Sinä 35-50-v! Jos nyt saisit valita

Joo, itse olen "alikoulutettu alisuorittaja". Lukio jäi kesken ja sitä myöten yliopisto... Opistotasoinen koulutus toki. Ikää n.50. Kieltämättä joskus harmittaa, että jos...

Hakisin kyllä tekniselle alalle, mutta eri suuntaumisvaihtoehtoon ja panostaisin enemmän lukioon, että pääsisin teknilliseen korkeakouluun, mitä ne sillion olivat. Olen kyllä ihan tyytyväinen amk-insinööri nytkin, mutta monta vuotta meni tuuliajolla ennen kuin täydensin tutkintoni ajan tasalle. 

En valitsisi toisin, tein ihan oikeaksi osuneita valintoja ja olen niihin tyytyväinen. Mutta näin jölkeenpäin ajatellen olisin voinut thdä valintani pelkäämättä ja surematta niin paljon. Mä kuvittelin olevani vastuussa siitä perhosesta, jonka siipien räpyttly aiheuttaa maailman tuhotulvat ja nälänhädät. Ihan turhaan. Vähemmällä olisin päässyt samaan tulokseen maailman parantamisessa.

Valitsisin toisen alan, jota harkitsin nuorena, mutta ei riittänyt uskoa omiin kykyihin eikä uskallusta yrittää, vaikka varmasti olisin pärjännyt. Nyt olisi parempi työ ja parempi palkka ja huomattavasti enemmän työmahdollisuuksia, kuin nykyisellä alalla.

Odotin liikaa jotain mystistä kutsumusta johonkin ammattiin. Päädyin vain ajelehtimaan. Olisi pitänyts kouluttautua johonkin ammattiin, mikä tuntui edes suht siedettävältä.

Etenkin äitini oli todella lannistava, ei kannustanut missään mistä innostuin. Olisi pitänyt lopettaa hänen kuunteleminen tyyliin 16-vuotiaana ja alkaa uskoa itse itseensä. Vanhemmat EIVÄT ole aina oikeassa. Vanhemmatkin ovat vain ihmisiä, joilla on omat intressinsä ja mukavuusalueensa. 

En kyllä tiedä, mutta olenkin vasta 34 v. Jos keksisin alan jolla menestyisin varmasti, hankkiutuisin sille alalle vielä tämänkin ikäisenä. En vain tiedä. Olisin voinut suorittaa lukion hieman kunnianhimoisemmin, mutta en edelleenkään tiedä mihin olisi sen jälkeen pitänyt mennä edes niiden hyvien papereiden kanssa.

Jos nyt pitäisi valita uudestaan, saattaisin valita toisin. Siitä huolimatta ajattelen, että tein nuorena siinä tilanteessa parhaiten minulle soveltuvan valinnan. Sen jälkeen elää on kuljettanut siten, että olen päätynyt lisäkouluttautumisen kautta eri alalle, johon en olisi kyllä osannut suoraan päätyä. 

Ap:lle sanoisin, ettei kannata jäädä harmittelemaan nuorena tehtyjä valintoja. Aina voi vaihtaa suuntaa ja tehdä uusia valintoja myös myöhemmällä iällä. Samanlaiseen lopputulokseen voi päätyä hyvin erilaisia reittejä pitkin.

Mieti vähän enemmän taloudellista puolta ja valitse ammatti sen mukaan. Ota joku mies, joka suostuu lapsentekoon ollessasi alle 30, muutoin jäät lapsettomaksi. Se, kuinka rikas mies on, ei ole aivan yhdentekevää. Tietty sydäntäkin pitää seurata tai olet vuosikausia onneton. Älä joka tapauksessa valkkaa liian pitkään tai roiku ei-perheenperustajamiehissä kuukausi- eikä varsinkaan vuosikaupalla. Hanki asunto nuorena, viimeistään 25-30-vuotiaana. Hinnat nousevat tulevaisuudessa niin, ettei niitä keskiluokkaisillakaan ole enää varaa maksaa (1990- ).