En tajua ihmisiä, jotka eivät voi mennä yksin salille, lenkille jne.

[quote author="Vierailija" time="16.02.2014 klo 15:36"]

Voi voi, tiedän paljonkin tuollaisia ihmisiä, ja useimmiten juurikin naisia.

Sen urheilun lisäksi ne ei osaa mennä yksin esim kauppaan ostoksille tai ylipäätään juurikaan millekään asioille, niitä pitää miehen kuskata autolla minne milloinkin (julkiset täysin mahdoton ajatus), kotonakin pitää yhdessä tehdä kaikki aina, puutarhatyöt, siivota, kokata, kattoa telkkua jne. Kas kun ei vessassakin käydä yhtä aikaa...

En tietenkään tarkoita että ei olis kiva yhdessä tehdäkin jotain asioita, mutta jumalauta, aikuiset naiset ei kykene yksin toimimaan oma-aloitteisesti asioiden suhteen ollenkaan, vähän sääliks käy ne miehet joiden itsenäisyydestä ei ole tietoakaan.

-nainen

[/quote]

Ja nuorena nämä naiset halusi kapakassa yhdessä vessaan. Voi voi, kun sinne vessaan ei voinut mennä yksin. Todella ahdistavia ihmisiä, kun piti kusikumminakin olla.

[quote author="Vierailija" time="16.02.2014 klo 16:11"]

[quote author="Vierailija" time="16.02.2014 klo 14:41"]

mistä tuollainen johtuu, että pitää olla aina joku kaveri?

[/quote]Minulla on sosiaalisten tilanteiden pelko. Helpompaa lähteä jonnekin, jos on kaveri mukana "tukena". Koskee vähän kaikkea, joka ei ole arkirutiineihin kuuluvaa. Kaverin kanssa lähteminen on myös hauskempaa, ja kun on kaveri jolla on sama harrastus, on motivoituneempi lähtemään vaikkapa jumppaan, kun tietää että paikalla on mukavaa seuraa. Voi vaikka ennen sitä jumppaa vaihtaa kuulumisia ja jälkikäteen kävellä yhtä matkaa kotiin ja juoruta. Tai mitä nyt tykkää tehdä.

[/quote]

rasittavaa todella raahata kivirekeä perässään. Kun lähden lenkille, en lähde juoruamaan. sinunkaltaiset kivireet on rasittavia. Olen tiputtanut sellaiset pois elämästäni

Jestas, tässähän tuntee itsensä ihan erakoks.. Itte urheilen lähes aina yksin ja shoppamassakin käyn yksin, se niin parasta omaa aikaa ja rentoutumista. Ahistaa aikataulutaa muun tahtiin hommat. Heh, taidan olla hiukan itsekäs :D

tuolla jo aiemminkin luki että kaikki ei pärjää omien ajatusten kanssa... eivät osaa olla sinkkuna (eivät ehkä ole koskaan olleet), eivät osaa asua yksin, eivät osaa tehdä mitään itsenäisesti... näitä löytyy kaikista porukoista.

Yksin en halua mennä kahvilaan, ravintolaan, jumppaan, festareille enkä ulkomaanmatkalle. 

Sen sijaan haluan nimenomaan mennä yksin juoksulenkille, kuntosalille ja shoppailemaan. 

En erityisesti riemusta hihku, mutta voin mennä yksin katsomaan stand up-komediaa, teatteriesitystä tai leffaa. 

Ujous, huono itsetunto, sosiaalisten tilanteiden pelko jne.

Helpottaa, kun on joku tuttu mukana.

Treenaan tekokkaammin yksin. Kaverit katsovat salilla silmät pyöreinä, kun lataan kunnon painot :) Lenkkeily yksin musat korvilla on myös ihanaa, sellaista omaa aikaa.

Ne on varmaan samoja ihmisiä, jotka itkee tuolla toisessa ketjussa, että kun sait lapsen, niin miksi sulla ei oo aikaa enää mulle. Odota vain, kun sun mies jättää, niin me vanhat kaverit ei oteta sua enää takaisin.

