Vieläkö kannattaa opiskella lääkäriksi?
Olen 29-vuotias sairaanhoitaja, hoitoalalta minulla on kokemusta noin 1,5 vuotta. Olen tällä hetkellä hoitovapaalla. Ajatus lääkäriksi lukemisesta syttyi viimeisenä opintovuotena, kun innostuin enemmän silloisista opinnoistani. Töissä sitten itsetunto kasvoi sen verran, että uskallan tätä nyt tosissani miettiä.
Lukiosta kirjoitin aikoinaan M:n paperit lyhyellä matikalla. Silloin humanistiset tieteet olivat tavoitteena. Kannattaako vielä siis opiskella lääkäriksi kun siinä menee monta vuotta ja vielä pitäisi yksi lapsikin tehdä? Ja sitten vielä erikoistumisopinnot päälle jos niin haluaa. Onko joku lähtenyt samassa tilanteessa opiskelemaan? Oliko hyvä päätös?
Kommentit (31)
Itse olen 26-vuotias ja miettinyt samaa. Lääkisläiset kaverini sanovat, että koskaan ei ole liian vanha lääkikseen ja ekaluokkalaisten keski-ikä on itseasiassa melko korkea. Minua kiinnostaisi psykiatria. Tällä hetkellä tosin opiskelen humanistista alaa, joten joudun varmaan tämän hoitamaan ensin alta pois.
Onko kellään kokemuksia? Lisään vielä, että ehdin lukea humanistisia ennen kuin lähdin opiskelemaan sh:ksi, siksi minulla on noin vähän työkokemusta. Ja tietysti työeläkettä karttunut myös vähän. Sekin siis epäilyttää, että olisin monta vuotta taas opiskelemassa, enkä töissä tienaamassa ja kartuttamassa eläkettä.
t.ap
Tottakai lähdet! Työ on mielekkäämpää pidemmän päälle ja talous turvattu.
Kiitos kommenteista :) Miten opiskelu on sujunut pienten lasten kanssa? Minulla on myös lääkärikavereita ja muistan, että heillä oli tosi rankkaa ilman lapsiakin. Olikohan se kolmas vuosi pahin...?
t.ap
Ikä ei vaikuta tuossa vaiheessa, enemmän yleinen motivaatio. Mulla ei oo kokemusta läåkäriksi opiskelusta, mutta toisen Alan yo-opinnot aloitin 24-vuotiaana, enkä ole katunut. hampaalle.blogspot.com pääsi hammaslääkikseen 36-vuotiaana.
Ei kannata.
Tulevaisuudessa ihmislääkärit korvataan robottilääkäreillä.
Automaation myötä ihmislääkärit joutuvat km-tehtaalle.
Tuskin kannattaa. Hoitsuilla tuskin riittää kapasiteetti.
kannattaa, varsinkin jos psykiatria kiinnostaa! lisäksi hoitoalan työkekemus auttaa käytännön työssä paljon (ymmärtää kuinka osastotyöskentely toimii, lääkkeiden annostelu, lääkemuodot jne). itsellä ikää 31v, kyseessä toinen akateeminen tutkinto, lapsia kaksi. toivottavasti isä tukee opintoja esim hoitamalla lapsen ja kotityöt, päivät ovat usein pitkiä ja huonoilla unilla ulkoluku on piinaa.
miksi ei kannattaisi? Menee monta vuotta, mutta jos taloudellisesti pärjäätte, niin mikä ettei. Ja tentteihin lukemista varmaan riittää, mutta tämä lienee motivaatio-, organisointi- ja lahjakkuuskysymys. Riippuu ihan siitä, että millainen motivaatio sulla on ensinnäkin lukea pääsykokeisiin ja onko sulla realistiset mahdollisuudet päästä sisään. Kääntäen voi miettiä, että sh-työ kolmessa vuorossa on myös rankkaa. Onko sulla opiskeluja ajatellen puolison tuki? Tiedän useita yli kolmikymppisiä jotka opiskelee jotain. Omat haasteensa siinä on titta kai, mutta niin on elämässä ylipäätään.
