Lue keskustelun säännöt.
Mitä tunteita miehesi ex herättää sinussa?
Kommentit (87)
Monuakin syö että heillä on yhteisiä lapsia, kun itse en voi saada lapsia. Rakastan kyllä heidän lapsia mutga samalla heidän näkeminen tuo lohduttomuuden tunnetta. Ex vaikuttaa mukavalta naiselta, ja on ex syystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen lähinnä sääliä poikaystäväni exää kohtaan. Ennen pyörimme samoissa porukoissa. Silloinen mieheni, minä, nykyinen poikaystäväni joka oli silloin vain ystävä ja hänen silloinen tyttöystävänsä sekä vielä yksi pariskunta. Kaikki nämä jätkät olivat samassa bändissä. Nykyisen poikaystäväni silloinen tyttöystävä vaikutti aina kovin ylimieliseltä ja ei halunnut kuulua meidän joukkoon.
Kaikki meistä erosi jossain vaiheessa. Aloin seurustelemaan tämän ystäväni kanssa jonka hänen exänsä jätti tekstarilla ja myöhemmin selvisi että hänellä oli toinen. Silti kiisti kaiken ja sanoi ettei seurustele kenenkään kanssa ja joku jätkä vaan lisäs aijemmin facebookkiin että on hänen kanssaan parisuhteessa. Poikaystäväni nyt sitten vihaa exäänsä yli kaiken.
Minulla ei ole syytä olla mustasukkainen tai kateellinen sillä poikaystäväni on tehnyt hyvin selväksi rakastavansa minua ja olen hänen mielestään maailman kaunein nainen vaikka olenkin nyt raskaana. Olen kuulemma myös paras sängyssä ja huomattavasti parempi kuin hänen exänsä joka ei halunnut kokeilla mitään erilaista koskaan. Exästään hän ei useinkaan ole puhunut muuta mitä en jo olisi tiennyt ennen seurusteluamme.
[quote author="Vierailija" time="20.06.2014 klo 01:42"]
Hirvittävän alemmuuden tunteen. Olen laihduttanut itseni mieheni eksän mittoihin ja leikkauttanut hiukseni samaan tyyliin kuin eksällä. Olen valehdellut pitäväni raskaasta musiikista kuten eksä. Silti miehen entiset ystävät viettävät aikaansa mieluummin sen sinkkueksän kuin meidän kanssamme. Silloin tällöin mietin haittaako miestäni, että minua ei kiinnosta viettää lomia hänen sukunsa mökillä lapissa. Minä en kestä itikoita enkä sitä maalaiselämää, korkokengät ovat naisen jalkine. Eksänsä kanssa olivat kuitenkin monesti käyneet siellä mökillä kalastelemassa. Mitä minä vielä voin tehdä osoittaakseni miehelleni, että olen hänelle täydellinen puoliso? Lapsetkin tuli jo tehtyä.
[/quote]
Sinä voisit miettiä tietääkö miehesi itsekään mitä hän haluaa ja mistä pitää. Onko hän vain ajelehtinut ja vain huolinut naisen joka sattumalta hetkeksi huolii hänet? Sopivan naisen kohdalla hän on vain esittänyt pitävänsä raskaasta musiikista ja lapin reissuista, koska ne sattuivat olemaan siihen aikaan muotia. Onko miehelläsi omia mielipiteitä ollenkaan? Haluatko sinä miehen, joka ei osaa ajatella? Ehkä miehesi kaveritkin ovat nähneet tämän teennäisyyden ja kulissielämän läpi ja siksi pitävät etäisyyttä teihin. Sellaista on raskasta katsoa vierestä.
Miehen exällä on ilmiselvästi pahoja mielenterveys ja itsetunto-ongelmia. Lähinnä hämmennys on tunne jota tunnen sen jutuista sen verta outoja ne on.
Ei mitään , mieheni jätti sen syystä 8 vuotta sitten, ei mun tarvi sitä vihata
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hän taitaa olla tällä hetkellä katkolla.
[quote author="Vierailija" time="21.06.2014 klo 10:43"]
[quote author="Vierailija" time="21.06.2014 klo 09:57"]Myötätuntoa.
Mieheni ex-vaimo ja lastensa äiti sanoi minulle (olin jo naimisissa miehen kanssa), että "katuu, että jätti miehen, koska nyt vasta tajuaa, kuinka hyvän miehen jätti".