Eli jotenkin ihmeen läheisriippuvaisia

[quote author="Vierailija" time="16.02.2014 klo 19:10"]

Treenaan tekokkaammin yksin. Kaverit katsovat salilla silmät pyöreinä, kun lataan kunnon painot :) Lenkkeily yksin musat korvilla on myös ihanaa, sellaista omaa aikaa.

[/quote]

Juuri näin. Kamalaa tuollainen "mennään yhdessä ja sitten voidaan juoruta kun kävellään takaisin"

Minä en kävele lenkillä ja juorua. En ala pilaamaan treenejäni sillä, että raahaan jotain kivirekeä juoruamassa perässäni.

Se ei ole liikuntaa.

[quote author="Vierailija" time="16.02.2014 klo 14:50"]

Mites on tajuatteko personal trainerin tarpeen?

Sehän on kanssa mukana salilla?

[/quote]

Miten tämä liittyy mihinkään?

Joo näitä on maailma pullollaan, naisia. Ja muuten; minullakin on kyllä sosiaalisten tilanteiden pelko, mutta siihen osana liittyy juuri se, että EN halua kaverin kanssa mihinkään. Toisaalta minulla ei ole kavereita, koska ihmiset ei kiinnosta minua, olen  mieluiten yksin. En taatusti lähde kenenkään kanssa mihinkään. Mutta rakastan just lenkkeilyä ja luonnossa vaeltamista ja valokuvaamista, ehdottomasti yksin.

Säälittää akat, jotka ei tosiaan osaa edes nukkua yksin kotona, jos mies on työmatkalla. Hohhoijaa, olisko kannattanut ensin kasvaa aikuiseksi.

Tällaiset naisethan on kuin lapsia, joita pitää hoivata. Ovat muuten suosittua kamaa miesten mielestä, kun he haluavat yleensä heikon naisen, kuka ei koskaan osoita itsenäisyyttä.

He ovat näitä sosiaalisia "urheilijoita". Itse ajattelen asioista hyvin eri tavalla kuin he. 

Sosiaaliliikkujalle tunnin lenkki tarkoittaa tunnin mittaista (sisältäen pukemisen, tapaamisen sopimisen kaverin kanssa & kaverin odottelun) leppoisaa keskustelun täyttämää kävelylenkkiä. Hengästyminen tulee korkeintaan liiasta puhumisesta.

Urheiluliikkujalle tunnin lenkki on tunti jatkuvaa juoksua.

Sosiaaliliikkuja käy salilla kaverin kanssa, vierekkäisissä lämmittelylaitteissa jutellen sekä lehtiä selaillen, muissa laitteissa toisen vieressä odottaen ja juoruillen toisen tehdessä sarjaa. Hyvin pienillä painoilla ettei vain tule hiki.

Urheiluliikkuja ei mielellään ota kaveria mukaan salille, sillä treeniin ei pysty keskittyä samalla tavalla. Korkeintaan kimppakyytinä on jees, mutta salilla tehdään omia hommia.

Ja niin edelleen... Nämä ihmiset eivät käy salilla tai kävelyllä kuntonsa vuoksi, vaan tappamassa aikaa ja juttelemassa.

Noniin, skarpatkaa nyt ja heittäkää tuo illuusioon perustuva ylemmyydentuntonne helvettiin.

Teille sovinisteille nimittäin tiedoksi, että suurin osa aikuisista naisista ei ihan oikeasti ole mitään läheisriippuvaisia tolloja. Tai jos teidän lähipiirinne naiset ovat, tehkää hieman itsetutkiskelua ja miettikää, millä perusteella valitsette ystävänne.

Mä kaipaan kaveria lenkille, salille, leffaan, syömään ja lomamatkoille. Kaupassa ja shoppailemassa voin käydä yksin. Olen toisaalta vähän laiska ja kaipaan seuraa, en ehkä ole tyypillisin suomalainen erakkoluonne. Olen hitusen laiska liikkumaan ja kaverin kanssa tulee lähdettyä. Toisaalta aikanaan kun kävin yksin lenkkeilemässä, niin se oli tosiaan veren maku suussa ja tavoitteellista, ei leppoisaa. Enää en halua sellaista liikuntaa.

