Lue keskustelun säännöt.
Menee hermot jatkuviin kyselyihin töiden saamisesta!
23.07.2014 |
Jäin runsas puoli vuotta sitten työttömäksi. Koko tämän ajan olen joka helvetin tapaamisella ja juttutuokioilla saanut kyselyitä siitä, olenko saanut töitä. Alkaa mennä hermot, kun joka helvetin ihminen kyselee tuota joka tapaamiskerralla! Monta kertaa päivässä joutuu toteamaan, että ei, en ole vieläkään saanut töitä. Olen yrittänyt sanoa, että kerron kyllä sitten, kun saan jos se tieto on kerta niin tärkeä. Mutta kun tämäkään ei auta. Silti nämä samat ihmiset joka kerta kysyvät niistä töistä.
Masentaa muutenkin olla työtön ja sitten tästä täytyy vielä jatkuvasti muistuttaa minua. Joo, olen luuseri. En saa töitä. Miten helvetissä saisin noiden suut suppuun ja odottamaan kärsivällisesti, että minä sitten aikanaan kerron, kun olen töitä saanut? Osa näistä kyselijöistä on puolituttuja, joten kovin pahasti en voi tokaista.
Kommentit (40)
Tästä syystä minä en enää vastaa puheluihin tai pidä yhteyttä lähimpiini, kun koko ajan muistutetaan ja kysellään työnhaku asioista. Elän elämääni itselleni enkä ole tilivelvollinen muille siitä missä olen/olenko töissä.
T. Toinen työtön luuseri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä katkaisin välit tällaiseen sukulaiseen täysin. Ei riittänyt että jatkuvasti kyseli mahdollisesta työllistymisestäni, vaan haukkui mut "uskomattoman saamattomaksi paskaksi", kun olin ollut työttömänä reilu 6 kk. Samaan hengenvetoon ihmetteli, miten voi olla mahdollista etten onnistu työllistymään kun hänkin on töitä saanut, tosin ihan eri alalle kouluttautuneena kuin minä.
No siks ne kyselee, että niillä olis sulle jotai hommaa. Ala kysellä takasin tälleen: "Ei oo, minkälaista hommaa sulla oli tarjolla?"
Minun elämäni:
"Oletko jo saanut töitä?"
"En."
"Oletko hakenut?"
"Olen."
"Etkä ole saanut?"
"En."
...
"Oletko hakenut siivoojaksi?"
"Olen."
"Etkä sinnekään pääse?"
"En."
"Oho..."
Ja tuon jälkeen ei enää tutuilla ole ollut halua olla yhteydessä luuseriin, jota ei oteta edes siivoojaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Menkää töihin
Heti voisin. Minne pääsee?
Itse olen tehnyt määräaikaisuuksilla töitä tauotta viimeiset 9 vuotta ja minulta udellaan jatkuvasti, milloin nykyinen pätkä loppuu ja onko luvattu jatkoa. Ahdistavaa tämäkin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkakaa udella kysyjiltä että millos oot viimeks saanu, aha, noin kauan sit, miten voi olla
Inhottaa myös se, että töissä olevat pakotetaan ajattelemaan asioista samanlailla, en yhtään ajattele maailmaa tai töitä samanlailla kuin joku muu, inhottaa että ihmisistä samassa työpaikassa puhutaan ryhmänä tyyliin te sitä ja te tätä, en minä ainakaan ole sama ihminen kuin naapurihuoneen Matti.
Ei voi sanoa että te ryhmänä nyt teette näin tai noin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jenkkituttu kyselee "what you been up to?" ja tietenkin tottumuksesta kerroin työjuttuja. Sitten se tarkensi, että eiku mitä oot TEHNYT. Noh sitten kerroin että rakentanut pojan kanssa laituria ja juttu lähti luistamaan. Suomessa tosiaan kysellään työjuttuja kun kysytään "mitäs hommailet nykyään?" jenkeissäkin ilmeisesti muu elämä menee töiden edelle vaikka työ siellä isossa roolissa onkin.
