Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mt-ongelmia. Mitä ihmettä teen itseni kanssa?
26.07.2014 |
Apua on hankala saada. Olen monta vuotta käynyt juttelemassa ja se onkin auttanut, mutta nyt on taas paha tilanne ja tuntuu toivottomalta. Eilenkin valvoin yön aivan sekavana ja väittelin itseni kanssa. Tuijotin naamaani peilistä ja yritin jotenkin käsittää, että se on mun naama, mutta välillä se jotenkin muuttui todella pelottavaksi siellä peilissä, vääristyi pelottavaksi. Mulla on tavallaan sellainen ääni, toinen persoona, mutta siis en kuule mitään oikeastaan. Tunnistan vain, mitkä ajatukset kuuluu mulle, ja mitä sille toiselle. Se on turhautunut ja vihainen mulle, koska elämä on ollut sekaisin, ja riitelin sen kanssa yöllä ihan tosissani sellaiseen Klonkku-tyyliin. Itkin ja halusin kuolla, se toinenkin halusi kuolla.
Mulla on tosi vaikea tilanne, mutta ei voimia muuttaa mitään ainakaan juuri nyt. Keskittymiskyky ei riitä mihinkään. Kaikki jää levälleen, ja kun koitan siivota, sotkua tulee enemmän kun en vaan pysty keskittymään. Olen ihan muualla. Mun pitäisi hoitaa asioita, mutten pysty keskittymään.
Pahin ongelma on se, että joskus mulle tulee tosi voimakas halu vain kuolla. Luovuttaa vihdoinkin. Tässä maailmassa ei tunnu olevan enää mitään, mitä haluaisin. Ei kerta kaikkiaan mitään tavoittelemisen arvoista. Varmaan aika hullua, mutta nimenomaan se, että mun kissa jäisi yksin ja ikävöisi mua todella kovasti, on toiminut sellaisena pelastusrenkaana niinä hetkinä. Hoen vain itselleni, etten saa lähteä ennen sitä kissaa. Mä olen sille liian tärkeä.
Mitä hittoa teen? Kuinka hullulta kuulostan? En enää tiedä. En ole ollut työkykyinen pariin vuoteen tämän takia, enkä tapaa ihmisiä enää juuri koskaan. Perspektiivi alkaa vääristyä. Koitan aloittaa uusia asioita ja elää, mutta sitten en vaan pysty, vaikka kuinka haluaisin. Pelkään, että tämä päättyy vielä huonosti. Musta piti tulla jotain muuta kuin paskan keskellä elävä sekopää huolehdittava.
Niin että mitä hittoa tässä pitäisi tehdä?
Kommentit (32)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voin kuvitella, miltä sinusta tuntuu. Yksin ollessa ongelmilla on tapana paheta, tiedän kokemuksesta. Onko sinulla hoitosuhdetta johonkin tällä hetkellä? Jos ei, niin voisitko ottaa yhteyttä vaikka terveyskeskukseen? Itsetuhoajatukset ovat asia, jonka ilmaannuttua pitäisi hakea itselleen apua.
Sinusta tuntuu ehkä voimattomalta juuri nyt, mutta muista, että sinun ei tarvitse jaksaa yksin ihan mitä tahansa. Hoitohenkilökunta on just sitä varten, että heille voi purkaa omaa oloa ja tilannetta. Ja jos on vaikeaa puhua, niin voisitko tulostaa tuon kirjoittamasi tekstin ja antaa heille luettavaksi. Minusta kirjoitat selkeästi asioista, joita mietit tällä hetkellä.
Muista, että apua on saatavilla. Olet arvokas ja ansaitset sen. Älä ole liian ankara itsellesi. <3
[quote author="Vierailija" time="26.07.2014 klo 19:11"]
Oletko käynyt terapiassa vai psyk.shlla/psykiatrilla? Onko mitään lääkitystä? Tarviisko sitä raakata? Jos tiöanne on niin paha, että ajatus kuolemasta ratkaisuna on vahva, niin rohkeasti hoidon piiriin, pahan olon kanssa ei pidä yrittää kestää, yksin puimalla se ei parane! Muistatko jorsin selvää ajan jaksoa jolloin ongelmat alkoivat, joku merkittävä tapahta/ trauma? Pk seudulla husinvpiirissä on esim. psyk puolella päiväpoli toimintaa, saa arkeen paremmin rytmiä/ toimintaa ja juttelu apua jonkun sovitun jakson ajan! Tsemppiä sinulle, nyt kipin kapin apua hakemaan! :)
[/quote]
Käyn terapiassa ja saan kyllä apua jonkin verran. Lopetin lääkityksen jonkin aikaa sitten. Söin edellistä lääkettä pari vuotta, mutta se ei tuntunut enää auttavan, ja tavallaan onkin ollut parempi olo. Kun olin lääkkeissä, en pystynyt tuntemaan mitään, ja se koko taakka koittaa ilmeisesti nyt sitten painaa päälle. Se tässä varmaan mättää pahiten juuri nyt. Mieleen palaa ikäviä juttuja. Ennen lääkitystä olin aika sekava, enkä edes muistanut mitään, joten käsittelen nyt kai sitten sitä kaikkea, mitä tapahtui joskus.
