Muita uskovia joiden perheessä ei

[quote author="Vierailija" time="09.03.2014 klo 17:51"]

[quote author="Vierailija" time="09.03.2014 klo 16:22"]

Mä en harrasta yhtään minkäänlaisia uskonnollisia tapoja enkä opeta niitä lapsillenikaan. Silti olen uskovainen, uskon siis Jumalaan ja Jeesus Kristus on minun vapahtajani ja Herrani. Mutta kaikki ihmislähtöinen kristillisyys on mulle vierasta. Ei sillä, ne voivat olla hyviä tapoja jotka kantaa ihmistä ja auttaa ihmistä pääsemään lähemmäs Jumalaa. Mutta itse tarkoitus ne eivät ole. Myöskään Jumala ei sitten suutu jos jättää iltaliirumlaarumin sanomatta. Kristillisyys on sitä että sulla on sydämessäsi Jeesuksen "laki", eli rakastata ja arvostat ittees ja tätä kautta muita ihmisiä. Siinä teet ihan itsestään Jumalan tahdon.

[/quote]

kerrankin fiksu uskovainen!

terveisin ateisti

[/quote]

Kiitos. Mun parhaat ystävät ovat ateisteja. Miesystävänikin. Varmaan just siksi että ihmisten tekosiveys ja uskonnollinen tuuba ahdistaa ihan, sanoisinko saatanasti. Vaan itse en voi uskomatta olla, aikoinaan noin 20 v sitten sain sen varmuuden ja muutamia ns. hengellisiä kokemuksiakin, joita ei voi järjellä eikä mielenvikaisuudellakaan selittää.

Uskovaisena vastaan: Rukoushan on puhetta Jumalalle. Ei sitä tarvitse tehdä mekaanisesti tai rutiininomaisesti, tärkeämpää on se, että haluat pitää yhteyttä Herraan. Jeesus mahdollisti tuon suoran yhteyden, ja Jumala rakastaa meitä ja haluaa kuulla asioistamme. Hän toki tietää ne muutenkin, mutta hän ei pakota meitä yhteyteen kanssaan.

Lapsen usko on kaunista ja vilpitöntä. Lapsesta jutusteleva/ylistävä rukous voi kuitenkin tuntua vieraalta. Iltarukous ym. ovatkin lapsen kokemusmaailmaan sovitettuja valmiita lorumaisia, helposti muistettavia rukouksia, jotka lapset usein kokevat luonnollisiksi. Yhteydenpito Herraan on tärkeää, mutta sillä ei niinkään ole väliä miten sen tekee :)

Me kiitetään jumalaa siitä, että saamme illalla ruokaa mutta mitä afrikkalaisen pitäisi ajatella asiasta ja jumalasta?

8: Me ihmiset voimme tehdä kaikkemme, jotta afrikkalaisillakin olisi asiat paremmin. Ei se helppoa ole. Voimme myös rukoilla. Tärkeintä on luottaa Jumalaan - Häneen luottaen ja Jeesukseen uskoen ja turvaten ja johdatusta rukoillen voimme pysyä Jumalan meille suunnittelemalla polulla ja elää onnellista elämää. Elämä kuitenkaan ei ole paratiisi, se voi olla hyvinkin kurja.

Evankeliumin ilosanoma onkin se, että kuolema on voitettu ja uskovia odottaa ylösnousemus ja ihana elämä ilman kärsimyksiä. Tässä hetkessä tärkeää on kuitenkin viedä ilosanomaa eteenpäin. Herra tekee ihmeitä maissa, jossa tarvetta ihmeille on. Uskolla ja rukouksella Jumalan meitä varten varatut siunaukset täyttyvät. Isän tiet ovat kuitenkin tutkimattomat meille ihmisille ja meidän on hyväksyttävä, ettemme voi Jumalan motiiveja aina ymmärtää.

Loppujen lopuksi Isä tietää aina parhaiten. Onneksi näin, muuten oltais kusessa jos kaikki asiat menisi ihmisten mielen mukaan.. Ja kyllähän se on nähtävissä, miten käy kun ihmiset leikkivät jumalia. Jos ihan rehellisiä ollaan, voisimmeko tehdä maailmasta paremman paikan jos tekisimme sen eteen kaikkemme, joka ikinen? Voisimmeko voittaa kehitysmaiden yleisimmät kuoleman aiheuttajat, nälän, malarian ja hivin? Miettikää naista, joka antoi kaikki rahansa ja koko omaisuutensa niiden hyväksi, jolla oli asiat vielä huonommin kuin hänellä. Se omaisuus oli yksi kolikko. Se ei vaikuta paljolta jos on rikas: Mutta varmasti rikkaan olisi vaikeampi luopua miljoonistaan ja miljardeistaan. Joku kymppitonni ei merkkaa mitään jos rahaa on miljoonia.

9 jatkaa off-topicia. Jumalaa voimme syyttää kyllä siitä, että ihmisellä on valta tehdä itsekkäitä ja hajottavia tekoja. Miksi näin on? Eikö olisi idyllistä, jos kaikki automaattisesti uskoisimme Jumalaan? Isä antoi meille vapaan tahdon, koska haluaa luoda meihin aidon suhteen. Hän ei halunnut meistä orjia. Saamme itse päättää, otammeko vastaan Pyhän hengen lahjoittaman uskon. Paratiisissa asiat olivat hyvin, mutta ihminen ryssi asiat. Voimmeko rehellisesti syyttää siitä Jumalaa?

[quote author="Vierailija" time="09.03.2014 klo 16:22"]

Mä en harrasta yhtään minkäänlaisia uskonnollisia tapoja enkä opeta niitä lapsillenikaan. Silti olen uskovainen, uskon siis Jumalaan ja Jeesus Kristus on minun vapahtajani ja Herrani. Mutta kaikki ihmislähtöinen kristillisyys on mulle vierasta. Ei sillä, ne voivat olla hyviä tapoja jotka kantaa ihmistä ja auttaa ihmistä pääsemään lähemmäs Jumalaa. Mutta itse tarkoitus ne eivät ole. Myöskään Jumala ei sitten suutu jos jättää iltaliirumlaarumin sanomatta. Kristillisyys on sitä että sulla on sydämessäsi Jeesuksen "laki", eli rakastata ja arvostat ittees ja tätä kautta muita ihmisiä. Siinä teet ihan itsestään Jumalan tahdon.

[/quote]

kerrankin fiksu uskovainen!

terveisin ateisti

Lapset pois tuollaisilta!

Miksi pitää rukoilla tavan vuoksi joka ilta?

Mä en harrasta yhtään minkäänlaisia uskonnollisia tapoja enkä opeta niitä lapsillenikaan. Silti olen uskovainen, uskon siis Jumalaan ja Jeesus Kristus on minun vapahtajani ja Herrani. Mutta kaikki ihmislähtöinen kristillisyys on mulle vierasta. Ei sillä, ne voivat olla hyviä tapoja jotka kantaa ihmistä ja auttaa ihmistä pääsemään lähemmäs Jumalaa. Mutta itse tarkoitus ne eivät ole. Myöskään Jumala ei sitten suutu jos jättää iltaliirumlaarumin sanomatta. Kristillisyys on sitä että sulla on sydämessäsi Jeesuksen "laki", eli rakastata ja arvostat ittees ja tätä kautta muita ihmisiä. Siinä teet ihan itsestään Jumalan tahdon.