Lue keskustelun säännöt.
Menee hermot jatkuviin kyselyihin töiden saamisesta!
23.07.2014 |
Jäin runsas puoli vuotta sitten työttömäksi. Koko tämän ajan olen joka helvetin tapaamisella ja juttutuokioilla saanut kyselyitä siitä, olenko saanut töitä. Alkaa mennä hermot, kun joka helvetin ihminen kyselee tuota joka tapaamiskerralla! Monta kertaa päivässä joutuu toteamaan, että ei, en ole vieläkään saanut töitä. Olen yrittänyt sanoa, että kerron kyllä sitten, kun saan jos se tieto on kerta niin tärkeä. Mutta kun tämäkään ei auta. Silti nämä samat ihmiset joka kerta kysyvät niistä töistä.
Masentaa muutenkin olla työtön ja sitten tästä täytyy vielä jatkuvasti muistuttaa minua. Joo, olen luuseri. En saa töitä. Miten helvetissä saisin noiden suut suppuun ja odottamaan kärsivällisesti, että minä sitten aikanaan kerron, kun olen töitä saanut? Osa näistä kyselijöistä on puolituttuja, joten kovin pahasti en voi tokaista.
Kommentit (40)
Ehkä se on tämä suomalainen työkeskeinen kulttuuri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama juttu ap! Etenkin appi raivostuttaa jatkuvilla kysymyksillään. Ihan kuin pimittäisin tuollaisen tiedon. Grrrrrrh...
Valehtele, että sait töitä. Luultavasti utelevat lisää ja kerro jotain ympäripyöreää tyyliin "sellainen it-alan paikka". Lopettavat sen kyselemisen. Tosin saattavat siirtyä kyselemään, miten töissä sujuu :D Minä aikanani kyllästyin tuohon ja valehtelin suoraan päin naamaa saaneeni töitä. Sain vihdoin rauhan. Sitten kun oikeasti sain töitä (tämä oli erilainen työ mitä alunperin olin kuvaillut), niin kerroin vaihtaneeni työpaikkaa. Toimii.
Ymmärrän todellakin! Tuo on niin rasittavaa ja ahdistavaa, että luultavasti vaikuttaa monen työttömän sosiaaliseen elämään. Kun olin itse pidemmän aikaa työttömänä, tuntui että aloin jo vältellä sukulaisten vierailuja, ja jos tavattiinkin niin koko ajan oli ahdistunut tunnelma, aina siihen hetkeen asti kunnes se kysymys viimein tuli - ja sehän tuli jokainen kerta. Ja mun ongelma on vielä se, että alan häpeissäni jaaritella asiasta vielä enemmän, mikä vain pahentaa oloa. Olen koittanut tietoisesti opetella vastaamaan lyhyen ytimekkäästi ja jättämään aiheen omalta osaltani. Ainahan se ei tietenkään riitä, vaan jatkokysymyksiä satelee. Ja joidenkin ystävien kanssa tuntuisi toisaalta oudolta sivuuttaa aihe niin nopeasti, koska olen muutenkin erityisen puhelias.
Onneksi on nyt töitä, ei voi muuta sanoa! Toimeentulo on toki yksi tärkeimmistä syistä miksi niitä töitä tehdään, mutta kyllä mun mielestä tuo sosiaalinen paine on melkein pahempi motivaattori töiden etsimiselle kuin köyhyydessä kituuttaminen. Työ tuntuu tosiaan olevan tässä yhteiskunnassa niin korkealle arvostettu asia - toki ymmärrettävästi - että monesti tuntuu ettei muulla paljon väliä olekaan. Ja vaikka koittaisi ajatella järkevästi että kaverit ja tutut ei pidä mua luuserina, niin on sitä luuserioloa vaikea välttääkään. Varsinkin kun suurimmalla osalla tuntemistani ihmisistä ei ole ollut työttömyyden kanssa pahemmin ongelmia. Jotenkin olen onnistunut löytämään ympärilleni sellaisia ylisuorittajia ja onnistujia, ettei paremmasta väliä. Hyvähän se toki heidän kannaltaan on, mutta itselleni aiheuttaa välillä komplekseja.
Tosiaan, kun töitä sain niin raskas taakka tippui harteiltani! Tuntui että vapauduin sosiaalisesti, tunsin ikäänkuin olevani muiden arvoinen kun tienaan oman leipäni. Varmaan vähän vääristynyt tämä mun ajatusmaailma - pitäisi oppia arvostamaan itseään riippumatta näistä 'ulkoisista' meriiteistä. Jaksamista teille jotka vielä tuon ongelman kanssa taistelette!