Mä olen kai aika traumatisoitunut. Mulle on tapahtunut kaikenlaista ikävää. Hyväksikäyttöä, erittäin intensiivistä henkistä väkivaltaa, laiminlyöntiä. Koulukiusaaminen ei tuntunut siinä miltään, ja olin aina kuitenkin mieluummin koulussa kuin kotona. En vaan koskaan oikein oppinut tervettä kanssakäymistä ja nykyisinkin kaikkea tekemistä varjostaa hirveä syyllisyys ja häpeä. Tuntuu, että monet osat mussa ei ole kehittyneet edes kunnolla tuon lapsuuden takia. Mun muisti pettää jatkuvasti. Lapsena piti vaan aina unohtaa kaikki heti, ja se on jäänyt päälle.
ap
[quote author="Vierailija" time="26.07.2014 klo 19:20"]
Voin kuvitella, miltä sinusta tuntuu. Yksin ollessa ongelmilla on tapana paheta, tiedän kokemuksesta. Onko sinulla hoitosuhdetta johonkin tällä hetkellä? Jos ei, niin voisitko ottaa yhteyttä vaikka terveyskeskukseen? Itsetuhoajatukset ovat asia, jonka ilmaannuttua pitäisi hakea itselleen apua.
Sinusta tuntuu ehkä voimattomalta juuri nyt, mutta muista, että sinun ei tarvitse jaksaa yksin ihan mitä tahansa. Hoitohenkilökunta on just sitä varten, että heille voi purkaa omaa oloa ja tilannetta. Ja jos on vaikeaa puhua, niin voisitko tulostaa tuon kirjoittamasi tekstin ja antaa heille luettavaksi. Minusta kirjoitat selkeästi asioista, joita mietit tällä hetkellä.
Muista, että apua on saatavilla. Olet arvokas ja ansaitset sen. Älä ole liian ankara itsellesi. <3
[/quote]
En vaan tiedä, mitä apua sitten saisin. Voisin maanantaina soittaa sinne, missä käyn terapiassa ja pyytää apua. Hitto kun jonkin aikaa olin jo menossa parempaan päin. Onnistun myös aina kasvokkain vaikuttamaan terveemmältä ja tyytyväisemmältä kuin oikeasti olen, joten mua ei aina ole otettu vakavasti, vaikka olisi ollut pahakin hätä.
Koitan sinnitellä kuitenkin vielä. Elämä on tähänkin asti ollut aika arvaamatonta, joten asiat voivat vielä muuttuakin. Aina se parempi aika on tullut joksikin aikaa, vaikkei olisi uskonut. Nyt en todellakaan usko, mutta järjellä tajuan, että niin varmaan käy taas.
ap
[quote author="Vierailija" time="26.07.2014 klo 19:16"]
Tapa ittes! Oli sen verran huvittavaa ja sairasta tekstiä, et pakko nauraa. :D
[/quote]
Ehkä pysynkin hengissä ihan piruuttani. ;)
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.07.2014 klo 19:28"]
[quote author="Vierailija" time="26.07.2014 klo 19:20"]
Voin kuvitella, miltä sinusta tuntuu. Yksin ollessa ongelmilla on tapana paheta, tiedän kokemuksesta. Onko sinulla hoitosuhdetta johonkin tällä hetkellä? Jos ei, niin voisitko ottaa yhteyttä vaikka terveyskeskukseen? Itsetuhoajatukset ovat asia, jonka ilmaannuttua pitäisi hakea itselleen apua.
