Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Aiotteko alkaa lapsenne "harrastuskuskiksi"?
22.05.2014 |
Itsellä 5-, ja 6-vuotiaat lapset, joilla ei vielä ainakaan ole mitään sitovaa harrastusta. Jalkapallokoulussa, luistelukoulussa ja tanssitunneilla sekä liikuntakeskusten jumppatunneilla on käyty, sekä perheen kanssa uimassa. Aina kun aikatauluihin ja rahatilanteeseen sopii.
Olen nähnyt ja kuullut sitä harrasterumbakuljetusta toisilta vanhemmilta, joilla samanikäiset tai vähän vanhemmat lapset. Olen ajatellut, että siihen en ala. Ei varmaan hermot kestäis mulla eikä miehellä kuljettaa lapsia monta kertaa viikossa töiden jälkeen (sikäli kun olisi aamuvuoro) harrastuksiin. Hyvä pyörä ja tarpeeksi kypsyyttä ja liikkennekäyttäytymistä ja lapsi saa käydä harrastuksissa itsenäisesti. Onko tylyä? Ensi syksynä en aio koulun alun harjoittelun jälkeen ekaluokkalaista kuskata. Vaikka 2 autoa löytyykin...
Miten teillä? Oletteko vannoneet ja joutuneetkin sitten myöntymään? Miksi?
Kommentit (40)
Kuljeta, kustanna ja kannusta on mun mottoni.
Mä en ole koskaan pitänyt minään ongelmana kuskata lapsia vaikka joka päivä. Itseasiassa nyt kun kiekkokausi on ohi ja kuljetuksia ei juurikaan ole niin mä olen ihan pulassa tän vapaa-ajan kanssa, kivampaa on kun on "kiirettä".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En olisi alkanut. Tiedän yhden perheen jossa koko elämä uhrattu pojan jääkiekolle. Ehkä muu perhe sitten nauttii siitä. En tiedä.
Taloudessamme ei ole yhtäkään autoa eikä ajokortillista ihmistä, joten onnistun varmaan sillä skippaamaan koko aiheesta keskustelun :)
Ja ei, en todellakaan mene autokouluun, osta autoa ja maksa tuhansia euroja vuodessa sen vakuutuksista, veroista ja bensoista pelkästään lapsen harrastukseen kuskaamisen vuoksi. Jos mulla olisi noin paljon ylimääräistä rahaa, käyttäisin sen ihan toisin tavalla, josta on iloa yhden perheenjäsenen sijaan koko perheelle.
Ei ajateltu alkaa eikä myöskään alettu. Mun mielestä lapsen harrastus on lapsen harrastus, ei vanhempien harrastus.
Tottakai. Musta on kiva katsoa muksujen futisharkkoja, muiden lajien aikana käyn vaikka kaupassa tai koiran kanssa lenkillä.
Meidän valinta oli muuttaa syrjempään, joten toki kuskaan lapsia. Eivät he saa kärsiä siitä ettei vieressä ole muuta kuin koulun säbäkerho. Toki yksi käy sellaisessakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On muitakin vaihtoehtoja kuin kuskata joka ilta harrastuksiin tai olla kuskaamatta ollenkaan. Lasten ollessa pieniä treenejä on yleensä kerran viikkoon, jos yhden harrastuksen aloittaa. Ei varmastikaan maata kaada, jos yhden tai jopa kaksi iltaa viikosta uhraa kuskaamiseen, siinä voi välissä itse käydä vaikka kaupassa.
En kuskaa ollenkaan. Harrastukset valitaan niin, että lapset pääsevät niihin itse kulkemaan. En myöskään osallistu muuten lapsen harrastukseen. Harrastuksen pitää olla kivaa itsessään eikä esimerkiksi vanhempien hyväksynnän vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En. Lapsi voi harrastaa ilman jatkuvia kuskailujaan mihinkään. Asuinpaikkamme valittiin myös siten, että ympärillä on paljon lapsia ja lähellä esim. koulun hiekkakenttä. Näin poika voi mennä pelaamaan jalkapalloa /pesäpalloa kentälle kavereiden kanssa ja talvella kenttä toimii luistelukenttänä. Muuten voi leikkiä kavereiden kanssa.
Eli emme tosiaan lähde joka viikko kuskaamaan lasta mihinkään harrastukseen, silloin tällöin voimme viedä johonkin kerhoon, mutta emme joka viikko. Kuten joku mainitsikin lapsen harrastus ei ole meidän harrastus.