Sanoin aivan vilpittömästi, että jos sekä hän että mieheni haluavat yrittää yhdessä uudelleen, en ole tiellä. En ikimaailmassa haluaisi olla suhteessa, jossa toinen haikailisi eksänsä tai jonkun muun perään ja minä olisin toisella sijalla. Lopulta miehen eksäkään ei oikeasti halunnut uutta yritystä, mieheni ei halunnut edes ajatella asiaa ja heidän isot lapsensakin vastustivat ajatusta.
Nykyisin jatkamme hyvinä ystävinä, kuten ennenkin. Harmittaa, kun asumme niin kaukana toisistamme, että voimme tavata tosi harvoin.
[/quote]
Minusta tuo kuulosti vähän sairaalta -kaikella kunnioituksella! Mahdatko sinä rakastaa puolisoasi lainkaan kun olisit ollut valmis taisteluitta luovuttamaan ja antamaan oman miehesi tarjottimella jollekin toiselle. Olisitko ollut yhtä antelias jos kyseessä olisi ollut rakastajatar eikä ex-vaimo jonka kanssa on lapsia.
Itseäni valitettavasti ärsyttää tuonkaltainen marttyyriasenne siksi tarinasi iski silmääni. On eri asia olla ystävällinen ja antelias kuin uhrautuva.
[/quote]
Musta tuo kuulostaa enemmänkin siltä, että kirjoittaja rakastaa miestään enemmän kuin itseään. Itsellä vähän samantapainen ajatusmaailma, olen omasta mielestäni huonompi kuin miehen ex ja jos mies ja ex haluaisivat palata yhteen, en varmaan asettuisi tielle. En halua olla kakkonen eikä itsetuntoni kestäisi mitään Brooke ja Taylor -tyyppistä miehestä taistelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vihaa, kateutta/mustasukkaisuutta.
Alko heti inisemään miehen perään, kun meillä alkoi olemaan juttua.
Mitäpä oli ite jättänyt. Ensinnäkin heillä ei ollut edes mitenkään pitkä suhde (jos sitä nyt suhteeksi voi edes kutsua). Ite tunsin nykysen mieheni ennen hänen eksää, mutta aluksi meillä ei ollut mitään. Onneks eksä ei asu edes samassa maassa ja enää ei häiriköi meidän elämää eikä tartte miettiä et se tulis kadulla vastaan.
Mä haluaisin ihan hirveästi pitää hänestä ja tulla toimeen. Aivan kuten myös mieheni.
Ikävä kyllä tämä exä jotenkin sekosi erosta (joka oli hänen tahtonsa enkä mä ollut todellakaan vielä kuvioissa) ja on kostanut eroa miehelleni ja voimakkaasti myös lapsilleen. Ei anna lasten tavata isäänsä vaikka monta kertaa on mm. lastenvalvojalla tapaamissopimuksia käyty viilaamassa.
Nyt mies sentään tapaa 16-vuotiasta lastaan, kun tämä muutti omaan tuettuun asuntoonsa. Exä uhkaili niin voimakkaasti lasta, kun tämä halusi muuttaa meille ettei lapsi uskaltanut uhmata vaan meni sitten omaansa.
Kammottava äidin irvikuva. Ja taistelu jatkuu nyt viidettä vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies ei halunnut puhua kummankaan entisistä. Olin aluksi vähän harmissani, mutta oikeastaan hyvä etten tiedä. Ainakin tämän ketjun perusteella.
Kuuma mimmi.... herättää halukkuutta, toivottavasti hänkin olisi bi-henkinen kuten minäkin. ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.06.2014 klo 10:43"]
[quote author="Vierailija" time="21.06.2014 klo 09:57"]Myötätuntoa.
Mieheni ex-vaimo ja lastensa äiti sanoi minulle (olin jo naimisissa miehen kanssa), että "katuu, että jätti miehen, koska nyt vasta tajuaa, kuinka hyvän miehen jätti".
Sanoin aivan vilpittömästi, että jos sekä hän että mieheni haluavat yrittää yhdessä uudelleen, en ole tiellä. En ikimaailmassa haluaisi olla suhteessa, jossa toinen haikailisi eksänsä tai jonkun muun perään ja minä olisin toisella sijalla. Lopulta miehen eksäkään ei oikeasti halunnut uutta yritystä, mieheni ei halunnut edes ajatella asiaa ja heidän isot lapsensakin vastustivat ajatusta.
Nykyisin jatkamme hyvinä ystävinä, kuten ennenkin. Harmittaa, kun asumme niin kaukana toisistamme, että voimme tavata tosi harvoin.
