Lue keskustelun säännöt.
nuoruuden typeryyttä!
04.06.2014 |
Rakastan poikaystävääni ylikaiken! Alettiin seurusteleen ku oltiin 16 vuotiaita ja nyt ollaa 20 vuotiaita... Mulla meni välit täysi vanhoihin kavereiheni sillon ja nyt oon niistä parhaimpaan saanu yhteyden taas...
Kuuntelen vahoi musiikeit ja kattelen kuvii ja muistelen ja mul tuli iha kamala olo et jos oon sillo tehny virhee ku valitsin poikaystäväni... Mul on ikävä niitä aikoja!
Toisaalta kun järjellä mietin en vaihtas poikaystävääni mihinkää, meillä taitaa olla nyt joku vaihe et on tylsää ym... Ja tuntuu ettei se aina ymmärrä mua... Ollaa oltu tää 4vuotta kokoajan yhdessä ja ollaa molemmat tpsi mustasukkasia eikä käydä erikseen kavereiden kans missää ja molemmat haluu sen nii mut jotai tavallaa puuttuu :S
Onko kellää ollu vastaavaa tai osais sanoo mulle etten nyt sano poikaystävälleni et mee pois meil ei oo tulevaisuut, haluun ol kavereiden kans ja ilman sua.... En haluu menettää sitä, eikä mul niiy kavereitakaa oikeesti oo ketä mua sit tukis... Huoh tyhmää juttuu mulla!
Kommentit (18)
Ni mitä se kertoo? Jos viittaat toiseen viestiin niin en ymmärrä miksi minua kutsutaan lahnan vaginaksi... Ymmärrätö sinä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä se olikin mustasukkainen poikaystäväsi! :o
Ei jaksa edes lukea tuollaista tekstiä loppuun
Teidän suhteesta puuttuu mitä ilmeisimmin todellinen luottamus, jonka vallitessa mustasukkaisuus olisi paljon vähäisempää. Suhteenne on käynyt tylsäksi ja pelko kumppanin "vieraisiin menemisestä" on kasvanut. Paradoksaalisesti ratkaisu olisi ottaa hieman eroa - ymmärrätte, että en tarkoita varsinaista ero - toisesta niin suhde ja sosiaalinen elämä virkistyisi.
Ei ollut nukkuu sikeästi. Harmi jos olen tunteiden kanssa yksin.... Eikä kukaan kokenut samaa tai ollut nuorena epävarma että onko oikean miehen kanssa jakamassa loppuelämän... :\
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:n viimeinen lause meni nappiin..
Ero mahdollinen. Älä hukkaa? Nuoruuttasi... Tosin, enpä tiedä, myöhemmin saattaa kaduttaa... Tee, miten, sydän sanoo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.06.2014 klo 00:30"]Teidän suhteesta puuttuu mitä ilmeisimmin todellinen luottamus, jonka vallitessa mustasukkaisuus olisi paljon vähäisempää. Suhteenne on käynyt tylsäksi ja pelko kumppanin "vieraisiin menemisestä" on kasvanut. Paradoksaalisesti ratkaisu olisi ottaa hieman eroa - ymmärrätte, että en tarkoita varsinaista ero - toisesta niin suhde ja sosiaalinen elämä virkistyisi.
[/quote]
kiitos ensimäisestä kunnon vastauksesta! Voi olla oikeassa mustasukkaisuus jutussa. Minä en henk koht pelkää mieheni pettävän, mustasukkaisuus minun kohdallani on enemmän epävarmuutta itseeni ja ulkonäkööni. Poikaystävän mustasukkaisuudesta en tiedä :D
Meillä on nyt takana vuoden armeija aika ja juurikin se on saanut nämä tunteeni pintaan... Nyt kun ajattelen taas 'selvästi' voi tämä tylsyys johtua juuri siitä armeijasta... Jotenkin kun mun kaveri sano et joko armeija yhdistää tai erottaa ni on jääny mieleen ja pelkään että ollaan poikaystävän kanssa ns kasvettu erilleen... Yhteenmuutosta ollaa puhuttuu ja perheestä joskus tulevaisuudessa ja siks mua ahdistaa ja ajattelen sinkku kavereitani kun asuu toistensa kanssa ja juhlii ym. Sillee kauhee vanha olo ja pelottaa jos jotai tapahtuis :S
[quote author="Vierailija" time="05.06.2014 klo 00:36"]Ero mahdollinen. Älä hukkaa? Nuoruuttasi... Tosin, enpä tiedä, myöhemmin saattaa kaduttaa... Tee, miten, sydän sanoo.