Herää kysymys että kuinka pihalla todellisuudesta täytyy nykypäivänä olla jos kyselee tyhmiä? Ovatko kyselijät turvallisesti suojatyöpaikoissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttuja ajatuksia. Itse olin vuoden työttömänä muutama vuosi taaksepäin ja kyllä nuo kyselyt ahdistikin. Varmaan eniten koko työttömyydessä. Nää tuttujen tapaamiset, joka kerta joko "mitäs teet nykyään" tai "onko töistä kuulunu?", ja joka kerta se hävetti vastata. Aina niistä hetkistä kun tapaa jonkun ihmisen joutuu jännittämään milloin SE kysymys tulee. Vihaan työtäni mutta sillä ajatuksella jaksaa että enää ei ole hävettävää. Näinkö se kuuluu olla? :D
Joo toinen yhtä hauska kysymys on, että joko sait vakipaikan? Siis 2 kk sijaisrupeaman jälkeen...
Nykyisin niitä vakipaikkoja kun saa ehkä säkällä sen jälkeen kun olet tehnyt ensin :D 5 vuotta on off suhteilla töitä. Näin ainakin kunnallisella puolella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko saanut töitä? Milloin hait viimeksi? Milloin sinulle sanottiin viimeksi, ettet saa töitä?
Kun sanot, että sait töitä, niitä sen hetken kiinnosta se että mistä ja mitä ja millä palkalla. Sen jälkeen he jättävät sut rauhaan.
Itseä taas ärsyttää tämä suomalainen työkeskeinen kulttuuri. Työn tekeminen ei ärsytä, mutta miten ihmiset yhä arvottaa ihmisen sen mukaan mitä duunia tekee ja missä.
Mä lopetin työstä puhumisen viisi vuotta sitten. Moni ns. ystävä oli pulassa mun kanssa, kun eivät tiedä mistä aiheesta sitten puhuvat. Jyvät akanoista.
Tsemppiä sulle! Voimia jatkoon, nehän kyselee kyllä. Tai sano, ettet edes hae. Voi jumankauta niitä ilmeitä. Joiltakin tulee paskaa niskaan, mutta.... jyvät akanoista. ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekin olen täsmälleen tuhon samaan asiaan työttömänä ollessani törmännyt. Ollaan kyselty työtilanteesta ja silleen. Mutta Suomessa on nykypäivänä niin paljon työttömiä, että kenellekkään toiselle ihmiselle ei pitäisi enää nykypäivänä tulla yllätyksenä, jos joku ihminen sanoo olevansa työtön.
I feel you! Itse oon niin kyllästynyt tuohon jatkuvaan kyselemiseen, varsinkin mummoni kyselee asiasta melkein joka viikko kun soittaa... Menee hermo! Ja vielä kun aletaan ehdottelemaan että "voisithan sinä alkaa hakemaan tai tekemään muunkin alan hommia, kaupan kassoilla on ihan hyvät palkat". Justiinsa joo.. ei siinä, ettäkö kassana olemisessa olisi jotakin vikaa, mutta en minä 6 vuotta käynyt korkeakouluja että voisin sitten mennä 5kk työttömyyden jälkeen kuitteja ojentelemaan.
Oikeasti, pitäisi keksiä joku hyvä vastaus noille uteluille että ymmärtäisivät jo olla hiljaa. Tsaisis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaan olen törmännyt..nyt työttömyyttä takana 2,5 kuukautta ja varsinkin iäkkäämmät sukulaiset aiheesta joka tapaamiselle tai puhelun aikana kyselevät. Parhaimmillaan eihät edes kysy minulta vaan äidiltäni.. eivät vaan ilmeisesti ymmärrä että ajat ovat muuttuneet eikä työpaikkoihin vain kävellä sisään.
Sitten vielä ihmettelevät että miksi en niin fiksuna nuorena naisena saa työtä..mitäpäs siihenkään sitten vastaamaan?! Ehkä en olekaan niin fiksu ja aikaansaava...
Mä tunnen tuskasi pienemmässä mittakaavassa. En saanut täksi kesäksi töitä ja mummo muisti joka kerralla kun nähtiin kysyä: " Joko oot saanut kesätöitä?" Siis vielä heinäkuun puolellakin. Juu en ole, mistä mä ne olisin yhtäkkiä repinyt. Heinäkuussa kysely muuttui sitten jo "ootko ees hakenut?" Mikä siinä on, kun ei vain voi antaa olla, en saanut kesätöitä, niin en saanut. Hakemuksia lähetin 30, mutta kesätyöseteliläiset menee edelle, koska heille on taattu sillä kesätyöpaikka ja ovat työnatajalle vielä ilmaista työvoimaa.
Mummon mielestä olin vain laiska, enkä halunnut töitä. Yks kesä ilman töitä kumoaa siis sen, että viimeiset 7 vuotta olen ollut joka kesä jossakin esim. siivoojana, pullotyttönä, lankakaupassa ja hautausmaalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samantapainen tilanne täälläkin. Valmistuin 2012 ja olen sen jälkeen tehnyt töitä pätkissä. Haen todella aktiivisesti töitä, mutta joka paikkaan on hirveä määrä hakijoita. Päivän-parin kuukauden pätkiä olen sentään saanut. Sukulaiset eivät laske noita pätkiä töiksi ollenkaan, vaan utelevat joka kerta tavatessa joko olen saanut oikeita töitä. Itse olen ylpeä siitä, etten ole jäänyt masentuneena makaamaan, vaan olen tehnyt jokaisen tarjoituneen työpätkän vaikka minuutin varoitusajalla. Olen myös kouluttanut itseäni lisää, jotta saisin lisää töitä.