[/quote]
Minusta tuo kuulosti vähän sairaalta -kaikella kunnioituksella! Mahdatko sinä rakastaa puolisoasi lainkaan kun olisit ollut valmis taisteluitta luovuttamaan ja antamaan oman miehesi tarjottimella jollekin toiselle. Olisitko ollut yhtä antelias jos kyseessä olisi ollut rakastajatar eikä ex-vaimo jonka kanssa on lapsia.
Itseäni valitettavasti ärsyttää tuonkaltainen marttyyriasenne siksi tarinasi iski silmääni. On eri asia olla ystävällinen ja antelias kuin uhrautuva.
[/quote]
En mä näe tossa mitään uhrautuvaa. En mäkään lähtisi taistelemaan miehestäni, miehen pitää haluta just mut ja jos ei halua, niin homma on sillä selvä, en halua olla mikään hätävara, kunnioitan ja arvostan itseäni liikaa suostuakseni ovimatoksi.
Pelkkää vihaa.. Aiheutti paljon mielipahaa ilkeillä tempuilla, uhkailuilla, valheilla jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhden kanssa olen kaveri ja yhtä pidän kammottavana ämmänä. Muista minulla ei ole sen ihmeellisempää mielipidettä.
Aluksi suhtautumiseni oli neutraali. Heidän erostaan oli kauan joten mitään mustasukkaisia tunteita ei ollut kellään. Mies eikä tämä ex eivät olleet enää toisistaan mitenkään kiinnostuneita. Vaikutti olevan kiinnostava ihminen, mutta ajan kanssa esiin tuli ei niin mukava luonne. Hänen itsekkyytensä takia aloin kokea inhoa tätä ex:ää kohtaan. Olin myös pettynyt sillä olisin halunnut, että olisimme hyvissä väleissä. Miehen toinen ex taas on todella mukava.
Halveksin häntä ja ihan hänen omien tekojensa takia. En ole koskaan aiemmin tavannut ihmistä, joka herättää niin voimakkaita negatiivisia tunteita kuin hän.
Ei mitään. En tunne häntä/heitä eikä heillä ole mitään osuutta elämäämme. Varmaan ihan mukavia tyttöjä!
Ymmärrän kyllä vaikeat tunteet niiltä, jotka joutuvat puolisonsa eksän kanssa olemaan tekemisissä. Sitä on kaikenmaailman kieroilijoita, jotka mustasukkaisuuksissaan järjestävät draamaa. Omista virheistään ei kuitenkaan voi ketään muuta syyttää...
Poikaystäväni eksä petti reilun 7 vuoden suhteen jälkeen. Tämä tapahtui vielä samaan aikaan kuin he olivat yhdessä yrittäneet hankkia lasta ja poikaystäväni oli luullut kaiken olevan hyvin, sillä eksä ei ollut tyytymättömyyttään suhteeseen millään tavalla ilmaissut tai ainakaan poikaystäväni ei ollut ymmärtänyt mahdollisia vihjailuja. Eron tullessa eksä vei mukanaan auton ja koiran. Onneksi lapsi ei ollut vielä saanut alkuaan.
En suoranaisesti vihaa kyseistä ihmistä. Vihaan vain hänen tekojaan ja niistä aiheutuvia haittoja meidän suhteelle. Suhteemme alussa poikaystäväni oli pahoissa riidoissa eksänsä kanssa ja eksä jopa uhkasi tehdä hänestä rikosilmoituksen. Nykyään eksä ja poikaystäväni eivät ole juurikaan väleissä, mutta aina kun autoja tarvitsisi korjata niin kaikki hänen sukulaisensa sekä hän itse soittelevat poikaystävääni apuun. Ärsyttää tämmöinen "hyväksikäyttö". Poikaystäväni on erittäin avulias ja liiankin kiltti enkä pidä siitä, että eksä sekä hänen sukunsa tulevat lokkeilemaan vanhoille apajille.
Itseäni ahdistaa se, että tämä eksä on poikaystäväni ensimmäinen tyttöystävä ja ensirakkaus. Lähes kaikki muistot liittyvät häneen ja tästä johtuen eksän nimi nousee päivittäin pinnalle normaaleissa arkisissa keskusteluissa. Myöskin poikaystäväni epävarmuus ja luottamusongelmat hiertävät suhdettamme. Hän ei ole luota, että olen hänen kanssaan hyvinä ja pahoina päivinä. Hänellä on huono tapa alkaa kehitellä älyttömiä teorioita siitä, että missä menen ja kenen kanssa olen, sillä eksäkin oli esimerkiksi "koiran kanssa lenkillä", vaikka oikeasti oli tapaamassa salarakastaan. Ahdistaa ja ärsyttää, mutta vihaa en tunne.
