Lue keskustelun säännöt.
Pakko saada purkaa jonnekkin.
08.03.2014 |
Tuntuu että juuri nyt kun itse olen raskaana, niin jokainen on. Ensin ilmoittaa sisko, sitten kaveri, sitten käly, uudestaan pari kaveria ja nyt vielä miehen täti. Olen kyllä onnellinen heidän puolestaan, mutta samalla jotenkin katkera. Miksi juuri nyt kaikkien muittenkin täytyy olla raskaana? Ennen kaikki kyseli kuulumisia ja että miten olen voinut, nykyään ei mitään. Kaikilta muilta kyllä kysellään. Tuntuu ulkopuoliselta... Kokoajan puheena on jonkun muun raskaus, mutta ikinä ei kysytä minulta mitään/puhuta minusta mitään. Vai onko kaikki tämä vain siksi että olen nuorin? Tunnen itseni lapselliseksi tämän katkeruuden takia.
Tuntuu että miehen sukulaiset (jopa oma anoppi) eivät ole enään yhtäkkiä kiinnostuneita tulokkaasta, he eivät kysele mitään vauvaan tai odotukseen liittyvää. Tämä tuntuu niin typerältä, miksi ajattelen näin? Pahin on se että tuntuu siltä kuin minut ja uusi tulokas olisi hylätty. Että ketään ei kiinnosta tippaakaan me. Toiseksi pelkään/luulen että mieheni vanhemmat eivät tule auttamaan minua lapsen hoidossa, kun mies joutaa kuitenkin olemaan töissä/koulusa jne. Jonka takia harmittaa että asumme näin kaukana omista vanhemmistani. Miehen siskon lapsikin on joka viikko siellä saamarin anopin luona hoidossa.
Harmittaa kovasti, kun haluaisin iloita yhdessä muiden kanssa, mutta tämä vie omatkin voimat ilota. Miksen vain voinut olla nyt se ainoa joka saa lapsen, eikä jokaikinen? Inhottaa ajatus että oma äitini asuu kaukana, ja sinne on tulossa lähemmäksi siskon lapsi. Kuinka pystyn saada apua hädässä kun hädässä, nopeasti? Entä jos tulee päivä kun tarvisin todella apua, eikä kukaan kerkeä auttamaan kun kaikilla muilla on joku "hoidettavana"`? Täytyy ehkä opetella yksin pärjäämään ja unohtaa muut tökeröt ihmiset ja läheiset... Se vain on jotenkin niin vaikeaa..
Tässä odotellessa että viimeinenkin sisko ilmoittaa olevansa raskaana...
Kommentit (11)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeasti?
Jos nyt jotain tähän sanoisin. Ensinnäkin sinulla on mahtavan iso vertaistuki lähellä kun vauva syntyy. Kaikki nuo sukulaiset ja ystävät samanikäisten lasten kanssa. Toiseksi, pitää myös osata pyytää anopilta apua tarpeen tullen. Mutta vähän huolestuttaa jos jo nyt mietit hoitoavusta.
Niin ja raskaana olon perusajatus ei ole olla huomion keskipisteenä.
Raskaana tulee helposti kaikenlaisia ahdistavia ajatuksia, koska se elämänmuutos pelottaa. Tulee huoli siitä, miten vauvan kanssa pärjää.
Tavallaan ymmärrän sinua, ap. Oletko anoppiin ja äitiisi sellaisissa väleissä, että voisit jutella huolestasi, ettette saa heiltä/keneltäkään apua tarvittaessa? On ihan normaalia olla huolissaan asiasta jos toisesta kun odottaa esikoista. Iso elämänmuutoshan teillä on edessä.