Sosiaaliset suhteet on elämän suola. Olen mielummin toisten kanssa kuin yksin. Kaupassa on esim. pakko käydä ja se tulee hoidettua, mutta liikunta ei ole samoin pakko, joten jos en samalla saa sosiaalisia suhteita hoidettua, niin olen mielummin perheeni kanssa. Jos vaihtoehto olisi yksin kotona tai yksin lenkillä, niin sitten lenkki voisikin jo viedä voiton.

Kaipa tämä tietty priorisointikysymys on, sekä ehkä myös tekemistä sosiaalisuuden kanssa. En tiedä miten minusta on tullut tälläinen. Osa vaikutusta voi olla varhaislapsuudessa, jossa kuljin mummon mukana kylästä kylään. Toisaalta taas lapsuuteni ja nuoruuteni tärkein ihmissuhde oli kaverit. Yksinäisyys ei ollut leppoisaa, vaan ahdistavaa, koska se ei ollut sellaista mitä saatoin valita, vaan mihin jouduin. Ehkäpä nämä ovat myös muokanneet minua.

[quote author="Vierailija" time="16.02.2014 klo 19:35"]

Tällaiset naisethan on kuin lapsia, joita pitää hoivata. Ovat muuten suosittua kamaa miesten mielestä, kun he haluavat yleensä heikon naisen, kuka ei koskaan osoita itsenäisyyttä.

[/quote]

Tämä on turhan suoraviivainen näkemys. Moni näistä naisista voi olla hyvin voimakastahtoinen ja määräilevä, sekä päämäärätietoinen. Sellaista en ainakaan itse koe heikoksi naiseksi, vaikka ei haluakaan käydä yksin lenkillä tai salilla.

Joskus on mukava käydä kävelylenkillä jonkun kaverin kanssa. Mutta mistään kuntosalikäynnistä tai juoksulenkistä ei tule yhtään mitään jos pitää seurustella samalla. Pyöräilykin on siinä rajoilla, harvoin voi pyöräillä rinnakkain. Musaa luureista ja menoksi, se on parasta aivojen nollausta ja ihan ittekseen.

Asuin, matkustin, shoppailin yksin 10 v. Nyt teen asiat mieluiten mieheni kanssa. 

No, meitä on kyllä moneen junaan. Oon jo mukulasta asti viihtynyt yksin. Käytännössä katsoen asuin yksin 18-28 vuotiaaks, mitä nyt muutamia pieniä jaksoja oli joku mies roikkumassa nurkissa. Hyvin viihdyin yksin. Nyt oon ollut liki kymmenen vuotta mieheni kanssa ja niin nautin esim. siitä kun hän on iltavuorossa= mun ihan ikiomaa aikaa. Voin istua vaikka koko päivän sohvalla ja kaivaa nenää ja lukee av:tä :D Tietynlaisesti yksin harrastamisessa jne. on se että joutuu hiukan rohkaiseen itseensä ja ns. ylittään itsensä. Siitä tulee hemmetin hyvä fiilis kun yksin tehnyt jotain uutta, mitä ei aatellut uskaltavansa :) Ja mitä vanhemmaks tulee, sen rohkeemmaks mä oon ainakin tullut.

No, meitä on kyllä moneen junaan. Oon jo mukulasta asti viihtynyt yksin. Käytännössä katsoen asuin yksin 18-28 vuotiaaks, mitä nyt muutamia pieniä jaksoja oli joku mies roikkumassa nurkissa. Hyvin viihdyin yksin. Nyt oon ollut liki kymmenen vuotta mieheni kanssa ja niin nautin esim. siitä kun hän on iltavuorossa= mun ihan ikiomaa aikaa. Voin istua vaikka koko päivän sohvalla ja kaivaa nenää ja lukee av:tä :D Tietynlaisesti yksin harrastamisessa jne. on se että joutuu hiukan rohkaiseen itseensä ja ns. ylittään itsensä. Siitä tulee hemmetin hyvä fiilis kun yksin tehnyt jotain uutta, mitä ei aatellut uskaltavansa :) Ja mitä vanhemmaks tulee, sen rohkeemmaks mä oon ainakin tullut.