tuli niin huono omatunto:( olenko huono äiti??

aikansa kun takkuaa toisenkanssa ja yrittää vaikka mitä mutta toinen kiukkuaa niin on hyväkin välistä lähteä pois tilanteesta.

ja tein tollaisia temppuja. Edelleen muistan niistä jokaisen ja tunnen hirveää syyllisyyttä. Lapseni on melko arka ja edelleen kuvittelen sen johtuvan minun väsymyksestäni hänen vauva-aikanaan. Typeräähän se on, sillä hyviä hetkiä oli paljon enemmän. Äidin mieli vaan on sellainen, että itsensä syyllistää helposti.

Musta olet, siis musta.

ei sitä lasta tulevaisuudessakaan saa aina hyvillä mielin nukahtamaan. Tiedän kyllä tunteesi, muistan oman lapsen vauva-ajann silloin minulla oli samanlaisia tunteita ja tilanteita. Mutta nyt kun on jo kaksivuotias, siihen on jo tottunut että tulee päiviä, jolloin unille mennään itku silmässä, joskus enemmän, joskus vähemmän. Älä ota stressiä tuollaisesta, kauan kuitenkin yritit. paijailit ja pidit sylissä, se oli tärkeää.

onko haronut korviaan? korvatulehdus?paine korvissa kasvaa makuultaan...oliko nälkä?



tietty joskus voi olla huutoa ilman syytäkin, mutta noita nyt miettisin ensin kyllä

mitä mielestäsi ap:n olisi pitänyt tehdä? hänhän oli pitänyt sylissä ja paijannut. ja kun sekään ei auttanut poistui välillä huoneesta. sanoit että pieni lapsi joka ei osaa kaikkea. niinpä siinäpä se tuli pieni lapsi ei tajua koska on hänen hyväksi mennä nukkumaan. vanhemmat näyttävät sen hetken lapselle. joten mielestäni ap toimi aivan oikein.



t:4:n lapsen äiti jolla näitä tilanteita myös joskus

itsekin halusin että vauva nukahtaa tyytyväisenä. Siitähän se sitten alkoi oikein kunnon rumba; vauva nukahti tissille vuoden ikään asti. Oli siis jo tottunut ylelliseen elämään, jossa unta ei tarvitse yksin hakea(vaikka äiti olisikin ollut vieressä). Kun rintamaidosta päästiin vuoden iän ylitettyä, jatkui sama eli sylissä nukutin selkä vääränä oman kullannuppuni. Lapsen kasvaessa selkäkipuja tuli enemmän ja enemmän ja aikaa illalla nukuttamiseen meni 1-2tuntia, pahimmillaan 2,5tuntia. En ymmärrä miten silloin jaksoin. Vaikeaa se olikin, mutta itse aiheutettua. Nyt olen helpottanut nukuttamista niin että kaksivuotias tulee meidän vanhempien sänkyyn nukkumaan iltaisin ja nukahdamme vain vierekkäin, eli suht normaalisti. Mutta vielä joskus harvakseltaan päikkäreille mennessä(päivisin nukkuu omassa sängyssä) nukutan syliin,jossa nukahtaa 2minuutissa ja siirrän sänkyynsä.



Arvaa teenkö jotain erilailla seuraavan lapsen kanssa???

ei vain halua nukahtaa.. vauhti päällä hyrrää ja pörrää.. nälkä ei ollut koska söimme ennen nukkumaanmenoa. kakkakin tuli siinä nukuttamisen yhteydessä sen vaihdoin pois. sinäänsä mitään fyysistä hätäää ei ollut. jokin tietty oli kun huusi mutta luulenpa että tiedän syyn.. ei halua nukkua vaikka on väsy. vauvallamme on pienestä asti ollut ongelma nukahtaminen ja nukkumaanmeneminen ja on todella herkkäuninen.



t:ap