Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tarpeeksi kauan kun elää epänormaalissa suhteessa
22.05.2014 |
se kaikki muuttuu itselle normaaliksi. Näin mulle on tainnut käydä. Jotenkin viimeisen vuoden aikana olen havahtunut taas kaiken omituisuuteen. Alkanut uudelleen rakentamaan käsitystä itsestäni ja haaveistani jotka kymmenen vuoden aikana olen totaalisesti hukannut. Ja kyseenalaistamaan sitä että kaikki johtuisi vain minusta.
Avoliittoa takana siis kymmenen vuotta. Mies on kymmenisen vuotta vanhempi. Olin 24 vuotias kun aloimme olla yhdessä. Olin umpi rakastunut.
Aika pian kävi ilmi että mies ei hyväksy kavereitani. Aluksi sai jäädä miespuoliset ystävät. Sitten naispuoliset. Ja sukulaiset. Näihin ihmisiin mies ei ole halunnut koskaan tutustua. Vanhempani on tavannut ehkä 5 kertaa.
Alkoholin käyttö menee kaiken edelle. Jopa omien lasten. Meillä ei ole yhteisiä lapsia, minulla ei ollenkaan. Seksi on pornoleffoista kopioitua englanninkielisine fraaseineen. Joskus harvoin suutelee suulle. Esileikkejä ei koskaan. Kavereita voi tavata vain tuhdissa humalassa. Muulloin ei ollenkaan. Viime syksynä kuvioon astui väkivaltaisuus. Nyt pelkään sitä joka kerta kun mies juo, enkä uskalla sanoa mitään yhtään mistään etten ärsytä ja hermostuta. En uskalla enkä kehtaa puhua kenellekkään tilanteestani, edes ammattilaisille. En ole enää vuosiin nauranut aidosti. Mies saattaa suuttuessaa kaahata autolla niin että pelkään kuolevani. Kerran uhkasi ajaa rekan alle kun olin kyydissä. Tietää että kärsin kovista selkäkivuista. Jos on vihainen tekee kaikkensa että selkääni sattuu vielä enemmän. Joskus en pysty edes kävelemään kunnolla. Saattaa ostaa ruokaa vain itselleen vaikka tietää ettei minulla ole rahaa ja ruoka on loppu. Ei huomioi mitenkään juhlapäivinä, joululahjan ostan itse itselleni ettei kenenkään tarvitse aattona ihmetellä..
Tätä kaikkea ja paljon muuta olen pitänyt normaalina...mutta ei taida olla. Itsetuntoni on nolla, ei ole enää ystäviä ja roikun suhteessa, koska pelkään ettei muuta ole.
Onko kellään kokemusta vastaavasta tilanteesta?
Kommentit (10)
En tiedä, olen syyttänyt kaikesta itseäni. Ajatellut että ansaitsen kaiken tämän tai en ainakaan parempaa. Kukaan ei uskoisi miehestäni näitä asoita, koska ei käyttäydy näin kuin kotona ja minua kohtaan. Pelkään. Pelkään etten pärjää yksin. Voi kun saisin jostain voimia alkaa rakentamaan uutta, tervettä elämää. Helpotti jo tämäkin, että kirjoitin asoistani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kurja tilanne sulla. Mun on tosi vaikea ymmärtää mikä siitä lähtemisestä tekee niin vaikeaa. Sadat ja tuhannet muutkin naiset ovat lähteneet ja pärjäävät yksin, miksi sä olisit yhtään sen huonompi tai avuttomampi? Ja mitä sitten jos ei "muuta ole"? Sekö sut autuaaksi tekee että joku ukon ketku siinä vieressä on, että yksin on jotenkin huonompi vai?
No kuule kokemusta. Erosin ja oi, kun elämä muuttui paremmaksi. Alkuun oli tyhjä olo, mutta aika nopeasti lähti onnellisuuskäyrä nousuun.
Sun mies ei muutu, paitsi korkeintaan huonompaan. Ei sen tarviikkaan jos kerta siedät sitä vierelläs. Sun elämä on kuitenkin sun ainoa ja sen voi elää nauttienkin.