No, meillä suunnilleen saman ikäiset lapset, vanhempi käy jo soittotunneilla ja pelaamassa jalkapalloa, nuorempi muskarissa. Jos soitto- yms harrastukset jatkuvat, toki kuskataan. Haluan olla tukena musiikkiharrastuksessa, sillä olen siitä kiinnostunut, mies mieluusti taas notkuu futiskentällä. Usein ollaan siellä kyllä koko perhe, poikkean nuoremman kanssa lenkillä kun pelaavat.
Kyllä minä ajattelin kuskata kouluun ja poiskin ensimmäiset vuodet, meillä on kaksi autoa ja kummankin mentävä töihin ja tultava poiskin sieltä. Joten miksi ei veisi tai toisi samalla kun ajaa ohitse? Varsinkin kun meidän työajat menevät aika mukavasti yksiin koulupäivän kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei olla ajateltu alkaa kuskivanhemmiksi. Tulevaisuudessa lapsi saa valita joko lähikoulun harrastusryhmätarjonnan tai keskustan harrastusmahdollisuuksien välillä, jälkimmäiseen matkaa n. 8 km ja bussit kyllä kulkevat. Muuten harrastuksia tuetaan kyllä, kohtuuden rajaan asti, eli ei olla hommaamassa omaa ponia ratsastustallille heti ensi toiveesta. Erityisesti tullaan tukemaan lapsen omaehtoista, kotona tapahtuvaa harrastustoimintaa. Odotan jo innolla, että voimme laittaa lapsen kanssa hänelle pienen kasvimaan :)
[quote author="Vierailija" time="22.05.2014 klo 15:38"]
En kuskaa ollenkaan. Harrastukset valitaan niin, että lapset pääsevät niihin itse kulkemaan. En myöskään osallistu muuten lapsen harrastukseen. Harrastuksen pitää olla kivaa itsessään eikä esimerkiksi vanhempien hyväksynnän vuoksi.
[/quote]
Meidän lasten futisharkoissa on noita vanhempia. Surullista, kun koskaan ei ole kukaan katsomassa harkkoja, ei edes turnauksia. Fillarilla ne lapset sinne aina tulevat, ja sääliksihän niitä käy, kun kaikkien muiden äidit ja isät ovat kannustamassa. Voi eräänkin pojan onnea kun kerran äiti oli raahautunut kentän laidalle, ja sai silloin tehtyä hienon maalin :) En ymmärrä miksei vanhempia kiinnosta. Ei itse tarvitse lajista tykätä, sille lapselle se laji on kuitenkin rakas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.05.2014 klo 15:38"]
En kuskaa ollenkaan. Harrastukset valitaan niin, että lapset pääsevät niihin itse kulkemaan. En myöskään osallistu muuten lapsen harrastukseen. Harrastuksen pitää olla kivaa itsessään eikä esimerkiksi vanhempien hyväksynnän vuoksi.
[/quote]
Minun vanhempani eivät olleet kiinnostuneita harrastuksistani, ja se tuntui aika pahalta. Omien lasteni harrastuksissa ollaan kyllä täysillä läsnä, parempi se on , että lapsilla on harrastuksia, kuin että vain vetelehtivät. Koitetaan tsempata ja ilolla tuetaan kuskaamalla ja olemalla mukana niin kauan kuin tahtovat!
Minä uskon, että toisen (harrastamisen) ilon jakaminen lisää vain iloa, ja lisää ymmärrystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsuus on niin lyhyt aika ja se menee nopeasti ohi. Kyllä haluan antaa lapselleni parasta ja kuljettaa, kannustaa ja kustantaa harrastukset. Harrastus antaa paljon, määrittää tulevaisuuden, antaa paljon ystäviä ja sosiaalisia suhteita ehkäpä jota määrittää tulevan ammatin. Kaikki on vaan kiinni omasta joustamisesta.
Monenlaisia vastauksia ja perusteluja :)
Mietin vain, kun itselläkin 3-vuorotyö ja (itsekkäästi?) haluan itsekin harrastaa, että ei vain mahdu aikatauluun. Mikäli lapsella on mahdollista harrastaa pyöräillen/bussilla niin hyvät vehkeet niitä varten ostan. Asutaan kumminkin melko lähellä keskustaa (5km).
