Lue keskustelun säännöt.
Esikoiselle sisarus - pakko(ko)?
10.07.2014 |
Esikoinen on nyt vähän yli vuoden. En halunnut edes tätä esikoista, mutta nyt kun hän on täällä niin en kuitenkaan haluaisi jättää häntä ainoaksi lapseksi, koska mieheni haluaa toisen ja esikoinen saisi seuraa sekä sisaruksen. En vaan jaksaisi enää itse valvoa pitkin yötä ja nukkua huonosti. Sotkuakin tulisi älyttömästi. Menettäisin elämästäni taas toiset kolme vuotta. Tulen hulluksi. Onko lapsi ikuisesti katkera minulle, jos hän ei saa sisarusta?
Kommentit (11)
Niin, lapsia ei tehdä, niitä saadaan. Minä halusin esikoiselle sisaruksen, josta hänelle olisi seuraa, ja heti kun kuukautiset alkoivat imetyksen vähennyttyä esikoisen ollessa vuoden, aloimme yrittää. Nyt esikoinen on 5 vuotias ja neljän keskenmenon ja muiden vaikeuksien jälkeen aloitin tänään nenäsumuttelun IVF-hoitoa varten. JOS hoidot tuovat kestävän raskauden esimerkiksi syksyn aikana, tulee ikäeroa 6 vuotta. Mutta tästähän ei ole mitään takeita.
Vuosi sitten lapsellani oli kausi, jolloin kyseli pikkusisaruksen perään ja sanoin, että en osaa sanoa, saako hän koskaan sisarusta. Voi olla että ei. Nyt kyselyitä ei enää ole ollut ja lapsi vaikuttaa ihan tyytyväiseltä. Saa paljon huomiota vanhemmilta ja on suosittu kaveri tarhassa. Toiset huomioonottava, kannustaa aina muita, on reilu ja empaattinen. Uskon, että lapseni pärjää ainoana lapsena. Me miehen kanssa haluaisimme toisen. Mutta aina ei saa mitä haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huonoin syy tehdä lapsi on sisarukseksi jollekin. Lapsia tehdään jos niitä vastuussa olevat aikuiset haluavat.
Me ei olla tehty sisarusta, toinen lapsi oltais tehty ja toivottavasti saatu jos olisi haluttu. Ei haluttu.
Vaikeaa. Minä haluaisin tuolle miehen haluamalle esikoiselle sisaruksen nyt kun tässä suossa jo seistään. Tai en tiedä haluanko, tuntuu siltä että "pitää". Mies ei tosin halua toista enkä minäkään kyllä ole vieläkään toipunut esikoisen vauva-ajasta vaikka "vauva" on jo yli vuoden. Tuntuu siltä että olisin jotenkin sen sisaruksen velkaa. Hullua. Ehkä aika näyttää... Onkohan neljän vuoden päästä myöhäistä?
Älkää hyvät ihmiset tehkö lapsia jos ette halua! Niistä on se 18v vastuuta ja sitten se koko elämän jatkuva pieni huoli takaraivossa. Yksilsapsinen perhe on ihan varteenotettava vaihtoehto, siitä ei kukaan mene pilalle! Herätkää 2000-lukuun!
Lapsen mielipahan lisäksi kannattaa miettiä miehen mielipahaa, että mitä tuo tekee suhteelle jos toinen haluaisi lapsen ja sinä kiellät sen. Meillä tilanne on sellainen että minä haluaisin toisen mutta mies ei. Lapsi on jo 3-vuotias. Lapsen kannalta ei ole ehkä ongelma, jos on muita välittäviä sukulaisia. Pitkällä tähtäimellä sisarettomuus vaikuttaa siihen millainen lähisuku on myöhemmin aikuisena ja varsinkin perheellisenä. Olen itse ainoa lapsi ja on aika yksinäistä kasvattaa ainoaa lasta ilman sisaruksia. Serkkuni eivät kuitenkaan ole niin läheisiä vaikka osaa niistä näenkin välillä. Lapsenlapsellasi ei tule olemaan lapsesi kautta tätejä ja setiä eikä ykkösserkkuja, jos jää ainoaksi. Se on aikamoinen sosiaalinen taakka kun suomalaiset ovat yleensä sellaisia että etäisemmistä sukulaisista ei välitetä niin paljon. Ainoana lapsena jää jotenkin syrjään koko suvussa. Koko ajan jyskyttää mielessä, että ensin menetän isovanhemmat, sitten vanhemmat ja ehkä sedät ja tädit. Mitä jää jäljelle? Serkut ja niiden lapset. Mitä lapselleni jää? Pikkuserkut? Näin olen itse kokenut oman elämäni ainoana lapsena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä tekee suhteelle se että tehdään lapsi jota ei välttämättä haluta ja johon ei ole voimia? Jos se lapsi onkin vielä jollain tapaa erityinen?
Vai miksi avioerot oli niin yleisiä pikkulapsiperheessä? Siinä on kyllä maksimisti mielipahaa jokaiselle perheen jäsenelle..
7 jatkaa vielä. Eipä se sisarellisuus ole silti mikään tae siitä että sisarussuhde on kovin läheinen varsinkaan aikuisena, jos sisarukset lähtevät eri suuntiin. Asuvat kaukana toisistaan ja elämänarvotkin voivat olla tosi erilaiset. Suurperheiden aika menee pitkälle oman porukan huolehtimiseen. Ainoalle lapselle serkut ovat lähimpänä sisarussuhdetta. Jos teillä vanhemmilla on lapsellisia sisaruksia, niin miettikää miten tuette lapsesi suhteita serkkuihin. Sillä tavalla hän ei jää aivan yksin, vaikka jäisi ainoaksi lapseksi. Se on nyt teistä kiinni millaisen suvun haluatte tarjota lapsellenne. Toista lasta ei kannata hankkia, jos ette oikeasti halua. Kyllä se lapsikin tajuaa jo pienenä, jos ei ole ollut täysin haluttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei pelkästä velvollisuudentunteesta kannata lasta tehdä! Jos taas haluaisit lasta mutta et jaksa valvomista, koliikkia ym. , olisiko fiksua odottaa ja katsoa meneekö ajatukset ohi kun arki vielä tasoittuu ja "aika kultaa muistot". Yksilapsinen perhe on oikein hyvä vaihtoehto myöskin. Tärkeää on että lapsi saa opetella sosiaalisia taitoja ja jakamista jo pienestä pitäen kerhoissa ja päiväkodissa, näin ollen hänestä tulee aivan yhtä sosiaalinen ja huomioonottavainen kuin jos hänellä olisi sisaruksia.
Ainoa lapsemme on vikkelä tutustumaan ikäisiinsä ja haluaa touhuta heidän kanssaan. Nyt suurempana oma joukke ovat ne sisarukset hänelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on sekä iso- että pikkuveli. Ei heistä mitään seuraa ole ollut. Enemmänkin tuntuu että heillä on ollut tekemistä kun on ollut kiusattavaa.
Minulla on ihan sama tilanne! Esikoinen myt vuoden ja oli vielä koliikkivauva. Tuntuu etten vieläkään jaksa itse kunnolla. Minun mieskään ei jaksaisi aloittaa alusta,mutta itse poen huonoa omaatuntoa jos lapsi jää ilman sisarusta :/
en kanssa jaksaisi taas valvoa ja siivoamista on jo nyt yllin kyllin. En haluaisi myöskään pilata kropastani sitä vähää mitä jäljellä :'( tiedän olen itsekäs paska..