Onko sisaruksista mitään iloa toisilleen, jos ikäeroa on 10 vuotta?

Ei niin minkäänlaista iloa.

Mulla ja veljellä on 10 v. Muistan, että kun se oli teini-ikäinen se jotain musiikkijuttua teki mun kanssa - lähinnä omista intresseistään käsin. Aikuiseksi tultuani sen yks kaveri kiinnostui musta. Vasta sitten kun mullakin oli lapsia, ollaan oltu läheisempiä. 

Mutta eipähän olla koskaan tapeltukaan.

Vanhempi voi olla pikkusiskolleen/veljelleen lapsenvahtina ja toisinpäin, sitten kun sillä vanhemmall on lapsia.

Ei mitaan. 

Tapauskohtaista. Minulla on 15 v. vanhempi veli, joka on ollut elämälleni olennaisen tärkeä.

Mä voisin kuvitella että minulle olisi nyt aikuisena paljonkin iloa (mukavasta) 10 v nuoremmasta tai vanhemmasta sisaruksesta. Varsinkin vanhojen vanhempien asioiden hoidossa olisi apua siskosta tai veljestä. 

Mulla sisaruksiini ikäeroa 10 ja 7 vuotta ja etäisiksi jäivät. Lapsuudessa olivat mulle lähinnä määräilijöitä ja kurittajia (pahempia kuin vanhempani), eivät todellakaan kavereitani.

Minulla on 10v. vanhempi veli. Lapsena meillä ei ollut kovin paljoa yhteistä, mutta aikuisena olemme läheisiä.

Nuorena ikäero on liian suuri mutta vähän vanhempana sitten ja tietysti aikuisena. Mulla on 10 vuotta vanhempi veli ja olemme läheisiä niin kuin sisaren ja veljen kuuluukin olla.

Meillä on nyt kolme lasta. 9v ja 6,5v ja 8 kk. Isommat tykkäävät vauvasta tosi paljon. En tiedä mitä haittaa isosta ikäerosta olisi? Kun kakkonen syntyi niin esikoinen oli mustasukkainen. Nyt on aivan innoissaan kolmosesta! Minä jaksan huomioida kaikki lapset kun ovat niin eri ikäisiä. Vaikka isoin tekee erilaisia juttuja kuin vauva niin silti voivat olla yhdessäkin. Ei kai sisaruus synny siitä että pitäisi aina jakaa juuri samat asiat yhtä aikaa.

On iloa. Lapsena ei toki varsinaista leikkiseuraa, mutta toki huomiota saa vanhemmilta sisaruksilta. Itse muistan, että 5-vuotiaana odotin innokkaasti 14 vuotta vanhempaa isoveljeä armeijasta lomille. Viikon kohokohta oli se, kun isoveli lähti kanssani pulkkamäkeen. Oli myös kiva tulla tädiksi 13-vuotiaana. Sisarusten lapset korvasivat minulle sen, ettei minulla kuopuksena ollut pikkusisaruksia. Sisaruksista on ihan varmasti iloa iästä riippumatta, jos vain suhteet pidetään aikuisiälläkin kunnossa. 

Minulla on 14 vuotta vanhempi sisko, joka on läheisin ihminen minulle heti avomieheni jälkeen.

Mulla on 9v nuorempi pikkusisko. Kun hän oli pieni, hoidin häntä aika paljon ja se oli kivaa, sain itsekin leikkiä. Myöhemmin, kun muutin pois kotoa, hän kävi luonani yökylässä ym, ja kun sain ekan lapseni (aika nuorena), hän hengaili kanssani etenkin kesälomallaan aikast paljon. Nyt mulla on kolme lasta ja elämäntilanteet meillä on aika erilaiset, mutta kyllä sisko on kiva olemassa. Näemme vanhempiemme luona (sisko asuu vielä siellä) ja käymme toisinaan yhdessä jumpassa. Jos olisin vielä lapseton, hengailisimme varmasti paljon enemmänkin, tai vastaavasti kunhan sisko saa lapsia. Läheisyysaste riippuu varmasti paljon kemioista (ja ehkä osin myös sukupuolista, pikkuveli olisi varmaan mullekin kaukaisempi), mutta kyllä uskon, että sisaruksista on aina toisilleen jotain iloa, ja että varsinkin aikuisena on mahtavaa, että perheeseen kuuluu muitakin kuin itse ja vanhemmat.

Minun siskoni on minua 9 vuotta nuorempi ja hän on yksi parhaimmista ystävistäni. Kun olimme nuorempia olin minä usein lastenvahtina. Kun hän oli teini-iässä, olimme hieman etäisiä, mutta meillä oli silloinkin yhteisiä intressejä kuten musiikissa ja tuin hänen skeittausharrastustaan. Kun odotin toista lastani tuli siskoni vahingossa raskaaksi ja samanikäiset serkukset ovat lähentäneet meitä entisestään.

Nykyisin meillä on myös paljon yhteisiä ystäviä -kaiken ikäisiä. Itse olen 40 ja minulla on niin yli 50 vuotiaita kuin vähän yli 20 vuotiaita ystäviä, joten en ymmärrä miten kymmenen vuoden ikäero voisi olla niin dramaattinen.

Mutta uskon, että vanhemmilla on tässä myös iso rooli miten he pitävät perheen sisäisiä ihmissuhteita elossa.

Toisen vanhemman kuollessa huomasin vasta miten tärkeää oli, että minulla oli sisar. Olisi ollut hyvin yksinäistä järjestellä asioita ihan yksin. Muutoin emme ole olleet paljonkaan tekemisissä. Ikäeroa 8v.

Toisen vanhemman kuollessa huomasin vasta miten tärkeää oli, että minulla oli sisar. Olisi ollut hyvin yksinäistä järjestellä asioita ihan yksin. Muutoin emme ole olleet paljonkaan tekemisissä. Ikäeroa 8v.

On paljon iloa puolin ja toisin, ja lasten elämään kuuluvia nahinoita myös. Bestiksiä eivät ole, ja hyvä niin (huolestuisin ;)), mutta toisaalta eivät pienellä ikäerolla olevat vanhemmatkaan sisarukset ole. Jokaiselle löytyy oma paikkansa perheestä.

Kyllä se riippuu ihmisistä, ei ikäerosta. Jos perheessä on asiat hyvin, tulee sisaruksista aina läheisiä keskenään, mutta myös luonteet voi olla erilaisia. Miehet on aina erilaisia kuin naiset kaikissa ihmissuhteisiin liittyvissä asioissa.

Mulla on 13-vuotta nuorempi sisko. Hoidin häntä paljon, kun olin itse teini. Hänen nuoruus ja kasvatus on ollut aika erilaista kuin minun. Lisäksi mulla on toinen sisko, jonka kanssa pienempi ikäero. Mukavaa, että on siskoja. :)

Meillä ikäerot lapsilla on 2,5v, 6v, 12v ja ovat kovin läheisiä keskenään. Ehkä se että kolme nuorinta on tyttöjä tekee sen että heillä on paljon yhteistä varsinkin nyt kun 2 on aikuisia ja kuopuskin 12v. Leipovat, shoppailevat, käyvät leffassa yhdessä ja reissaammekin usein porukalla.  Isonveljen kanssa kuopus (ikäeroa 21v) pelailee kaiken maailman pelejä, veli on aina valmis esim Wii turnaukseen:D Tapaamme koko porukalla 2-3 x kuukaudessa ja laitamme ruokaa ja syömme yhdessä