Itse kuljin lähes kymmenen vuotta omassa harrastuksessani pyörällä, yhteen suuntaan melkein 11km , joka päivä (tallille). Talvisin minulla oli bussikortti. Joskus toisinaan minua kuskattiin, mutta harvoin. Perheessä kyllä 3 muutakin lasta. ap
[quote author="Vierailija" time="22.05.2014 klo 15:44"]
Lapsuus on niin lyhyt aika ja se menee nopeasti ohi. Kyllä haluan antaa lapselleni parasta ja kuljettaa, kannustaa ja kustantaa harrastukset. Harrastus antaa paljon, määrittää tulevaisuuden, antaa paljon ystäviä ja sosiaalisia suhteita ehkäpä jota määrittää tulevan ammatin. Kaikki on vaan kiinni omasta joustamisesta.
[/quote]
Komppaan tätä!
t. äiti, joka on jaksanut kustata lapsiaan harva se ilta musiikkiharrastukseen - se on tuonut noille, nyt jo teineille, elämään niin paljon hyvää, etten voi edes sanoin kuvailla.
Näin syrjäkylällä varttuneena sanoisin, että landelle muuttosta päättäneillä vanhemmilla olis "velvollisuus" kuskata lasta harrastuksiin, jos sellasia löytyy kaupungin / kunnan keskustasta. Ehkä ihan pienillä lapsilla voi riittää tekemistä muutenkin, mutta (varhais)teinin elämä maalla on muutenkin ihan perseestä, saatikka jos vanhemmat estää vielä harrastuksetkin. (Joojoo yleistän jne. varmaan joku teini tuhannesta tykkää asua maalla tekemättä mitään.)
Mulla kotikylällä ei ollut mitään harrastusmahdollisuuksia, keskustaan n. 15 kilsaa. Vanhemmat kuljetti kiltisti koko lapsuuden ja nuoruuden ajan, onneksi viikossa oli maksimissaan 2 treenikertaa. Mutta jos lapsi kiinnostuu jääkiekosta tai jumpasta, joita saatetaan treenata kuusikin kertaa viikossa niin voi voi, mitäs muutitte sinne maalle, älkää nyt vielä pilatko muutenkin lastenne elämää.
[quote author="Vierailija" time="22.05.2014 klo 15:44"]
Lapsuus on niin lyhyt aika ja se menee nopeasti ohi. Kyllä haluan antaa lapselleni parasta ja kuljettaa, kannustaa ja kustantaa harrastukset. Harrastus antaa paljon, määrittää tulevaisuuden, antaa paljon ystäviä ja sosiaalisia suhteita ehkäpä jota määrittää tulevan ammatin. Kaikki on vaan kiinni omasta joustamisesta.
[/quote]
Jos aloittaa kuskaamisen esim. 6-vuotiaana ja mopoikään asti pitää kuskata eli 16-vuotiaaksi, niin on se kymmenen vuotta aika pitkä aika, minusta ainakin. ap
Minun äitini ja isäni kuskasi minua aina. Ja olen siitä todella kiitollinen. Olen nyt 20v. Parhaat kaverit ovat edelleen harrastuksistani ja harrastusteni ansiosta olen päässyt töihin! Se että kuskaa voi vaikuttaa aika paljon lapsen tulevaisuuteen. Ja kyllä, kun vanhempani apua tarvitsevat, tulen minä aina olemaan heitä läsnä.
Alue: Aihe vapaa
Sehän riippuu ihan täysin lapsen harrastuksista ja niiden sijainnista. Jos esim. alkaa soittaa selloa ja matkaa on soittotunnille 10 km, niin eipä siinä paljon fillarilla kuljeta.
Itse olen lapsiani todellakin kuskannut harrastuksiin, koska ne eivät ole sijainneet ihan kivenheiton päässä (juuri tuo 10-15 km matka yleensä). Lähempänä ei ole ollut sellaisia harrastuksia, joita on nimenomaan halunnut harrastaa - no tietty höntsäsäbää ym. on voinut pelata lähikoululla. Tavoitteellisempi harrastus yleensä vaatii vanhempienkin panostusta. Ja täytyy sanoa, että olen iloinen, että olen jaksanut kuskata. Lapsista on tullut fiksuja ja koulussa hyvin pärjääviä nuoria.