Pakko ottaa etäisyyttä omaan siskoon.

Olen täällä joskus aiemminkin maininnut. Erilaisia ollaan, mutta sisareni on hanakka arvostelemaan.  Ja ei auta, vaikka kuinka sanoo toiselle, että mun koti, mun elämä, mun tyyli jne. Joskus olisi hyvä pitää jotkut asiat vaan ihan mielessään, eikä laukoa ääneen.

Joulun pyhinä sisareni kävi meillä kahvilla. Ja taas tuli sanomista.

- Mullahan oli väärän väriset joulutähdet ja hyasintit.

- Kuusikin oli koristeltu väärillä väreillä.

- Kakussa oli väärän makuista tuorejuustoa.

- Minkä takia olen tehnyt sitä tätä ja tota. Miksi en ole tehnyt sitä tätä ja tota.

- Eikö me vieläkään olla ostettu uutta sohvakalustoa. Niin vuosi sitten ostettiin uudet...

Mä aion nyt olla hissukseen ja pitää etäisyyttä. Mä en vaan jaksa sitä arvostelua. En jaksa sitä ettei toinen näe, että mun koti ja mieheni koti.   Tai ollaan valikoitu asioita, värejä meidän makuun ja kotiin. Ei hänen.