[quote author="Vierailija" time="25.06.2014 klo 16:28"]
Poikaystäväni eksä petti reilun 7 vuoden suhteen jälkeen. Tämä tapahtui vielä samaan aikaan kuin he olivat yhdessä yrittäneet hankkia lasta ja poikaystäväni oli luullut kaiken olevan hyvin, sillä eksä ei ollut tyytymättömyyttään suhteeseen millään tavalla ilmaissut tai ainakaan poikaystäväni ei ollut ymmärtänyt mahdollisia vihjailuja. Eron tullessa eksä vei mukanaan auton ja koiran. Onneksi lapsi ei ollut vielä saanut alkuaan.
En suoranaisesti vihaa kyseistä ihmistä. Vihaan vain hänen tekojaan ja niistä aiheutuvia haittoja meidän suhteelle. Suhteemme alussa poikaystäväni oli pahoissa riidoissa eksänsä kanssa ja eksä jopa uhkasi tehdä hänestä rikosilmoituksen. Nykyään eksä ja poikaystäväni eivät ole juurikaan väleissä, mutta aina kun autoja tarvitsisi korjata niin kaikki hänen sukulaisensa sekä hän itse soittelevat poikaystävääni apuun. Ärsyttää tämmöinen "hyväksikäyttö". Poikaystäväni on erittäin avulias ja liiankin kiltti enkä pidä siitä, että eksä sekä hänen sukunsa tulevat lokkeilemaan vanhoille apajille.
Itseäni ahdistaa se, että tämä eksä on poikaystäväni ensimmäinen tyttöystävä ja ensirakkaus. Lähes kaikki muistot liittyvät häneen ja tästä johtuen eksän nimi nousee päivittäin pinnalle normaaleissa arkisissa keskusteluissa. Myöskin poikaystäväni epävarmuus ja luottamusongelmat hiertävät suhdettamme. Hän ei ole luota, että olen hänen kanssaan hyvinä ja pahoina päivinä. Hänellä on huono tapa alkaa kehitellä älyttömiä teorioita siitä, että missä menen ja kenen kanssa olen, sillä eksäkin oli esimerkiksi "koiran kanssa lenkillä", vaikka oikeasti oli tapaamassa salarakastaan. Ahdistaa ja ärsyttää, mutta vihaa en tunne.
[/quote]
Tässä on niin paljon samaa kuin omassa tarinassani. Tosin minun mieheni oli eksänsä kanssa yli 7 vuotta yhdessä ja olivat kihloissa kun eksä petti miestäni. Meillä mies ei sattuneesta syystä (alkuaikoina kutsui mua eksän nimellä, josta vedin kilarit) mainitse eksän nimeä muisteluissaan, mutta tiedän kyllä kun hän sanoo esim "tiedän yhden joka tekee niin ja näin" tai että "yksi kaveri aina teki niin ja näin", että kyse on eksästä.
Meillä samaa myös se, että eksä on miehen ensimmäinen tyttöystävä ja ensirakkaus, joten se vähän satuttaa minua, sillä minulle mies on ensimmäinen poikaystävä (ja nyt avomies) ja ensirakkaus..
Kirjoittelinkin tarinaamme tuolla jo aiemmin viesteissä numero 16, numero 22 ja numero 24..
Hirvittävän alemmuuden tunteen. Olen laihduttanut itseni mieheni eksän mittoihin ja leikkauttanut hiukseni samaan tyyliin kuin eksällä. Olen valehdellut pitäväni raskaasta musiikista kuten eksä. Silti miehen entiset ystävät viettävät aikaansa mieluummin sen sinkkueksän kuin meidän kanssamme. Silloin tällöin mietin haittaako miestäni, että minua ei kiinnosta viettää lomia hänen sukunsa mökillä lapissa. Minä en kestä itikoita enkä sitä maalaiselämää, korkokengät ovat naisen jalkine. Eksänsä kanssa olivat kuitenkin monesti käyneet siellä mökillä kalastelemassa. Mitä minä vielä voin tehdä osoittaakseni miehelleni, että olen hänelle täydellinen puoliso? Lapsetkin tuli jo tehtyä.