Lue keskustelun säännöt.
minun äitini teki kolme lasta - isoäitiä hänestä ei koskaan tule
09.03.2014 |
Ajattelin jakaa tämän teille sunnuntain mietelauseeksi: ette voi vaikuttaa kuin vain omaan elämäänne ja siinäkin olette kohtalon heiteltävinä. Tämä kannattaisi sisäistää varsinkin jokaisen itsensä rinta rottingilla sukupolvien ketjussa näkevän lapsellisen.
Esimerkkinä olkoon oma äitini. Ihan hyvä äiti, joka pyöräytti kolme lasta ja piti meistä hyvää huolta. Vanhimmasta tuli valitettavasti syrjäytynyt, vaikka jo lapsena sai tavallistakin enemmän huolenpitoa, keskimmäinen ei koskaan löytänyt sitä elämänkumppania yrityksistä huolimatta ja nuorin on vapaaehtoisesti lapseton.
Kiitän äitiäni siitä, että hän ei ole mitenkään yrittänyt koskaan painostaa minua hankkimaan lapsia. Toivoisin vain hänelle rauhallisia vanhuudenpäiviä. Ne eivät tätä nykyä ikävä kyllä toteudu, koska hän tuntee edelleenkin velvollisuudekseen huolehtia syrjäytyneestä isoveljestäni monin konkreettisin tavoin. Me toiset joudumme ammattiemme vuoksi asumaan kauempana ja olemme tarjonneet erilaisia ratkaisuja, mutta valitettavasti äitimme vain huolehtii. Tulee todennäköisesti huolehtimaan loppuelämänsä ajan.
Kaipa meistä kahdesta muusta lapsesta sentään tuli ihan hyviä veronmaksajia, mutta isoveljeemme on kulunut erilaisina tukina ja myös terveysongelmien takia yhteiskunnan varoja niin paljon, että enpä tiedä, pystymmekö edes sitä koskaan perheenä kompensoimaan.
Kommentit (24)
Miksi sinua kiusaa se, että kerron, millaista elämä todellisuudessa on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No enpä tiedä nauttisiko siitä mummoilusta, jos ei ole vieläkään päässyt eroon omien lapsien hoitamisesta. Itse ainakaan en niin lapsenlapsia odota.
Mitä iloa on olla koko ikänsä "hyvä veronmaksaja"? Lapset ovat elämän suola. Omat tai vieraat. Minä taas olen nähnyt lähipiirissäni hyvinkin negatiivista kehitystä. Me perheelliset saamme hepuleita ruuhkavuosinamme, mutta velatpa repahtelevat joskus 50 v iässä omaan itsekyyteensä, joustamattomuuteensa, minä minä asenteeseensa, alkoholiin, yksinäisyyteen, elämän tarkoituksettomuuteen... Tässäkö se elämä olikin? Osaatteko iloita meidän aikuistuvista lapsistamme, kun oma kroppanne alkaa pettämään, mieli on edelleen nuori, mutta kaikkeen ei enää taivu?
Eli eipä ap:n herättely auttanut. Itsekkyyttä ja joustamattomuutta tuskin on se, että todennäköisesti muutaman vuoden kuluttua huolehdin sekä äidistäni että veljestäni. Huomattavasti raskaampaa ja vähemmän palkitsevaa se lienee noin lopputuloksen kannalta kuin terveestä ja kehittyvästä lapsesta huolehtiminen, mutta jonkun on tämäkin tehtävä.
Elämä vain ei ole villiä sinkkuelämää tai onnellisia ydinperheitä, itsekkäitä juhlijoita tai pullantuoksuisia äitihahmoja. Toivottavasti suurin osa lapsellisista osaisi opettaa sen lapsilleen tai vähintään pitää kotinsa ovet avoimena niille lapsettomille ystäville ja sukulaisille, joilta lapsi oppii elämän eri sävyjä.