Sinusta tuntuu ehkä voimattomalta juuri nyt, mutta muista, että sinun ei tarvitse jaksaa yksin ihan mitä tahansa. Hoitohenkilökunta on just sitä varten, että heille voi purkaa omaa oloa ja tilannetta. Ja jos on vaikeaa puhua, niin voisitko tulostaa tuon kirjoittamasi tekstin ja antaa heille luettavaksi. Minusta kirjoitat selkeästi asioista, joita mietit tällä hetkellä.
Muista, että apua on saatavilla. Olet arvokas ja ansaitset sen. Älä ole liian ankara itsellesi. <3
[/quote]
En vaan tiedä, mitä apua sitten saisin. Voisin maanantaina soittaa sinne, missä käyn terapiassa ja pyytää apua. Hitto kun jonkin aikaa olin jo menossa parempaan päin. Onnistun myös aina kasvokkain vaikuttamaan terveemmältä ja tyytyväisemmältä kuin oikeasti olen, joten mua ei aina ole otettu vakavasti, vaikka olisi ollut pahakin hätä.
Koitan sinnitellä kuitenkin vielä. Elämä on tähänkin asti ollut aika arvaamatonta, joten asiat voivat vielä muuttuakin. Aina se parempi aika on tullut joksikin aikaa, vaikkei olisi uskonut. Nyt en todellakaan usko, mutta järjellä tajuan, että niin varmaan käy taas.
ap
[/quote]
Tuo ylläoleva neuvo on hyvä. Printtaa tuo mitä just kirjoitit, ja vie se sinne lääkärille. Voimia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lääkkeiden poisjättäminen on paha asia, sitä ei saisi tehdä kuin lääkärin ohjeiden mukaisesti. Seuraukset voivat olla ikävät, kuten ap:llä nyt. Mikäli ajatuksesi ovat jatkuvasti itsetuhoisia, kehotan Sinua pyytämään päästä sairaalaan, turvaan vähäksi aikaa. Kerro terapiassa ajatuksistasi, osaavat varmasti auttaa. Oletko kokeillut eri lääkevalmisteita, yksi sopii jollekin, toinen toiselle.
Elämä on joillekin kovempaa ja ikävämpä kuin toisille. Silti uskon siihen, että jonakin päivänä Sinäkin voit paremmin ja ikävät asiat ja ajatukset on käsitelty loppuun. Tsemppiä!
Tää mua aina jaksaa ihmetyttää. Tässä maassa kaikki on valmiina ja silti ihmisillä on ongelmia enemmän kuin missään muualla. Mene vaikka vapaaehtoistöihin niin saat elämääsi mielekkyyttä. Eikö se, että sadat ihmiset - lapsetkin - ovat juuri kuolleet sodan jaloissa tai lento-onnettomuuksissa, saa sinua yhtään miettimään kuinka onnekas olet kun saat elää? Ja sinua vielä elätetään yhteiskunnan turvin. Jossain muualla saisit olla kerjäämässä vesitilkan eteen tuntikausia polttavassa paahteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.07.2014 klo 19:30"]
[quote author="Vierailija" time="26.07.2014 klo 19:28"]
[quote author="Vierailija" time="26.07.2014 klo 19:20"]
Voin kuvitella, miltä sinusta tuntuu. Yksin ollessa ongelmilla on tapana paheta, tiedän kokemuksesta. Onko sinulla hoitosuhdetta johonkin tällä hetkellä? Jos ei, niin voisitko ottaa yhteyttä vaikka terveyskeskukseen? Itsetuhoajatukset ovat asia, jonka ilmaannuttua pitäisi hakea itselleen apua.
Sinusta tuntuu ehkä voimattomalta juuri nyt, mutta muista, että sinun ei tarvitse jaksaa yksin ihan mitä tahansa. Hoitohenkilökunta on just sitä varten, että heille voi purkaa omaa oloa ja tilannetta. Ja jos on vaikeaa puhua, niin voisitko tulostaa tuon kirjoittamasi tekstin ja antaa heille luettavaksi. Minusta kirjoitat selkeästi asioista, joita mietit tällä hetkellä.
Muista, että apua on saatavilla. Olet arvokas ja ansaitset sen. Älä ole liian ankara itsellesi. <3
[/quote]
En vaan tiedä, mitä apua sitten saisin. Voisin maanantaina soittaa sinne, missä käyn terapiassa ja pyytää apua. Hitto kun jonkin aikaa olin jo menossa parempaan päin. Onnistun myös aina kasvokkain vaikuttamaan terveemmältä ja tyytyväisemmältä kuin oikeasti olen, joten mua ei aina ole otettu vakavasti, vaikka olisi ollut pahakin hätä.