[/quote]
just sen nuoruuden hukkaaminen pelottaa... Toisaalta mul ei jää mitään jos erottais ja toisaalt se olis uus alku mut rakastan sitä iha kamalasti :S:S kauheet ku tulee itku jo nyt :(:(
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon itte 16-vuotias ja seurustelen, mun elämään mahtuu silti sekä seurustelu, että kaverit. En koe "hukkaavani" nuoruutta ollessani poikaysrävän kanssa, kun pystyn tekee ihan kaikki samat asiat nyt, kun mitä pystyin ennenkin seurustelua :) Silleen sen pitäisikin mennä.
Kyllä mullekkin iskee välillä mustiskohtauksia, että meneekö tää nuoruus sit tässä, mut mulla menee niin paljon paremmin poikaystävän kanssa ollesa, kuin mitä menisi yksin. Meinaan sillä, et nyt mulla on aina paikka minne mennä, kun sellasta tarviin. Ihminen, kelle soittaa, jos siltä tuntuu. Joku, joka tietää musta ihan kaiken, ja silti rakastaa ja jaksaa aina halia ja pitää huolta.
Mieti ihan rauhassa oma juttus, älä tee mitään hätiköityjä päätöksiä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei sillon kannata erota jos rakastaa älyttömästi, senkin höhlä! Tapaat vain enemmän kavereitasi ja PUHU poikaystäväsi kanssa. Vielä ei kannata muuttaa yhteen jos sen ajatteleminenkin ahdistaa. Nyt ei kannata tehdä kauaskantoisia päätöksiä, jos sinulla on meneillään "nuoruuden tyhmyys ja epävarmuus" -vaihe.
[quote author="Vierailija" time="05.06.2014 klo 00:52"]Oon itte 16-vuotias ja seurustelen, mun elämään mahtuu silti sekä seurustelu, että kaverit. En koe "hukkaavani" nuoruutta ollessani poikaysrävän kanssa, kun pystyn tekee ihan kaikki samat asiat nyt, kun mitä pystyin ennenkin seurustelua :) Silleen sen pitäisikin mennä.
Kyllä mullekkin iskee välillä mustiskohtauksia, että meneekö tää nuoruus sit tässä, mut mulla menee niin paljon paremmin poikaystävän kanssa ollesa, kuin mitä menisi yksin. Meinaan sillä, et nyt mulla on aina paikka minne mennä, kun sellasta tarviin. Ihminen, kelle soittaa, jos siltä tuntuu. Joku, joka tietää musta ihan kaiken, ja silti rakastaa ja jaksaa aina halia ja pitää huolta.
Mieti ihan rauhassa oma juttus, älä tee mitään hätiköityjä päätöksiä :)
[/quote]
Kiitos :) mun kaverit laitto mut sillon 16 vuotiaana valitsemaan, ne vai mun poikaystävä... Onneks poikaystävä oli luotettava ja tosissaan...
En mä siitä pysty eroomaan, enkä halua rakastan sitä iha kamalasti :P nyt vaa tapahtuu nii paljon ja pelottaa :S eli oon ihan sekasi :D:D
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.06.2014 klo 00:56"]No ei sillon kannata erota jos rakastaa älyttömästi, senkin höhlä! Tapaat vain enemmän kavereitasi ja PUHU poikaystäväsi kanssa. Vielä ei kannata muuttaa yhteen jos sen ajatteleminenkin ahdistaa. Nyt ei kannata tehdä kauaskantoisia päätöksiä, jos sinulla on meneillään "nuoruuden tyhmyys ja epävarmuus" -vaihe.
[/quote]
hah :D:D juu :P mut se nuoruuden typeryys tai viisaus oli sillon 16 vuotiaana kun tein sen valinnan :D
enkä mä kyllä suostu muuttaa yhteen ainakaan vuoteen... Sillä on vaa vaikee perhe ja asutaan siellä puolet ajasta ja meillä puolet... Eli varmaan se perhekin mua ahdistaa.... Huoh :(
ap
[quote author="Vierailija" time="05.06.2014 klo 00:57"][quote author="Vierailija" time="05.06.2014 klo 00:52"]Oon itte 16-vuotias ja seurustelen, mun elämään mahtuu silti sekä seurustelu, että kaverit. En koe "hukkaavani" nuoruutta ollessani poikaysrävän kanssa, kun pystyn tekee ihan kaikki samat asiat nyt, kun mitä pystyin ennenkin seurustelua :) Silleen sen pitäisikin mennä.