Tottakai kannattaa, jos on mielenkiintoa.
M:n paperit lyhyellä matikalla? Tuskin pystyt omaksumaan tietoa riittävästi. Opiskele vaikka hoitotieteitä niin saat påuuhastella itsesi tärkeäksi.
Ahaa, se onkin vain siis päätöksestä kiinni-opiskelemaan meno. Moni lääkikseen aidosti haluava ei sinne koskaan pääse, vaikka taustalla pitkät matikat ym.
Lyhyestä matikasta M? Voi kulta pieni ei taida osaaminen ihan riittää lääkikseen. Säästä ittes pettymyksiltä ja mielipahalta, ja keskity kehittymään nykyisessö työssäsi.
Mikäli kemia, fysiikka,biologia hanskassa eli kirjoittanut eetä ja ällää ja pitkästä matematiikasta ei ole haittaa ja lukee maan perusteellisesti ja käy pääsykoekurssin niin hyvät mahikset päästä.
[quote author="Vierailija" time="25.07.2014 klo 19:22"]
Tuskin kannattaa. Hoitsuilla tuskin riittää kapasiteetti.
[/quote]
Niin, ja pelkällä yo:llahan se riittääkin :) Kiitos nauruista.
Jos tuo matematiikka sinua huolestuttaa, niin mikäänhän ei estä sinua aloittamasta heti syyskuun alussa aikuislukiossa pitkää matematiikkaa. Jos olet ahkera, pääset kirjoittamana pitkän matikan jo helmikuussa. Sitten vaan hakemaan keväällä lääkikseen.
Se, että ihminen on 16-vuotiaana valinnut pitkän matikan sijasta lyhyen matikan, ei kerro mitään hänen älykkyydestään tai matemaattisista kyvyistään.
Kannattaa, mutta sisäänpääseminen on hyvin vaikeaa ja vaatii sinulta paljon töitä. Pääsykoe pohjautuu pääosin lukion ma-fy-ke-bi oppimäriin, jotka sinun tulee ennen hakemista opiskella. Aikuislukio lienee ainut järkevä vaihtoehto, toki nettilukio tai itsenäinen opiskelukin voi onnistua jos olet todella pitkäjänteinen. Tarvittavan lähtötiedon opiskelemiseen tulee joka tapauksessa menemään hyvin kauan, joten esimerkiksi ensi keväänä hakeminen ei ole realistinen tavoite. Aikaisintaan kahden vuoden päästä voit olla valmis hakemaan, jos silloinkaan. Moni ei saavuta riittäviä taitoja vaikka olisivat lukiossa olleet kympin oppilaita ja kirjoittaneet L-rivin. Kilpailu opiskelupaikoista on todellakin niin kovaa. Jos olet valmis tekemään muutaman vuoden töitä ja olet vielä 32-33-vuotiaanakin valmis hakemaan, niin erittäin hyvä vaihtoehto tulevaisuudellesi.
[quote author="Vierailija" time="25.07.2014 klo 19:22"]
Tuskin kannattaa. Hoitsuilla tuskin riittää kapasiteetti.
[/quote] mikäli kemia, fysiikka, biologia olivat todistuksessa 9-10 ja lyhyt matematiikka 8-10 niin hyvät mahikset päästä, perslihaksia vaatii ja laskurutiineja ja jos viimeksi mainittuqa ei oo ja kemia ja fysiikka tekee tiukkaa niin ei mitään mahiksia.
[quote author="Vierailija" time="25.07.2014 klo 19:31"]
M:n paperit lyhyellä matikalla? Tuskin pystyt omaksumaan tietoa riittävästi. Opiskele vaikka hoitotieteitä niin saat påuuhastella itsesi tärkeäksi.
[/quote]
Voi voi, lääkis on pullollaan lyhyen matikan lukeneita.
Lue älyvuoto-foorumia.
Kannattaa jos kiinnostaa. Olet valmistuessasi 36 ja työelämää jäljellä ainakin 25-30 vuotta. Erikoistuminen on töissä oloa.
Pääsykokeisiin luku on iso rutistus.