Teillä ei ole edes lapsia, joten ole nainen ja lähde.
Minulla on kokemusta.
Hyvä ap, totuin yhteen sun toiseenkin (myös sinun kokemiisi) pikkuhiljaa 15 vuoden aikana.
Tarvittiin katastrofi (en voi kertoa tarkemmin) ja hengenvaarallinen tilanne, ennen kuin oli pakko (viranomaisten avustamana, kiitos heille) tehdä pesäero.
Näen vieläkin painajaisia, että mies tunkee takaisin.
Neuvoni sinulle: uskalla puhua ammattilaiselle, olkoon hän lääkäri tai terapeutti tai velkaneuvoja tms. Soita vaikka Naisten tukilinjaan, auttavat alkuun.
Olen ollut nyt kolme vuotta rauhassa. En uskonut koskaan ansaitsevani näin hyvää elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.05.2014 klo 11:11"]
En tiedä, olen syyttänyt kaikesta itseäni. Ajatellut että ansaitsen kaiken tämän tai en ainakaan parempaa. Kukaan ei uskoisi miehestäni näitä asoita, koska ei käyttäydy näin kuin kotona ja minua kohtaan. Pelkään. Pelkään etten pärjää yksin. Voi kun saisin jostain voimia alkaa rakentamaan uutta, tervettä elämää. Helpotti jo tämäkin, että kirjoitin asoistani.
[/quote]
Kukaan, kukaan, kukaan ei uskoisi miehestäni, millainen hän oikeasti on. Oikein kivan kaverin maineessa, huumorintajuinen heppu. Mutta kun kotiovi painui kiinni, astui sisään eri mies.
On yhä kivan kaverin maineessa. Enkä minä kerro kenellekään, koska häpeän tyhmyyttäni ja että kestin. Riittää että pääsin loukusta.
Pelkäsin ennen kaiken aikaa. Joka päivä.
Älä sinä pelkää, sillä tuosta tilanteesi ei mene kuin pahemmaksi.
Tuolta pääset alkuun. Naisten linjalla on puhelinpäivystystä ja turvakoteihinkin voit soittaa nimettömänä ihan vaan jutellaksesi. Usein se että puhuu puhuu ja puhuu auttaa näkemään tilannetta vähän objektiivisemmin. Ja ennen kaikkea se suuri salaisuus tulee näkyväksi ja sitä kautta lähteminenkin saattaa helpottua.
Et ehkä ole vielä valmis lähtemään, mutta voit jo etukäteen miettiä miten toimit sitten kun se "oikea" hetki on.
Sä olet vielä nuorikin, paljon hyviä vuosia edessä mutta ei vaan miehesi kanssa! Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sinussa ole mitään vikaa mutta miehessäsi on ja pahasti. Se on juuri niinkuin ajattelet, epänormaali alkaa tuntua normaalille, alkaa sopeutua kun sitä tarpeeksi kauan jatkuu.
Teillä on asiat pahasti vinossa eikä se ole sinun syy.
Tiedän että on helpommin sanottu kuin tehty mutta sinun on kerrottava jollekin ja päästettävä irti. Ennekuin ole jo itse niin sairastunut tuossa suhteessa ettet pysty. Ensimmäinen askel oli kun kirjoitit tänne.
Kerro heti jollekin luotettavalle, omaiselle, lääkärille, diakonille tai muulle ammattiauttajalle. Sinua autetaan kyllä eteenpäin. Koita saada se itsestäsi irti, kun jaksat alkaa toimia elämääsi tulee valoa! Älä jää siihen, tulee vaan pahemmaksi ja vaikeammaksi lähteä. Kerro kaikki jollekin, tänään! Sinussa ei ole vikaa, miehesi toimii väärin, et sinä tätä ansitse. Kenenkään ei ole pakko tuollaista kestää.
Alue: Aihe vapaa
Juokse hyvä nainen, juokse, kuulostaa ihan hengenvaaralliselta sinulle! Ei siis todellakaan ole normaalia. Miksi ihmeessä pysyt tuossa suhteessa? Kyllä sen väkivaltaisuuden alkamisen pitäisi olla viimeinen pisara.