Pyydättekö puolisoltanne anteeksi riitelyn jälkeen vai laantuuko kiukkunne itsestään?

Mä pyydän, mies vain jos vaadin sitä. Eikä aina silloinkaan. Ei ole ihan tasapuolista siis. Mies haluaa aina olla niskan päällä.

Mä kyllä haluan anteeksi pyynnön ja niin me lapsellekkin opetetaan että anteeksi pitää pyytää. Ja tietysti myös tarkoittaa sitä.

Minä pyydän AINA...vaikka en olisi mitään väärää tehnytkään..tässä asiassa olen aika tossukka

Meillä pyydetään puolin ja toisin. Joskus saan itseni kanssa vähän taistella, mutta silloin katson peiliin ja mietin, miten haluaisin miehen käyttäytyvän, jos osat olisivat toisin. Miehenkin on helpompi pyytää anteeks tarpeen tullen, jos pyydän vilpittömästi anteeksi mokattuani tai loukattuani.

jätettään asia vaan laantumaan, kunnes mä pyydän anteeksi että saan asian mielestäni. mies aika harvoin pyytää anteeksi. johtunee kasvatuksesta.

Joskus pyydetään, jos on toista ihan kunnolla loukattu. Minä pyydän herkemmin, mies itse asiassa aika harvoin.

Suhteen alussa pyysin aina anteeksi ja toinen ei juuri koskaan, joten aloin itsekin harventaa. Typerää, mutta en halunnut aina olla se, joka "nöyristelee" ja "on väärässä", niin kuin sen ajattelen, jos toinen ei koskaan alennu anteeksi pyytelemään. Parasta olisi, jos kumpikin oma-alotteisesti osaisi sekä pyytää että antaa anteeksi. 

Ei tarvi. Ei riidellä ikinä. Yhteistä taivalta 13 vuotta takana.

Kyllä se laantuu. Pyydän anteeksi, jos olen ollut väärässä. Muuten en. Mies pyytää herkemmin anteeksi. 

[quote author="Vierailija" time="18.07.2014 klo 17:24"]Meillä ei osata pyytää anteeksi.

Vähän aikaa mökötetään ja sitten kiukku laantuu ja ollaan taas kuin ei oltaisi riideltykään.

Ollaankohan niin itsepäisiä, että kumpikaan ei halua myöntää olleensa väärässä. ;-)

[/quote]

Me pyydämme molemmat anteeksi ja halataan. Joko riita on ihan sillä selvä tai sitten kerrotaan mitä kumpikin yritti sanoa ja mikä vitutti.

Nuorempana riitelimme usein ja loukattiin toisiamme sanoilla ja teoilla. Ollaan opittu, että se ei todellakaan toimi.

Molemmat pyytävät anteeksi. Tosin minulla on nainen, eikä miestä.

Aina pyydetään anteeksi. Ei paljon riidellä, mutta joka kerta tosi nopeasti tulee kummaltakin anteeksipyyntö. Milloin mitenkin: sori että tiuskin, anteeks että käyttäydyin ilkeästi.

Kannattaa sopia ja pyydellä anteeksi suhteenne voi olla kestävällä pohjalla. Minä en pyydä anteeksi, eikä minulta pyydetä, enkä anna anteeksi, enkä unohda.

Meillä riita päättyy yleensä siihen, että mies alkaa töniä, haukkua ja nimitellä. On puhumatta pari päivää ja antaa ymmärtää, että minun pitää anella anteeksiantoa. Riita päättyy aina miehen fyysiseen ja henkiseen väkivaltaan. Olipa kyse vaikka vaan tiskeistä. Tilanteet jää aina selvittämättä. Minä en anteeksi pyydä. Haluaisin tästä suhteesta pois, mutta tunnen itseni niin voimattomaksi. Uskon, että suhteemme kuitenkin päätyy eroon pikapuolin.

[quote author="Vierailija" time="18.07.2014 klo 17:54"]Joskus pyydetään, jos on toista ihan kunnolla loukattu. Minä pyydän herkemmin, mies itse asiassa aika harvoin.

Suhteen alussa pyysin aina anteeksi ja toinen ei juuri koskaan, joten aloin itsekin harventaa. Typerää, mutta en halunnut aina olla se, joka "nöyristelee" ja "on väärässä", niin kuin sen ajattelen, jos toinen ei koskaan alennu anteeksi pyytelemään. Parasta olisi, jos kumpikin oma-alotteisesti osaisi sekä pyytää että antaa anteeksi. 

[/quote]

Ihan kuin meillä! Aina anteekspyydellessä tulee olo, että toinen "voittaisi" ja olisi jotenkin niskanpäällä, vaikka naurettavalta se kuulostaakin. Onneksi riidellään harvoin

Molemmat pyydetään ihan aina anteeksi ja halataan.

Meillä molemmat pyytävät aina anteeksi riidan päätteeksi. Halataan ja sovitaan.

On huomattavan epätervettä, jos riidat eivät päädy sopimiseen. Silloin asiat kasaantuvat ja sitten niitä onkin vaikea setviä. Miksi olette suhteissa, joissa ei puhuta asioista?