Ihanko totta ajattelit uhrata elämäsi iäkkäiden ja sairaiden sukulaisten auttamiseen, vaikka joutuisit lopettamaan oman mielenkiintoisen työsi, harrastuksesi ja luopumaan vapaa-ajastasikin? Uskotko jälleensyntymään? Jos kyllä, niin aiotko syntyä enää tälle palneetalle vai miksi valitsit lapsettomuuden, kun täällä ollaan vain kuolemassa eikä synnyttämässä uutta sukupolvea? Elämän alasajoa? Hyvä, että hoidat apua tarvitsevia, mutta riittääkö se, jos olisi mahdollisuuksia muuhunkin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etkö kykene näkemään äitisi elämää arvokkaana tuollaisena? Hän sai sinut eli luopui monesta asiasta takiasi (ehkä koko elämästään) ja silti katsot, että huolehtimalla veljestäsi äitisi uhraa elämänsä - mille? Rakkaudelleko?
Jokaisen tavallasi vanhempiaan katsovien kannattaisi miettiä, mitä he olisivat saaneet, jos sinä olisit jäänyt tekemättä. Ehkä veljesi olisi silloin ehjempi, ehkä äitisi elämä olisi onnellisempaa, ehkä hänen ei tarvitsisi huolehtia niin paljon. Ehkä sinä olet se vanhempiesi virhe, jonka vuoksi niin monen muun elämä suistui raiteiltaan.
Anna äitisi rakastaa ehdoitta edes yhtä lastaan, vaikka itse et vastaavaan koskaan kykene.
Kahden viimeisen viestin kirjoittajat eivät ilmeisesti ollenkaan ymmärrä lukemaansa. Toinen selittää jotain sekavaa jälleensyntymästä ja siitä, miten iäkkäistä ihmisistä huolehtiva ei voi tehdä mitään muuta siinä samalla. Toinen taas väittää minun jotenkin protestoineen sitä, että äitini hoitaa veljeäni.
Tietenkin minä ihailen äitini hoivaviettiä. Myönnän kuitenkin myös sääliväni vanhusta, joka sinnikkäästi vapisevin käsin huolehtii veljeni lääkityksistä ja muista asioista eikä tosiaan rauhallisia vanhuudenpäiviä kykene viettämään. Tilanne alkaa mennä siihen, että jotenkin siihen on meidän pian puututtava, vaikka kumpikaan heistä ei tajua ongelman syvyyttä. Äitini terveys ei kauaa enää tällaista kestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostatpa kovin kakeralta siitä, että äitisi välittää veljestäsi. Haluaisit ehkä puhua tuosta jonkun ammattilaisen kanssa.
Sisaruuskateus kuuluu lapsuuteen ja sitten siitä tulisi kasvaa hiljalleen ulos. Etenkin kun sinulla kerran menee niin mahtavasti elämässä.
Ihan ihme juttuja. Onko olemassa täyspäistä velaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.03.2014 klo 12:20"]
Kuulostatpa kovin kakeralta siitä, että äitisi välittää veljestäsi. Haluaisit ehkä puhua tuosta jonkun ammattilaisen kanssa.
Sisaruuskateus kuuluu lapsuuteen ja sitten siitä tulisi kasvaa hiljalleen ulos. Etenkin kun sinulla kerran menee niin mahtavasti elämässä.
[/quote]
Niin, niin. Kiva että yrität provota tähän ihan vakavasti aloitettuun ketjuun, jossa kerroin ihan oikeista kipeistäkin elämänkohtaloista, jotka saattavat odottaa nytkin jotain perheenäitiä.
Oikeastihan kyllä ymmärrät, että sisaruuskateudella ei ole mitään tekemistä sen kanssa, jos sisarukset huolestuvat vanhuksen jaksamisesta viisikymppisen miehen terveyden- ja sairaanhoitajana. Ihan oikeastihan kyllä tiedät, etten missään ole kehunut, miten mahtavasti minulla elämässäni muka menee. Ainoastaan kiittänyt äitiäni siitä, ettei ole ikinä painostanut minua omissa elämänvalinnoissani.
Mutta jatka sinä vain provoiluasi. Mieluiten jossain muualla kiitos. Oli kai liikaa toivottu, että asiasta olisi voinut keskustella oikeasti tällä palstalla.
Meillä on vähän samantapainen tilanne. Tai no, mitään perhetragdiaa ei ole, mutta meitä on kaksi sisarusta, joista kumpikaan ei näillä näkymin hanki lapsia, ja se on ollut äidille vähän vaikea asia sopeutua. Äitimme haluaisi kovasti olla isoäiti ja painostaa nuorempaa veljeäni välillä aika kovastikin. Mutta jos kumpikaan ei pidä lapsia "elämän suolana", minkäs teet. Ei lapsia voi toisen mieliksikään alkaa tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.03.2014 klo 12:22"]
Ihan ihme juttuja. Onko olemassa täyspäistä velaa?
