Tunnevammaiset vanhemmat?
Mikä siinä on kun löydetään uusi kumppani ja tehdään "uudet" lapset
niin ne vanhat eli edellisestä suhteesta olevat lapset unohdetaan?
Minulla on parikin tuttavaa joiden puheista ja käyttäytymisestä saa sellaisen kuvan että heidän uudet lapsensa ovat kaikin puolin täydellisiä ja aina etusijalla, vanhat lapset vain viikonloppujen pakollinen paha ja ennen kaikkea rasite...Toinen näistä vanhemmista on minulle jopa joskus suoraan tunnustanut ettei edelliset lapset tunnu niin rakkailta ja tärkeiltä kuin nää nykyiset...*huoh*Mikä tällaisia ihmisiä oikein vaivaa???!!
Onko muilla vastaavia kokemuksia?
Kommentit (4)
On.
Jotkut eivät osaa erottaa aiemman parisuhteen aikaisia lapsia siitä exästä, vaan hylkäävät lapset exän mukana. Esim. äiti ja lapset ovat hänelle jokin yksikkö, ja lasten arvo on siinä miten vähän hän arvostaa lastensa äitiä. Oma isäni teki juuri noin.
Tästähän siinä on kysymys. Ei oikeasti kaduta lapsia vaan vanhaa liittoa. Joku puolustusmeganismi varmaan.
Tätä on niin vaikea vaan kuvitella omalle kohdalle... Jos eroisin kumppanistani ja saisin jälkikasvua uuden kumppanin kanssa ni mihin se rakkaus edellisiä lapsia kohtaan oikein muka katoaisi? Vaikka olisi miten paska exä ja liitto niin miten se muka lapsiin liittyy, miksi juuri heidän pitää kärsiä? En käsitä ihmisiä....
Kun tapasin isän ensi kerran moneen kuukauteen, lähdimme johonkin sukujuhliin, niin hän jaksoi vaahdota matkalla tunnin siitä miten vääränlaiset eväsleivät äiti oli minulle laittanut. Olin 13-vuotias. Ja yleensäkin jokainen harvoista tapaamisista kului mukavasti kuunnellessa miten hän arvosteli äitiämme ja meitä. Me lapset olimme luonnollisesti hänelle samasta muotista kuin äiti. Isällä oli erityinen kestofacepalm-asenne lapsiaan ja exää kohtaan. Kiitos, isä :)