Nuoruudessani sikamaisesti jättämäni tyttö.

Katuisin muuten exäni pettämistä, mutta hänellä oli kuulema samaan aikaan sivusuhde meneillään, niin vaikeaa katua.

Jätin poikaystäväni aika tylysti 14-vuotiaana. Kaduttaa vieläkin, vaikka tämä raiskasi minut kahdesti ja pyöritti samaan aikaan useampaa muutakin mimmiä. Järjestin, hänenkin mielestään, meille ihanan päivän. Kaikkea pientä kivaa tekemistä ja sellaista, yhdessäoloa ja hemmottelua, kodka halusin meille edes yhden täydellisen päivän. Sit päivän lopussa kerroin, etten pysty tähän enää. Molemmat lähti itkien. Typerä teini-ikä.

t. 17v

Äsh, kirjoitusvirhe. *koska

Sanomisia voi ainakin yrittää pyytää anteeksi, jos kaduttaa...

Zippaisi... siis vetoketjuttaisi...

Pettämisiä ja turhia riitoja ja dramaqueen-kilareita. Ja juomistani.. Ja varsinkin niitä räyhäkännejä.

Toivoisin, että olisit se, jonka sinun haluaisin olevan. Mutta epäilen, ettet ole. Jos olet, niin toivon, että olisit ollut ystävällisempi ja sanonut suoraan, etkä kierrellen kaarrellen ja herättänyt minussa toivon pilkahdusta. Olisit voinut myös jättää se ilkeät sanat, joilla satutit.

Siitä on jumalattoman kauan ja kesti kauan päästä yli sinusta. Oikeastaan kadun, kuinka monta vuotta kulutin perääsi haikaillen ja kaivaten. Miten hullulta se kuulostaakin, mutta viime keväänä mietin, yrittäisinkö silti ottaa sinuun yhteyttä. Päätin lopulta, etten tee sitä. Se kaikki sinun kanssasi jätti minuun syvät arvet. Ja se mies, jonka kanssa olen nyt, on joutunut rakentamaan uusia perustuksia ja luomaan minulle uskoa rakkauteen. Hän auttoi minua pahimpina hetkinä, jotta pääsin sinusta ylitse. En oikein tiedä, mitä minun pitäisi sinua kohtaan tuntea. Olen käynyt läpi vähän kaikenlaisia tunnekuohuja. 

Ajattelin pitkään, että teit vääriä valintoja ja päätöksiä ja me olisimme lopulta voineet olla onnellisia yhdessä. Olisin tehnyt kaikkeni, että olisit ollut onnellinen. Ehkä niin olisi ollutkin. Mutta jos et olisi tehnyt niin, en varmaan olisi tavannut nykyistä miestäni. Se ei silti oikeuttanut sinua kohtelemaan minua, kuten kohtelit.

Terveisin eräs T

Hävettää kun teininä en edes jättänyt yhtä tyyppiä. Me hengattiin päivittäin varmaan kuukauden ajan, mutta sit mua rupes ahdistaan enkä vaan enää vastannut sen puheluihin tai tekstareihin. Tästä on melkein 10 vuotta aikaa, mutta silti hävettää aina ihan hirveesti kun joskus harvoin sattumalta törmätään (ei moikkailla vieläkään).