Yhä vieläkään naapurini ei tunnista minua.

En minäkään naapureita tunne. En haluakkaan muuta kun omaa rauhaa. Kerran vuodessa näkee yhtiökokouksessa muutaman pakosta.

Olet varmaankin mun naapuri, ap. Enkä tarkoituksella ole tällainen. Mun on vaan niin vaikea erottaa ihmisiä toisistaan, ellen tunne heitä todella hyvin.

Eli jos olet naapuri, jonka kanssa en ole paremmin tutustunut, niin en varmaan esim. kaupungilla tunnista sinua. Pihalla/rapussa varmaan moikkaan, mutta muuten en.

Pahoittelen aiheuttamaani mielipahaa.

Aika pöljältä vaikuttaa. Kyllä mun mielestä tervehtiä voi, ei sitä silti tarvitse alkaa kylässä käymään. Mua ainakin ärsyttää tuollaiset juntit. Ja hyvin olen saanut oman rauhani pitää vaikka olenkin naapureita tervehtinyt.

Kyllä tervehdin naapureitani. Se kuuluu jo ihan hyviin käytöstapoihin riippumatta siitä tunteeko häntä paremmin vai ei. En minäkään naapureissa kylässä käy paria poikkeusta lukuunottamatta joista on tullut ystäviä eli eivät ole enää pelkkiä naapureita minulle. Tuntuu jotenkin pöljältä mennä ohitse sanomatta päivää, se voidaan jopa tulkita vihamielisyydeksi tai ylpeydeksi.

Jos sillä on kasvosokeus? 

Ihan seinänaapurista kyse. Rouva on n.70 v. Aina välillä niin maisteissa että voisko olla se syynä.

Itse olen kasvosokea, enkä tunnista yhtäkään naapuriani. Mulla on vaikeuksia tunnistaa läheisempiäkään ihmisiä vierailla paikoilla. Tää aiheuttaa joskus hämmennystä.

Mä luulin että täällä on joku pikkujulkkis ''etsä tiiä kuka mä luulen olevani''. :D Ehkä ne on vaan kasvomuistihäiriöisiä tms... 

Täälläkin yksi kasvosokea. Moikkaan rappukätävässä kaikkia, kun en tiedä, ovatko he tuttuja vai eivät. Muualla tervehdin kyllä takaisin, jos mua tervehditään ja kysyn sitten esim. mun teineiltä, että kuka tuo oli. Ja vastaus on tyyliin naapuri, serkku tms.

Minäkään en tunnista ketään puolituttuja. Tervehdin takaisin jos joku tervehtii mua mutta ilmeestä näkyy kyllä ettei mulla ole hajuakaan kuka se on.

Välillä olen poliisi, toisinaan linnakundi jne. Ihan vaatteiden mukaan menee.