Koitan sinnitellä kuitenkin vielä. Elämä on tähänkin asti ollut aika arvaamatonta, joten asiat voivat vielä muuttuakin. Aina se parempi aika on tullut joksikin aikaa, vaikkei olisi uskonut. Nyt en todellakaan usko, mutta järjellä tajuan, että niin varmaan käy taas.
ap
[/quote]
Tuo ylläoleva neuvo on hyvä. Printtaa tuo mitä just kirjoitit, ja vie se sinne lääkärille. Voimia!
[/quote]
Olen usein koittanut sanoa, että mun ulkokuori pettää. Mut on kasvatettu siihen, että näytän normaalilta ja hymyilen, vaikka tilanne olisi mikä. Kun pääsen lääkärille, painotan sitä. Musta on sanottu, että se on todella karmivaa, kun saatan puhua itselleni tapahtuneista hemmetin pahoista jutuista niin kuin kertoisin jostain iloisesta tapahtumasta.
Pitää koittaa ripustautua siihen, että se hyvä kausi on aina ennenkin tullut, vaikka toivottomuus olisi ollut yhtä syvä kuin nytkin.
ap
[quote author="Vierailija" time="26.07.2014 klo 19:31"]
Lääkkeiden poisjättäminen on paha asia, sitä ei saisi tehdä kuin lääkärin ohjeiden mukaisesti. Seuraukset voivat olla ikävät, kuten ap:llä nyt. Mikäli ajatuksesi ovat jatkuvasti itsetuhoisia, kehotan Sinua pyytämään päästä sairaalaan, turvaan vähäksi aikaa. Kerro terapiassa ajatuksistasi, osaavat varmasti auttaa. Oletko kokeillut eri lääkevalmisteita, yksi sopii jollekin, toinen toiselle.
Elämä on joillekin kovempaa ja ikävämpä kuin toisille. Silti uskon siihen, että jonakin päivänä Sinäkin voit paremmin ja ikävät asiat ja ajatukset on käsitelty loppuun. Tsemppiä!
[/quote]
Kyllä, seurakset ovat olleet ikävät, mutta toisaalta tunnen taas jotain. Välillä olen jopa tuntenut iloa, ja se on ollut aika mahtavaa. Nyt kuitenkin vaikuttaa siltä, että jokin lääkitys voisi olla paikallaan. Toisaalta en kyllä kestä sellaista jatkuvaa tunteetonta sumuakaan. Kenties psykiatri tietäisi, voisiko joku muu lääke sitten toimia paremmin.
Mäkin toivon, että se päivä tulisi, jolloin saisin asiani kuntoon. Koitan miettiä, etten sentään ole koskaan satuttanut ketään.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.07.2014 klo 19:43"]
Tää mua aina jaksaa ihmetyttää. Tässä maassa kaikki on valmiina ja silti ihmisillä on ongelmia enemmän kuin missään muualla. Mene vaikka vapaaehtoistöihin niin saat elämääsi mielekkyyttä. Eikö se, että sadat ihmiset - lapsetkin - ovat juuri kuolleet sodan jaloissa tai lento-onnettomuuksissa, saa sinua yhtään miettimään kuinka onnekas olet kun saat elää? Ja sinua vielä elätetään yhteiskunnan turvin. Jossain muualla saisit olla kerjäämässä vesitilkan eteen tuntikausia polttavassa paahteessa.
[/quote]
Mä haluaisin tehdä jotakin muiden hyväksi. Musta on epäreilua, että mulla on tällainen mahdollisuus, kun joku toinen olisi ansainnut sen paremmin. Mulla on sen verran pahoja ongelmia, että ilman asianmukaista hoitoa olisin vain joku kylähullu, joka olisi varmasti jo kuollutkin aikaa sitten. Mulla on pahoja hahmotusongelmia, eikä ne katoa mihinkään, vaikka olisin ns. terve, mutta olen kyllä miettinyt, että tekisin jotain. Mua ei vaan tähän mennessä oikein ole otettu mihinkään diagnoosien ja sen sellaistan takia. Voisin kyllä tehdä vapaaehtoistyötä vaikka laitoksissa viruvien vanhusten hyväksi, jos vaan voisin jotain tehdä. Nykyisellään musta vain ei ole mihinkään. Mutta tilanne voi olla erilainenkin vaikka parin kuukauden päästä.
