Miten uskallan laihduttaa?
Onko parempi olla ällöttävä läski vai ällöttävä entinen nahkapusseja kantava pullukka?
Paino on käynyt päälle 120kg (olen lyhyt! Tällä hetkellä paino jo vähän vähemmän..) ja kunnon plussakoossa on oltu jo vuosia. Lihomisesta tulleiden raskausarpien myötä tiedän, ettei ihoni ole elastisinta sorttia. Mua kauhistuttaa.
Kerrankin olisi muuten motivaatio kohdillaan saada edes se 20kg pois ja elää onnellisena.
Kommentit (7)
Mä olen jojoillen laihduttanut 123kilosta 107kiloon. Tahtoisin saada painoa pois ainakin 27kg vielä. Hitaasti olisi tarkoitus ihan senkin vuoksi etten pysty olemaan kitukuureilla ja haluan että muutoksista ruokavalioon tulisi pysyviä ja paino olisi helppo ylläpitää. Olen kateellinen näille jotka pystyvät olemaan jutta dietillä ja 6 viikossa humahtaa 10kg pois..huh mä en pysty moiseen,liian tiukka ja saa mut ahmimaan. Olen monelle kylläkin kuullut tekevän samaa...Mutta uskoisin että nyt jos jatkan ns projektia,olen vuoden päästä tavoitteessani. 80kg. Olen 166cm pitkä, mutta ottaen huomioon lähtöpainon,tuo 80kg olisi jo suuri muutos ja tuntuisi ja näkyisi. Sitten jos siltä tuntuu nin vielä 5kg pois :)
Laihduta hitaasti niin iho palautuu paremmin.
Ei 20 kilosta vielä mitään nahka roikkumaan ala, varsinkaan jos laihdutat sen pois hitaasti (max 0,5 kg viikossa) niin että nahka ehtii palautua.
Eikä välttämättä muutenkaan. Itse laihdutin tosi nopeasti parilla pitkällä nutrauskuurilla 85 kilosta 55 kiloon. Kuurien välissä oli 2 kk jakso jona en laihdutttanut. Ei minulla kyllä ainakaan mistään nahka roiku. Naama oli jossain vaiheessa dieettiä vähän roikahtaneen näköinen, samoin vatsanahka, mutta kyklä ne ovat palautuneet itsestään, vaikka olen nelikymppinen. Ja raskausarpia minulla tuli jo teininä, tissit ja takapuoli ja reidet täyteen, kun alkoi naisellisia muotoja tulla.
sinuna ajattelisin ulkoisia juttuja tärkeämpänä sitä terveyshyötyä minkä saa laihtumisesta, vanhemmiten nivelet on tosi kovilla etenkin jaloissa tuon painon kantamisesta. tsemppiä!!!!!
Ihan hölmöä, kun tällaset luo muhun sitä toivoa! Muutenkin naurettavaa läskien taakse piiloutumista, että olen vältellyt koko laihdutusasiaa näiden nahanroikkumispelkojen takia.. Niin ja sen takia, kun oma olo on sellanen, että oon pilannut itseni. Hitaasti se laihdutus pitäisikin tehdä.
En tosiaankaan halua kolmekymppisenä syödä diabetes-lääkkeitä.
Oisko jollain täällä vielä laihdutustarinoita tai oisko joku samassa tilanteessa? :)