Jos yhtään lohduttaa, niin oma esikoiseni on nyt 2-vuotias emmekä ole tarvinneet lastenhoitoapua vielä kertaakaan. Hyvin on miehen kanssa kahdestaan pärjätty lastenhoitohommissa. :)
Muutaman vuoden kuluttua on mukavaa, kun on samanikäisiä lapsia lähipiirissä. Lapset voivat leikkiä yhdessä ja viihdyttää toisiaan, voitte vahtia heitä ristiin. Kaikki voittavat!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En oikein tajua miksi pitäisi olla ainoana raskaana? Etkö saa tarpeeksi huomiota esim. mieheltäsi? Miksi koet jääväsi huomiosta paitsi? Millaista huomiota tarvitset? Keneltä? Kun lapsi syntyy, kukaan ei enää ole kiinnostunut äidistä paitsi korkeintaan maidontulosta.
Oletko tosissasi? Oikeasti?
Jos olet, niin: raskaushormonit tekevät herkäksi. Et ole oikeasti noin pulassa ja hylätty ja sijalla seitsemän. Huomioi se, että muutkin raskaana olevat käpertyvät oman pesänsä ympärille, eivät sinun perheesi ihasteluun.
Se on kyllä ymmärrettävää, että kaipaat äitiäsi. Oma äiti on usein se kaikkein läheisin, kun kasvetaan äitiyteen. Häneltä sain itsekin parhaat ohjeet kuinka selvitä raskausajan mietteistä ja ongelmista, vauvanhoidosta ja kasvatuksen ongelmista. Oma äitisi voi antaa kaikki nämä nämä neuvot, vaikka ei olisikaan fyysisesti naapurustossa asumassa. Soitelkaa, pitäkää vaikka Skypellä kuvayhtettä, tavatkaa lomilla.
Vauva on syntymässä sinulle ja miehellesi. Hän on teidän kahden keskipiste ja maailmannapa. Te hoidatte omat lapsenne ja iloitsette heistä eniten, vaikka tietysti moni muukin ihastuu ja välittää lapsista lähipiirissään. Lähtökohtaisesti hoidatte myös itse vauvanne, tässä vaiheessa ei jaella mitään hoitoviikonloppuja :D Tukiverkko nappaa taatusti kiinni sitten kun siihen on tarvetta.
Ole omavarainen, riitä itsellesi, ole onnellinen oman miehesi rakkaudesta ja avusta. Et tosiaan viime kädessä voikaan olla riippuvainen kuin itsestäsi, oli lapsia ja puoliso, tai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota toisenlainen suhtautuminen asiaan. Eikö ole mukavaa, että sinulla on vertaistukea ja lapsellasi tulevaisuudessa leikkikavereita? :) Minusta on ihanaa, kun on tuttuja samassa tilanteessa. Voi jutella raskaudesta ilman, että tarvii pelätä kuulostavansa rikkoutuneelta levyltä :-D Eivät ne ei-raskaana olevatkaan kovin kiinnostuneita oikeasti ole... Vauvaan varmasti suhtautuvat eri tavalla, koska lapsi on jotain konkreettista :)
Minkä ikäinen olet? Oletko kasvanut ainoana lapsena ja sinulle olisi luonnollista se, että vain Sinä ja Sinun asiasi ovat tärkeitä - kaikille muillekin?
Sinulle voi olla yllätys, että raskaanaolo on aivan luonnollinen olotila, ei siinä ole jatkuvasti kyselemistä. Itse asiassa aika monet - minäkin - pitävät jatkuvaa utelua suorastaan kiusallisena. Siksi antavat sinun olla rauhassa eivätkä halua tungetella.
Se olisi surullista, jos isovanhemmat suosisivat vain jonkun lapsen lapsia. Mutta älä nyt sitä huolehdi, vielä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa. AP katosi trollimetsään. Ja taas moni ihminen osoitti ihan turhaan myötätuntoa. Tällaiset vedätykset syövät keskustelupalstan viimeisetkin asialliset keskustelut pois. Jatketaan vaan tamponinnaruilla ja käpykakuilla.
No voi hellanlettas sentään.