Käytätkö puhuessasi ja kirjoittaessasi verbiä "tuta"?

Ainoastaan ristikoissa. Ja ohoh, kolmen päivän jälkeen, pystyn kirjoittamaan tänne :O

Joo. Joskus käytän puheessa.

Harvoin mutta kyllä sekin on eksynyt puheeseen.

Onko se verbi? Luulin, että partikkeli.

Joskus, mutta silloin aika ironisessa merkityksessä.

Jo vain.

Siis onko se verbi??????

[quote author="Vierailija" time="20.06.2014 klo 13:19"]Siis onko se verbi??????

[/quote]

Voi luoja teitä... on verbi. Tuntea-sanan synonyymi. Joku sai tuta naapurin vihat nahoissaan. Esimerkkinä.

Miten se taipuu?

[quote author="Vierailija" time="20.06.2014 klo 13:23"]Miten se taipuu?

[/quote]

ei se taivu. Minä sain tuta, hän sai tuta jne.

Tuta, tutar, tutade, tutat

[quote author="Vierailija" time="20.06.2014 klo 13:25"]Tuta, tutar, tutade, tutat

[/quote]

Eipäs! Tuta, tutar, tot,.har tutit ;)

[quote author="Vierailija" time="20.06.2014 klo 13:21"][quote author="Vierailija" time="20.06.2014 klo 13:19"]Siis onko se verbi??????

[/quote]

Voi luoja teitä... on verbi. Tuntea-sanan synonyymi. Joku sai tuta naapurin vihat nahoissaan. Esimerkkinä.

[/quote]

Miksi pitää luojitella? Olen erittäin kiinnostunut rakkaasta kielestämme ja joskus näitä aukkoja osaamisessa näyttää silti olevan.

Enpä oikeastaan, kun se on niin sidoksissa kuluneisiin ilmauksiin: saavat totisesti tuta omissa nahoissaan. Yritän välttää vastaavia ilmauksia, kliseitä tai sananlaskuja.

Palataan astialle, kun vieä se päiväkin paistaa risukasaan ja paha saa palkkansa.

Se on myös substantiivi, tarkoittaa pappaa.