ap
[quote author="Vierailija" time="26.07.2014 klo 19:43"]
Tää mua aina jaksaa ihmetyttää. Tässä maassa kaikki on valmiina ja silti ihmisillä on ongelmia enemmän kuin missään muualla. Mene vaikka vapaaehtoistöihin niin saat elämääsi mielekkyyttä. Eikö se, että sadat ihmiset - lapsetkin - ovat juuri kuolleet sodan jaloissa tai lento-onnettomuuksissa, saa sinua yhtään miettimään kuinka onnekas olet kun saat elää? Ja sinua vielä elätetään yhteiskunnan turvin. Jossain muualla saisit olla kerjäämässä vesitilkan eteen tuntikausia polttavassa paahteessa.
[/quote]Tää muakin aina jaksaa ihmetyttää. Tässä maassa on enemmän suvaitsemattomuutta, katkeruutta ja välinpitämättömyyttä kanssaihmisiämme kohtaan kuin missään muualla. Ihminen, joka ei ole kärsinyt masennuksesta / psyykkisistä oireista, tai elänyt elämää heidän kanssaan, ei tiedä yhtään mitä kyseinen ihminen kärsii. Siinä ei tämä tyypillinen selkääntaputtelu auta tyyliin: "mene töihin". Mt-potilaat leimataan auttamatta laiskoiksi, vaikka ovat SAIRAITA ja tarvitsevat apua, eivätkä syyttelyä, jota sinäkin tuossa viljelit: "Eikö se, että sadat ihmiset - lapsetkin - ovat juuri kuolleet sodan jaloissa tai lento-onnettomuuksissa, saa sinua yhtään miettimään kuinka onnekas olet kun saat elää? Ja sinua vielä elätetään yhteiskunnan turvin. Jossain muualla saisit olla kerjäämässä vesitilkan eteen tuntikausia polttavassa paahteessa." Kuinka sinulla on pokkaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi ap, lämmin halaus. Onko sinun elämässäsi ketään ihmistä, joka tarjoaisi sinulle kosketuspintaa 'normaaliin arkeen' ja jonka huolenpitoon voisit luottaa? Jos sellaista ei ole, yritä vielä hukkuvan tapaan päästä pinnalle, älä vajoa vielä syvyyksiin. Ainoa keino helpottaa mitään on hankkiutua vahvemmin hoidon/ lääkityksen/ tukitoimien/ vertaistoiminnan/ ystävätoiminnan tms. piiriin.
Ja ihana, että sinulla on kissasi. Te olette toisillenne tärkeät. Minulla on täällä nytkin jaloissani pari koiraa, jotka ikävöivät kuollutta omistajaansa.
[quote author="Vierailija" time="26.07.2014 klo 19:43"]
Tää mua aina jaksaa ihmetyttää. Tässä maassa kaikki on valmiina ja silti ihmisillä on ongelmia enemmän kuin missään muualla. Mene vaikka vapaaehtoistöihin niin saat elämääsi mielekkyyttä. Eikö se, että sadat ihmiset - lapsetkin - ovat juuri kuolleet sodan jaloissa tai lento-onnettomuuksissa, saa sinua yhtään miettimään kuinka onnekas olet kun saat elää? Ja sinua vielä elätetään yhteiskunnan turvin. Jossain muualla saisit olla kerjäämässä vesitilkan eteen tuntikausia polttavassa paahteessa.
[/quote]
Ihmisten henkilökohtaisia ongelmia ei voi tai saa vertailla keskenään, koska kaikki kokevat ne niin eri tavoin. Masennus on sitä paitsi sairaus, ei sitä voi selättää järkeilemällä ja kuvittelemalla kaikkia maailman nälänhätiä. Ei ne mt-ongelmat katso yhteiskuntaluokkaa tai palkkapussia.
AP:lle: Voimia kovasti! Täällä on toinen samassa tilanteessa oleva, masennuksen ja yleist. ahdistuneisuushäiriön kanssa on painittu enemmän tai vähemmän jo 14-vuotiaasta saakka (nyt olen lähemmäs 20.) "Kuiva kausi" on hyvinvoinnin kanssa menossa täälläkin, terapia jatkuu vasta elokuun puolella...
