Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Miten seurustella ihmisen kanssa joka hävettää?

Vierailija
21.07.2014 |

Eli, en tähän omaa tilannettani kamalasti avaa, mutta olen tutustunut mieheen, joka on kiinnostava ja mukava, mutta jollain tasolla joskus hän hävettää minua.

Miten te elätte sellaisen ihmisen kanssa jota joskus häpeätte? Miten suhtaudutte siihen, millä sen saisi loppumaan? Minussahan se vika on, ei miehessä.

Luulen kyllä, etten suhdetta enää jatka, se on miehellekin reilumpaa. Hän ansaitsee naisen, joka rakastaa häntä eikä häpeä.

(Yritin tätä jo kysyä "häpeärkö puolisoasi" ketjussa, mutta sieltä tuli ulinaa ettei saa jeesustella moisella, vaan ilmeisesti vain keskittyä siihen puolison häpeämiseen, joten tein sitten omani)

Kommentit (9)

Vierailija
1/9 |
21.07.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Joskus 18-vuotiaana vähän ihastuin poikaan, joka taisi olla myös ihastunut minuun. Hänen kanssaan oli kiva jutella ja viihdyin hänen seurassaan. MUTTA hänen ulkoinen olemus oli kertakaikkiaan sellainen etten voinut kuvitellakaan seurustelua hänen kanssaan. Hän oli hieman ylipainoinen ja hiukset olivat ylipitkät, päällä aina joku haalistunut metallican t-paita ja linttaan astutut bootsit jalassa...joten, eipä siitä sitten mitään koskaan tullut.

Vierailija
2/9 |
21.07.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

ei sellaisella suhteella voi tulevaisuutta olla.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/9 |
21.07.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Miksi sä häpeät sitä?

Vierailija
4/9 |
21.07.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei kuulosta rakkaudelta.

Vierailija
5/9 |
21.07.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Pitää yrittää keskittyä miehen hyviin puoliin ja olla välittämättä siitä, mitä suhteen ulkopuoliset ehkä ajattelevat. Eiväthän he seurustele miehen kanssa, vaan sinä. Voita nolostuksesi!

Minulla oli samanlainen ongelma, kun tapasin mieheni 15v sitten. Hän oli hyvin nolon näköinen, pukeutui todella typerästi ja oli sitäpaitsi reilusti minua ja kavereitani vanhempi. Vähän sellainen outo, yli-ikäinen mammanpoika rippivaatteissa ja kasarikampauksessa -tyyppinen. Kavereitteni ilmeet olivat paljonpuhuvat, kun he ensimmäisen kerran näkivät mieheni ja osa sitten loppuillasta humalassa ilmaisikin mielipiteensä miehestä minulle kahden kesken aika suoraan ja jopa loukkaavasti.

Miehessä oli kuitenkin erittäin paljon hyviä puolia, luonteenpiirteitä ja hauskuutta, joihin ihastuin ja jotka hyvin riittivät kompensoimaan nolostuttavat puolet. (Tapasimme hyvin hämärässä huoneessa enkä aluksi nähnyt hänestä juuri muuta kuin ääriviivat, siinä syy suhteemme alulle :) Kun olimme kahden kesken eikä kukaan ulkopuolinen nähnyt meitä yhdessä, viihdyin loistavasti hänen seurassaan. Päätin siksi jatkaa seurustelua ja olla välittämättä kavereiden sanomisista ja olla ajattelematta muiden mielipiteitä. Olen hyvin tyytyväinen päätökseeni. Sain oikein hyvän miehen, joka vain silloin sattui olemaan "hiomaton timantti" tai ruma ankanpoikanen :) Ja olen vuosien varrella saanut muutettua miehen vaatekaapin sisältöä suotuisampaan suuntaan, vaikuttanut hiustyyliin, solmioihin, silmälaseihin ja ilman vaikutustanikin vuodet ovat tuoneet miehelle kaivattua charmia olemukseen! Nykyään kehtaan hyvin kulkea hänen kanssaan.

Vierailija
6/9 |
21.07.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei sellaisen kanssa seurustella, joka hävettää.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/9 |
21.07.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

No, täytyy tosiaan pitää mielessä että ongelma on oma, eikä sen kumppanin. Mä oon ollut tuossa tilanteessa ja nyt oon naimisissa sen kanssa. En häpeä enää, oon päässyt siitä yli.

Vierailija
8/9 |
21.07.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hienoa, että ymmärrät sussa olevan sen vian. Ei hänessä. Sun pitää nyt itelles selvittää, että mikä ja miksi sua hävettää.

Mua toisinaan hävettää mieheni käytöstapojen vähyys. Hän on kohtelias, hurmaava, mutta jos meillä on illanistujaiset, niin hän usein ottaa syötäviä ensin itse.. Tai jos ei oke edes tarjolle vielä saatu, niin tämä on käynyt kaapilla ja tehnyt kippisen tms vain itelleen.

Kaveriporukasaahan tuo kaikki on tapahtunut, ja vittuilulausekin on "ainiin, olisko joku muukin halunnut?" (tutuille terkkuja!) Sitten tarjoaa siitä omasta kupistaan pohjat tms.

22 vuotta silti olen hänen kanssaan ollut ja kaveripiirikin on lähes pysynyt samana. En mä häntä pois vaihtais, aivan upee tyyppi muutoin.

Hän on ainoa lapsi, eikä vielä nelikymppisenäkään osaa jakaa. ;)

Tsemppiä teille.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/9 |
21.07.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Rakkauden perusta on molemminpuoleinen kunnioitus. Jos tämä puuttuu tai on vain toispuoleista, niin metsään mennään. Ja häpeä kuulostaa jo todella kummalliselta terveessä parisuhteessa.

Eli kuten sanoit, ole reilu ja lopeta suhde.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: seitsemän seitsemän yhdeksän