Kyllä mullekkin iskee välillä mustiskohtauksia, että meneekö tää nuoruus sit tässä, mut mulla menee niin paljon paremmin poikaystävän kanssa ollesa, kuin mitä menisi yksin. Meinaan sillä, et nyt mulla on aina paikka minne mennä, kun sellasta tarviin. Ihminen, kelle soittaa, jos siltä tuntuu. Joku, joka tietää musta ihan kaiken, ja silti rakastaa ja jaksaa aina halia ja pitää huolta.
Mieti ihan rauhassa oma juttus, älä tee mitään hätiköityjä päätöksiä :)
[/quote]
Kiitos :) mun kaverit laitto mut sillon 16 vuotiaana valitsemaan, ne vai mun poikaystävä... Onneks poikaystävä oli luotettava ja tosissaan...
En mä siitä pysty eroomaan, enkä halua rakastan sitä iha kamalasti :P nyt vaa tapahtuu nii paljon ja pelottaa :S eli oon ihan sekasi :D:D
ap
[/quote]
Jos saan sanoa, niin olipa siulla harvinaisen ihania kavereta. Mä pystyn pyörii oman jätkäni kaa kaveriporukassani, eikä kukaan laita pahaks.
Ei kaikkee tarvii tehdäkkään just nyt :) Kesäkin vasta alkoi, ei ainakaan koulustressiä niskan päällä, nii mieti ihan rauhassa kaikki jutut :)
15
[quote author="Vierailija" time="05.06.2014 klo 01:15"][quote author="Vierailija" time="05.06.2014 klo 00:57"][quote author="Vierailija" time="05.06.2014 klo 00:52"]Oon itte 16-vuotias ja seurustelen, mun elämään mahtuu silti sekä seurustelu, että kaverit. En koe "hukkaavani" nuoruutta ollessani poikaysrävän kanssa, kun pystyn tekee ihan kaikki samat asiat nyt, kun mitä pystyin ennenkin seurustelua :) Silleen sen pitäisikin mennä.
Kyllä mullekkin iskee välillä mustiskohtauksia, että meneekö tää nuoruus sit tässä, mut mulla menee niin paljon paremmin poikaystävän kanssa ollesa, kuin mitä menisi yksin. Meinaan sillä, et nyt mulla on aina paikka minne mennä, kun sellasta tarviin. Ihminen, kelle soittaa, jos siltä tuntuu. Joku, joka tietää musta ihan kaiken, ja silti rakastaa ja jaksaa aina halia ja pitää huolta.
Mieti ihan rauhassa oma juttus, älä tee mitään hätiköityjä päätöksiä :)
[/quote]
Kiitos :) mun kaverit laitto mut sillon 16 vuotiaana valitsemaan, ne vai mun poikaystävä... Onneks poikaystävä oli luotettava ja tosissaan...
En mä siitä pysty eroomaan, enkä halua rakastan sitä iha kamalasti :P nyt vaa tapahtuu nii paljon ja pelottaa :S eli oon ihan sekasi :D:D
ap
[/quote]
Jos saan sanoa, niin olipa siulla harvinaisen ihania kavereta. Mä pystyn pyörii oman jätkäni kaa kaveriporukassani, eikä kukaan laita pahaks.
Ei kaikkee tarvii tehdäkkään just nyt :) Kesäkin vasta alkoi, ei ainakaan koulustressiä niskan päällä, nii mieti ihan rauhassa kaikki jutut :)
15
[/quote]
Juu oot oikeessa, ja niitä kyseisiä kavereita ei kyl oo ikävä :D jos niitä ees kavereiks voi sanoa :D niillä oli joku ongelma mun poikaystävästä...
Kyllä tää ajan kanssa ;) ja kiitos taas vastauksesta!
ap
Olette vain tulleet siihen pisteeseen, että tuo symbioosinne ei enää anna teille tarpeeksi. Nuo 4 vuotta olette eläneet tiivistä kuherteluvaihetta, mutta eihän sellainen lopun elämää kestä. Suhteenne alkaa arkipäiväistyä, tarvitsette muutakin elämää. Ei se tarkoita eroa, vasn sitä että nyt pitäisi alkaa elää yhdessä, mutta yksilöinä. Rakenna oma erillinen identiteettisi, joka ei ole sidoksissa ja riippuvainen miehestä.
Kirjoitustyylisi kertoo jo kaiken.