[/quote]
Jaha, palstan velahullu löysi ketjun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tirsk, taas kerran av:n himoporsijat provosoituvat, kun joku tunnustaa olevansa erilainen kuin he.
Minulla on entinen työkaveri jolla on neljä lasta, nuorinkin jo lähes nelikymppinen.
Kukaan heistä ei ole tehnyt lapsia ja nyt alkaa jo olla myöhäistä.
Kuka olisi uskonut että jos on neljä omaa lasta ei ikinä saa yhtään lastenlasta...
Näinkin voi tosiaan käydä.
Mainittakoon vielä että kaikki nämä lapset ovat ihan hyvin elämässä pärjänneitä,opiskelleet ja käyvät töissä.
Nyt kun mietin asiaa, en oikeastaan kauheasti haluaisi isoäidiksi. Olen kolmen lapsen äiti ja lapseni saavat kyllä tulla onnellisiksi kukin omalla tavallaan. En halua lapsenlapsia vain siksi että joku luulee minun halauvan isoäidiksi.
[quote author="Vierailija" time="09.03.2014 klo 12:17"]
Kahden viimeisen viestin kirjoittajat eivät ilmeisesti ollenkaan ymmärrä lukemaansa. Toinen selittää jotain sekavaa jälleensyntymästä ja siitä, miten iäkkäistä ihmisistä huolehtiva ei voi tehdä mitään muuta siinä samalla. Toinen taas väittää minun jotenkin protestoineen sitä, että äitini hoitaa veljeäni.
Tietenkin minä ihailen äitini hoivaviettiä. Myönnän kuitenkin myös sääliväni vanhusta, joka sinnikkäästi vapisevin käsin huolehtii veljeni lääkityksistä ja muista asioista eikä tosiaan rauhallisia vanhuudenpäiviä kykene viettämään. Tilanne alkaa mennä siihen, että jotenkin siihen on meidän pian puututtava, vaikka kumpikaan heistä ei tajua ongelman syvyyttä. Äitini terveys ei kauaa enää tällaista kestä.
[/quote]
Mutta jos sinulla olisi omia lapsia, pitäisit itsestäänselvänä, että äitisi ottaisi heidät yökylään ja huolehtisi heistä parisuhdelomillasi?
Minä en näe mitään ongelmaa siinä, että äitisi huolehtii veljestäsi. Tiedän muutamia isoäitejä, joilla on kotona kanssaan asumassa kehitysvammainen aikuinen lapsi. En osaa heitä sääliä enkä ymmärrä, että siihen pitää puuttua kieltämällä oman lapsen hoivaaminen.
Ehkä lapsettomuutesi on muurannut silmäsi umpeen siltä tosiseikalta, että lapsi on lapsi aikuisenakin. Ei äitiys katoa, vaikka lapsi täyttää 18v ja muuttaa pois kotoa.
Luulen, että äitisi paapoo veljeäsi siksi, että hänellä ei ole lapsenlapsia. On siis aikaa olla äiti aikuiselle.
[quote author="Vierailija" time="09.03.2014 klo 12:22"]
Ihan ihme juttuja. Onko olemassa täyspäistä velaa?
[/quote]
Harvassa ovat. Korkeintaan ne, joilla oikeasti on mielekästä sisältöä elämässä ilman perhettäkin, mutta he tuntuvat olevan harvassa.
Näistä jutuista valitettavasti huomaa hyvin, miten ihmisen psyykelle ei ole hyväksi se, että on yllinkyllin aikaa kieriskellä omissa ajatuksissa ja vatvoa lapsuuttaan, sukulaisiaan, itseään...
Lisäksi kun ihmisen koko aikuisikä on keskittynyt vain ja ainoastaan omaan itseen, alkaa lähes väistämättä jossain vaiheessa vanheneminen tuntua ylitsepääsemättömän ahdistavalta. Se saattaa purkautua muiden syyttelemisellä omista (pitkälti kuvitelluista) ongelmista, elämänilon katoamisena, passiivisaggressiivisuutena jne.
-Psykologi-
Taas yksi vela täällä avautumassa.