Anoppikokelasta jännittää, muita?

Se inhoaa sua periaatteesta kuitenkin. Miesten äidit nyt vain on ääliöitä

Anopit on parhaimmillaan mahtavia. Sinä olet varmaan sellainen, niin kivasti ajattelet.

Usko tai älä, mutta taitaa miniäkokelastakin jännittää! Toivottavasti menee hyvin :)

2, eikä inhoa!  Lähettelee terveisiä ja postikortteja lomilta, vaikka emme ole edes tavanneet. Lähtökohtaisesti taitaa luottaa siihen, että mahtavalla poikakaverilla täytyy olla tapaamisen arvoinen äitikin. Toivon, ettei pety :)

Itse olen miniän roolissa, mutta eka kohtaaminen anopin kanssa oli jotain käsittämätöntä...ensin herätti meidät keskellä yötä baarista tultuaan ja vaati poikaansa repiä kengät jalasta, seuraavana aamuna oli jättänyt lapun pöydälle "mamma meni vähän radalle"...teki juu lähtemättömän vaikutuksen 16-kesäiseen. :D

6, eikä!!!! Minulla on mahiksia ainakin tuohon verrattuna! MOkaan luultavasti tuputtamalla lettuja liian äkkiä.

ap

Vierailu päättyi yhtä kivasti ja tulimme jo niin tutuiksi, että "miniä" halasi ihan lämpimästi, kun hyvästelin heidät. Hymyilyttää yhä ja olen tosi iloinen poikani puolesta. Ehdimme puhua ihan ummet ja lammet, sivusimme jopa sitä millaisia ajatuksia heillä on lapsien saamisesta. Kumpikin vaikutti ihanan kypsältä ajatuksen suhteen, mutta kiire ei ole. Opiskelut vielä odottavat. Pidin myös kovasti hänen ajatuksistaan kasvatuksen suhteen.

Nyt huokaisen onnellisenä helpotuksesta ja pistän mieleen milloin hänellä on syntymäpäivä, että saan itsekin lähettää kortin ja vaikka pienen lahjankin :) :) Tapaamme jälleen syksyllä. ap

Piti oikein palata kertomaan, että vihdoinkin "miniä" nyt on sitten kylässä ja näen omaa poikaakin pitkästä aikaa. Aivan ihana pari! Tosi mukavaa katsella vierestä miten viihtyvät yhdessä ja miten ns. terveellä pohjalla heidän suhteensa on. Huumorintajuista, nauravaista, läheistä ja toista kunnioittavaa yhdessäoloa! Pojan silmistä loistaa hellyys, kun katsoo tyttökaveriaan.

Tytön kanssa olikin ihan helppo päästä jutun alkuun ja vaikka kumpaakin jännittää vieläkin, niin juttua riittää vaikka kuinka paljon ilman vaivaantunutta hiljaisuutta. Tooooooosi kaunis neitokainen ja hauskasti ihan kuin naispuolinen versio pojastani, he muistuttavat toisiaan jopa ulkonäöltään.

Kuulin juuuri eilisiltana häneltä itseltään, että oli jännittänyt näkemistäni ihan kauheasti. Käsiä hikoilututti ja viime metreillä olisi tehnyt mieli kääntyä paluumatkalle :) Oikeassa olitte! Olemme kuitenkin päässeet niin kivasti jutun alkuun, että viikonloppuna lähdemmekin porukalla (vanhemmat ja nuoret) mm. viettämään ulkoilupäivää ja teemme yhdessä ruuat illanviettoa varten. Emmekohän siis pääse pikkuhiljaa tuttavuuden alkuun :) Oli ihana kuulla, että harkitsevat jo tosissaan yhteenmuuttoa tulevan talven aikana. Siitä vaan, go-go!

Iloinen äiti ja anoppi onnittelee!

Minä olen alusta asti tehnyt selväksi, että meillä ollaan kylässä, ei kotona. Kun lapset on lähteneet maailmalle, ovat he samalla katkaisseet napanuoransa lapsuudenkotiin ja tämä on jäänyt minulle ihan omaksi. Ei siis mitään kaukosäätimen omimista ja jääkaapilla käymistä saati sitä, että ei tulla aamupalapöytään vaan ilmestytään lounasaikaan vaatimaan kahvia.

Miniäkokelas on poikani oma asia. Oli hän millainen tahansa, ei minulla ole siihen mitään sanomista. Mutta omassa kodissani ei kukaan hypi nenälleni, ei edes poikani rakas.

Onnea ap:lle hyvästä miniästä! :)

[quote author="Vierailija" time="15.07.2014 klo 21:39"]

Se inhoaa sua periaatteesta kuitenkin. Miesten äidit nyt vain on ääliöitä

[/quote]

Jep...eikä mennyt kauaa, että tähänkin ketjuun tuli miniä kommentoimaa...huoh

9, minulla ei ole ihan samanlainen ajattelutapa. Toivon, että miniät uskaltavat olla anoppilassa aikanaan yhtä paljon kotonaan kuin omat lapsetkin. Normaalia kohteliaisuutta jopa lapsuuskodissa on kysyä sopiiko siellä jääkaapilla käydä. Nenille hyppimistä en osaa edes kuvitella. Miksi kukaan niin tekisi?? ap