Lue keskustelun säännöt.
Lapsi lähdössä ulkomaille ja minua ahdistaa
26.02.2014 |
Äitini vie 8-vuotiaan lapseni lomailemaan Norjaan ensi kesänä pariksi viikoksi (sukulaisia tapaamaan). Tästä olen todella kiitollinen koska meillä ei olisi rahaa tuohon ja lapsi on jo pitkään toivonut että pääsisi tuonne.
Kun asia varmistui, minua alkoi ahdistaa. Kaikenlaiset kauhukuvat lento-onnettomuuksista, terrori-iskuista...noh, ihan mistä vain pyörii mielessä. Ihan varmasti sattuu (se todella epätodennäköinen) lento-onnettomuus jos lapsi ja äitini ovat uhreina.
Ja juu, tiedostan että moiset uhkakuvat ovat hyvin epätodennäköisiä. Voihan lapsi jäädä auton alle ihan kodin vieressäkin. En kuitenkaan murehdi moista ihan tässä mittakaavassa. Eli en ole mikään hermoheikko äiti noin muutoin.
Miten päästä tästä pelosta eroon?
Kommentit (8)
Minä en päästä ulkomaille lapsiani. Enkä käy itsekään. Hui!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on vieläkin huono omatunto, jos en joka päivä ole huolissani miten "lapset" pärjäävät ja onko niillä rahaa ruokaan ja lämpimät vaatteet. "Lapset" on 27v ja 25v aikuiset ihmiset, joista molemmat ovat viettäneet vuosia ulkomaillakin välillä vähän eksoottisimmissakin paikoissa kuin Kuopio, johon toinen meni ja muutti vuoden vaihteessa, siinä onneksi taas uusi huolenaihe, ei tarvitse turhaan verenpainelääkkeitä syödä.
ajattele vaan miten ihanaa lapsellesi paasta tuolle reissulle. eikohan ole ihan normaalia etta pelottaa oman lapsen puolesta, mutta ei niita voi kotonakaan aina pitaa. heilla on elama, joka tulee elaa ja kokea mahdollisimman paljon. oma poika lahtee kolmeksi paivaksi ranskaan toukokuussa koulun matkalle. on tosin jo 11v ja asutaan englannissa eli ei niin pitka matka, mutta kuitenkin. ikava tulee!!!
Onneksi Norja ja sukulaisten luona oleminen on vielä aika turvallista touhua. :) Ymmärtäisin huolesi jos kyseessä olisi reppumatka yksin jossain Aasiassa.
Suomesta Norjaan ja siellä asuminen on varmasti yksi maailman turvallisimpia asioita. Olen kokenut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
älä vain ainakaan ala pelottelemaan äitiäsi ja pientä lastasi. pidä vain suusi kiinni ja pelolle nyt ei vaan mahda mitään, ei siihen kuole
Varmaan aika moni vanhempi (tai ainakin äiti) ajattelee noin! Mulla on vasta taaperoikäinen lapsi ja vitsailen aina, etten päästä häntä koskaan mihinkään, koska ajatus lapsen lähtemisestä jonnekin kauemmas ilman mua tuntuu liian turvattomalta. Mutta pakko se vaan on jossain vaiheessa päästää!
Mulla lähtee 15v. kesällä 3 viikoksi Englantiin, ja kyllähän se mua(kin) jännittää, samanlaisia ajatuksia on käynyt mielessä + kaikki raiskaajat ja hyväksikäyttäjät ja muuten vaan hullut. Ei teini nyt ihan yksin sinne mene, onhan siellä ohjaajia ja isäntäperhe, mutta silti. Mutta on vaan uskallettava päästää. Varmaan kaikkia vanhempia jännittää joka kerta kun lapsi lähtee jonnekin, mutta se on just niin että kotipihallakin voi kaatua ja kuolla.