Ei, en ole hoitanut pätkätöitäni huonosti, vaikka vakituista työtä en ole saanutkaan. Ei, en ole liian ronkeli. Mä olen ollut jopa paikallisen likakaivontyhjentäjän apupoikana, kun sillä oli selkävaivoja. Olen toiminut myös myyjänä ja maatalouslomittajana. Vakituista työtä tosin toivoisin joskus saavani edes hiukan koulutustani liippaavalta alalta. Ikävä kyllä omalla alallani on tällä hetkellä huono tilanne ja lähes mahdotonta saada vakipaikkaa.
Niin että rakkaat sukulaiset ja tuttavat. Voisitteko lakata kyselemästä milloin menen oikeisiin töihin? Vaadin varmaan liikaa jos pyytäisin teitä myös lopettamaan kyselyn jokos se vauva alkaa olla tuloillaan. Sekään kun ei ole aina yrityksen (runsaasta) määrästä kiinni. Mä kerron heti kun jotain kerrottavaa on. En kysele teiltäkään mites se laihdutuskuuri on edennyt, kun tuota mahaa näkyy olevan edelleen.
Tiedän tunteen.. Todella kiusallista. Poikaystävän naisystävä kysyy multa kokoajan "saitko töitä, onko löytynyt duunia?? Saattaa kysyä ihan ruokapöydässä monen ihmisen ollessa paikalla.
Minun asiani eivät luulisi hänelle kuuluvan? En ole edes sukua...
"Olisi hyvä jotakin tehdä mennä vaikka kouluun vaikkei tietäisikkään mitä haluaa opiskella"
Niin se opiskeluhan onkin mukavaa lystiä nälkärahalla jos et ole alasta varma. Mulla on kumminkin tutkinto olemassa.
On se saakelin ärsyttävää, tyhjä kysely. Minun kokemus on, että pahimpia suustaan ovat jotkut 60-veet.. "On se nyt kumma, ettet töitä löydä. Silloin kun minä olin nuori, niin minulla oli aina työpaikka."
Jollakin tuossa yllä on muuten hyvät piirit, kun ihan samassa ruokapöydässä istuu joku poikaystävän ja poikaystävän naisystävän kanssa.
Tämän takia olen alkanut eristäytyä muista ihmisistä tietoisesti. En jaksa kuunnella sitä ja minua hävettää olla aina samojen uteluiden kohteena. Haluan mielummin keskittyä omaan elämääni ilman turhia stressitekijöitä. Ja nämä ihmiset todellakin aiheuttavat minulle stressiä kyselyillään. En ymmärrä, mitä se kenenkään työssäkäyvän persettä kutittaa tietää, onko kaikilla muillakin nyt varmasti töitä. Ihan kuin työssäkäyvä olisi salaa kateellinen ja katkera sille työttömälle, kun joutuu maksamaan veroja elättääkseen kaikki maailman työttömät ja luuserit ja sen takia pitää alkaa kiusaamaan sitä työtöntä kysymyksillään.
Toisin sanoen, en arvosta ihmisiä, joiden tarkoitus on tahallaan mollata muita. Mielummin olen yksin.
Itse olen 51, olen päättänyt etten kysele keneltäkään töistä. Minulta kyseltiin samaa vuosi sitten. Vastasin, etten ole töissä, enkä tule saamaan töitä ikäni takia. Suureksi yllätyksekseni sain osa-aika työn marraskuussa. Nyt kysellään, enkö hae tai saa kokoaikatyötä.
Suomalaiset on niin työjuhta kansaa, että se kysely ei lopu ikinä, uskokaa vaan vielä.haudassaki kysytää et no etkö palaa töihin.
Kun ei edes kauppalistaa saa tehtyä.loppuun, kun pitås jo kilvan olla töissä.
kaikilla on kaikki hyvin niim kauan ku kulutat persettäs työpailan tuolissa 24 h vrk , mutts anna olla kun tapahtuu jotain maailmaa mullistavaa, tyyliin sairastut, lähdet matkalle. niin alkaa se jumalaton kysely, että.etkö ookaan töissä.
Siis ihminen on tarpeeksi hyvä vasn kun on koko hiton elämänsä töissä! Jos saat lapsen, alkaa välitön kysely että millos palaat töihin
Ihmiset ei kai osaa nähdä omassa eikä toisten elämässä mitään muuta kuin työn!
Harvoin minulta kysytään esim. harrastuksistani tai muusta vapaa- ajan vietosta.
Kysy sinäkin jotain henkilökohtaista, kuten oletko saanut laihdutettua.