Samassa tilanteessa myös. Kaksi kaveria myös työttömänä enkä koskaan kysele heiltä töistä eivätkä he minulta, ainakaan jatkuvasti. Tiedän kuinka rasittavaa se on. Nousee pala kurkkuun ja ahdistus joka kerta kun joku kyselee et "mitens työt".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmiset on kai niim henkisesti köyhiä, että ei osata mitää muuta kysyä, se on hirveää, kun joku tulee ja kysyy että.mites työsi, niinkuin se ihminen olisi koko maailma , ja etenkinSuomalaisten tapa olla niin tylyjä , että.kaikki työttömät haukutaan ja päivitellään ja muuta.
Kysyjän voisi yllättää kysymällä jotain ihan muuta, vain näyttääkseen että on maailmassa muutakin kuin työ, esim. kysyä että olisiko suositella jotain kirjaa luettavaksi tai osaisiko neuvoa hyvää rautakauppaa kun ajattelin rakentaa vaikka jonkun jutun,
En ymmärrä miksi keskustelu lähes tuntemattoman kanssa aloitetaan sillä, että ootkos töissä?? Onko töistä löytynyt?? koska hait töitä? mikset ole töissä? Esim ihmisellä voi olla jokin sairaus/ on sairaslomalla miksei ole töissä yms.. puheenaiheita on kyllä muitakin esim vaikka mitäs viimepäivinä olet tehnyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En yhtään ihmettele, jos monet työttömät eristäytyvät kotiin, koska eivät kestä kohdata puoli-/tuttuja. Ymmärrän ehkä elämäntapalaiskurit, tosin en tiedä onko heidänkään kohdalla kiva koko ajan kysellä töiden perään. Mutta "normaali" ihminen, joka tekee kaikkensa, jotta olisi töitä, niin on tollanen utelu aika noloa. Ihan kuin työ määrittää koko ihmisen.
Vanha ketju, mutta kirjoitanpa silti.
Oma työttömyys nyt jatkunut kuukauden, vähän päälle. Joka H....n viikko kysellään "no, joko joko. Joko on töitä"
Ei ole. Haen kyllä. Silti huomaan, että työ määrittää liikaa. Olen alkanut eristymään sosiaalisesti. En enää tunne iloa juhliin menemisestä tms. Koska eka kysymys kahvipöydässä on "no, joko sait töitä"
Jos mulla olis töitä, juhlissa puhuttas ihan muuta asiaa.
Eilen illalla itkin. Itkin, koska yritän. Kaverit luulee, että makaan kotona ja vedän lonkkaa. Tuntuu, etten riitä mihinkään.
Vinkki, älä kerro jääneesi työttömäksi. Raskaana olevan ei kannata kertoa tarkkaa laskettua aikaa. En kerro äidilleni olevani sairaana, saan sairastaa rauhassa ilman päivittäisiä tenttauspuheluita onks sulla vielä kuumetta.
Itse jäin äitiyslomalle määräaikaisesta työsuhteesta 3 vuotta sitten. Nyt haen töitä. Ei mitään kuulu. Alan turhautumaan.
Työ ei saisi liikaa määrittää sitä, ketä olemme. Aika harvoin itse haluan edes jutella omasta työstäni, vaikka siitä pidänkin. Huomaan usein, kun tapaa uusia ihmisiä, niin monet utelee työelämästä. Minua taas ei kiinnosta useinkaan mitä lapseni kavereiden vanhemmat tekee työkseen..
Ihmiset ovat tajunneet, että oma elintaso nousisi ellei tarvitsisi maksaa muiden tukia. Jos raha ei olisi heiltä pois, tuskin välittäisivät.
joo mä tiedän ton tunteen ja siksi vältän sukulaiskahvituksia ja myös joitakin kavereita. Nuo kaverit ovat itse vakiduunissa olleet vuosia, eivätkä yhtään edes ymmärrä tätä työttömyystilannetta tai edes sitä mitä se työttömyys ja paperinpyöritykset yms. käytännössä ovat.
Jotenkin tuntuu, että mun "arvo" on tippunut alas päin näiden kaverien silmissä tai että he ovat jotenkin nyt niin korkeella, ku maksavat veroja eivätkä ole päivisin kotona. (joopa joo...)
ja se kaikenlainen ehdottaminen kokoajan....mites olis toi tai toi juttu, työ tai harrastus jne....huoh...
huomasin, että tää on jo vanha viestiketju...mutta aihe on ajankohtainen joten so what..:D