Omasta kokemuksesta tiedän, että vaikka asiat olisivat pitkään jo olleet menossa parempaan suuntaan, voi silti tulla huonoja aikoja ja masennus voi hetkellisesti puskea takaisin. Mulla kävi näin viimeksi viime keväänä. Se ei kuitenkaan suinkaan tarkoita voittoa sairaudelle, kunhan et luovuta. Hae kaikki apu minkä tarvitset, äläkä missään nimessä jää yksin. Pystyt siihen, paremmat ajat koittavat vielä! :) Tsemppiä!
[quote author="Vierailija" time="26.07.2014 klo 20:04"]
[quote author="Vierailija" time="26.07.2014 klo 19:43"]
Tää mua aina jaksaa ihmetyttää. Tässä maassa kaikki on valmiina ja silti ihmisillä on ongelmia enemmän kuin missään muualla. Mene vaikka vapaaehtoistöihin niin saat elämääsi mielekkyyttä. Eikö se, että sadat ihmiset - lapsetkin - ovat juuri kuolleet sodan jaloissa tai lento-onnettomuuksissa, saa sinua yhtään miettimään kuinka onnekas olet kun saat elää? Ja sinua vielä elätetään yhteiskunnan turvin. Jossain muualla saisit olla kerjäämässä vesitilkan eteen tuntikausia polttavassa paahteessa.
[/quote]Tää muakin aina jaksaa ihmetyttää. Tässä maassa on enemmän suvaitsemattomuutta, katkeruutta ja välinpitämättömyyttä kanssaihmisiämme kohtaan kuin missään muualla. Ihminen, joka ei ole kärsinyt masennuksesta / psyykkisistä oireista, tai elänyt elämää heidän kanssaan, ei tiedä yhtään mitä kyseinen ihminen kärsii. Siinä ei tämä tyypillinen selkääntaputtelu auta tyyliin: "mene töihin". Mt-potilaat leimataan auttamatta laiskoiksi, vaikka ovat SAIRAITA ja tarvitsevat apua, eivätkä syyttelyä, jota sinäkin tuossa viljelit: "Eikö se, että sadat ihmiset - lapsetkin - ovat juuri kuolleet sodan jaloissa tai lento-onnettomuuksissa, saa sinua yhtään miettimään kuinka onnekas olet kun saat elää? Ja sinua vielä elätetään yhteiskunnan turvin. Jossain muualla saisit olla kerjäämässä vesitilkan eteen tuntikausia polttavassa paahteessa." Kuinka sinulla on pokkaa?
[/quote]
No kaipa niillä on pokkaa kun ei oo itellä ollu koskaan mitään ongelmia joiden yli olis ollu vaikea elää, tai jos ne omat ongelmat on onnistuttu jalostamaan täydelliseksi empatiakyvyttömyydeksi, kun ite on muka selvinny niin pitäishän muidenkin?
Oletko saanut aiemmin mitään diagnoosia? Tilanteesi ja oireilusi perusteella mielestäni voisit ihan hyvin hakeutua päivystykseen! Traumatausta on hankala ja pitkä taakka ihmiselle kantaa, mutta tehokas terapia taitaa olla ainut tehokas tapa käsitellä menneisyydestä nouseva ahdistus! Googletappa dissosiaatio, koetko mitään yhtäläisyyttä! Muista, että syyllisyys tilanteessasi on turhaa, sinä olet arvokas, vaikka kohdallesi on osunut oksettavia ihmisiä jotka ovat sinua kaltoinkohdelleet!! Voimia <3
Ja muista, paraneminen on prosessi, varsinkin psyykkinen! Yksi askel eteen, kolme taakse, ja seuraavaksi loikkaus eteen päin! Parempi vointi ja mielentila on varmasti ollut otollinen tilaisuus sun alitajunnalle nostaa asioita pintaan, käsiteltäväksi!
Alue: Aihe vapaa
Oletko käynyt terapiassa vai psyk.shlla/psykiatrilla? Onko mitään lääkitystä? Tarviisko sitä raakata? Jos tiöanne on niin paha, että ajatus kuolemasta ratkaisuna on vahva, niin rohkeasti hoidon piiriin, pahan olon kanssa ei pidä yrittää kestää, yksin puimalla se ei parane! Muistatko jorsin selvää ajan jaksoa jolloin ongelmat alkoivat, joku merkittävä tapahta/ trauma? Pk seudulla husinvpiirissä on esim. psyk puolella päiväpoli toimintaa, saa arkeen paremmin rytmiä/ toimintaa ja juttelu apua jonkun sovitun jakson ajan! Tsemppiä sinulle, nyt kipin kapin apua hakemaan! :)