Kyläilyn vastavuoroisuudesta, mielestäni

Nooh, pyydät, että pääsisit heille viettämään iltaa? :D

No en itse kehtaisi kutsua itseäni todellakaan, enkä muutenkaan varmaan kutsuisi ketään sillä ajatuksella, että minunkin pitää päästä kylään.

Jos kyläily on kahvi ja pullat periaatteella, minulle on aivan sama missä se tapahtuu. 

Lasten tapauksessa ymmärrän vastavuoroisuuden, lapsille mukava käydä myös muualla leikkimässä.

Minä ainakin käyn aina erään kaverin luona, mutta koska hän ei ole koskaan tarjonnut mitään (muutakun vettä) niin mitä välitä sillä silloin on? Eihän se mitään silloin maksa...kyllä minullakin eräs kaveri käy usein enkä minä heillä eikä se minua haittaa, koska emme syö mitään eikä juoda muuta kun vettä.

Etkö tajua että mulla on sotkuista enkä jaksa?

Nähkää jossain muualla kuin kodeissa, esim. kahviloissa. Minua ei kahvi/pullakulut haittaa, mutta en jaksa siivota paikkoja kuntoon kyläilyä varten. Meillä on myös paljon särkyvää harrastustavaraa pitkin poikin, jotka täytyy korjata pois jos lapsiperheitä tulee kylään. Kahvilat ja muut yleiset tilat on myös rennompia paikkoja. Ei olla toisten reviirillä, ei tarvitse pelätä virheitä yms.

Monissa kaveriporukoissa on vaan aina niitä, jotka pyrkivät siirtämään tapaamiset kotioloihin. Jos on tavattu kahviloissa yms. niin sitten joku kutsuu kotiinsa ja muut kokee velvoitteen tehdä saman.

Tiedän tunteen, itsellä ääriesimerkki tosin, enkä halua pelotella mutta toivottavasti sun kaveri ei ole sellainen läheisriippuvaisuuden omaava riesaksi tuleva tapaus, jonka takia lopulta eroat facebookista ja riitelet miehesi kanssa - muiden hauskojen lieveilmiöiden kera...

Tutustuttiin tuttavan kautta jossain lasten synttäreillä. Tosi persoonallinen iloinen ihminen oli, tuntui kivalta että juttutuokion aikana jo oli niin välitön, että vaihdettiin yhteystietoja. Samana iltana jo ehdotteli, josko voisi tulla seuraavana iltana kahville mulle, kun tultiin niin hyvin toimeen.

Long story short, aivan jatkuvaa viesteilyä, ja tullessaan käymään kysyi tuskin takin saatua naulakkoon käyks sit huomennaki tähän aikaan?

Reilun kahden vuoden aikana en kertaakaan käynyt hänellä..meillä kyllä oli joulupäivän iltanakin muunmuassa. Heille ei ollut asiaa yhtään kertaa, aina tuli jotain, en tiedä mitä luurankoja siellä oli kaapissa. Myöskään tapaaminen kaupungilla kahvilla ei tullut ikinä kyseeseen, minulle tultiin. Töiden jälkeen, välillä yöhön asti, jouduin sitten laittamaan välit poikki kun mies ei jaksanut yhtään enää enkä tottapuhuen itsekään. Puhuin asiasta muttei vaan ymmärrys riitä..etäisyyden otto ihmisellä ettei vuorokauden sisään ota yhteyttä, sitten tekstaripommitus työaikana ja soittelut sen jälkeen. Onko muilla kokemuksia tällaisesta? Ja miten loukkaamatta selvisitte? En itse selvinnyt loukkaamatta :(

Oletko koskaan ehdottanut ystävällesi, että voisitte tulla välillä heille? Minulla on muutama ystävä, joita näen lähinnä hiedän luonaan, koska olen ajatellut, että se on helpompaa heille. Minulla on auto ja kaksi omatoimista lasta. Kun tapaan autottoman ihmisen kanssa, niin automaattisesti ajattelen, että minun on helpompi liikkua heille, kuin heidän meille. Tai jos tapaan ihmisen, jolla on pieni vauva, niin ajattelen, että vauvan päikkärit yms. on helpompi järjestää siellä omassa kodissa tutussa sängyssä, kuin heidän lähteä autossa huutavan vauvan kanssa meille. Jne. Eli voi olla, että ystäväsi ajattelee parastasi, mutta asia ei vain ole tullut puheeksi. En itse stressaa vieraiden tulosta, vaan tarjoan sitä mitä kaapiessa sattuu olemaan ja koti on sen näköinen, että täällä asutaan, joten en täysin ymmärrä mitä vaivalloista on vieraiden tulossa...