Lue keskustelun säännöt.
Muita jotka eivät haluaisi uutta parisuhdetta mahdollisen eron jälkeen?
07.03.2014 |
Olen tosi paljon miettinyt sitä, miksi nykyään tuntuu olevan "pakko" seurustella. Ei ole hyväksyttyä tai vähintäänkin pidetään outona, jos haluaa omasta tahdostaan olla ilman parisuhdetta. En itse ole eroamassa, mutta tuntuu kovin oudolta, että lähtisin vielä "vanhoilla päivilläni" etsimällä etsimään puolisoa. Eilen tuli telkkarista juttu nettideittailusta, miten puolisoa voi hakea tosi tarkkojenkin kriteerien perusteella, esim. silmien väri, ikä, pituus. Melko pinnalliselta vaikuttaa. Etsitään tiukalla seulalla miettimättä ollenkaan, täyttääkö itse ne unelmapuolison kriteerit. En tunne yhtäkään eronnutta, joka ei olisi lähtenyt vuoden sisällä erosta aktiivisesti hakemaan uutta puolisoa. Ilmeisesti tämä on joku normi. Jos itse eroaisin, olisi siinä varmaan selittelemistä, jos haluaisikin olla ilman puolisoa.
Kommentit (5)
Itse juuri eronnut. Voin kyllä kuvitella, että jossakin vaiheessa aloitan seurustelun miehen kanssa, mutta ihan yhtäkkiä en näe vaihtoehdoksi, että muuttaisin tuon teoreettisen miehen kanssa yhteen asumaan.
Varsinkaan, jos tuolla miehelä on itsellään lapsia. Itsellä on kolme, ja mitään uusperhekuviota en kyllä lähde pyörittämään. Sen jälkeen, kun lapset on aikuisia, voin kuvitella asuvani miehen kanssa yhdessä, siihen asti pelkkä seurustelu riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut eron jälkeen sinkkuna yli 10v nyt, eikä monikaan ole kysellyt, etsinkö vai enkö.
En osaa etsiä, kukaan ei löydä mua kodistani, joten olen yksin.
ap tekee vähän rankkoja yleistyksiä. Erostani on kohta neljä vuotta, eikä sen jälkeen ole ollut mitään kiinnostusta seurustella tai mitään muutakaan miesten kanssa. Yksin on oikein hyvä. Tilanne varmaan jatkuu näin pitkään, en ole kiinnostunut uusperhekuvioista omalla kohdallani, joten en oikein tiedä mikä se miehen funktio elämässäni oikein edes olisi.
Ei siinä mitään selittelemistä ole. Minä olin eron jälkeen yksin lähes kolme vuotta. En halunnut miestä vain miehen vuoksi. Hyvä on olla yksinkin. Pikkuhiljaa seksin tarve kasvoi niin valtavaksi, että aloin haluamaan miehenkin... ja silmäni avautuivat miehille.
Kyllä minä tiedän ison joukon eronneita, jotka ovat vuosia yksin. Kymmenenkin vuotta. Tai joukon, jotka sanovat, että voivat seurustella, muttei asua kenenkään kanssa. Tai joukon, jotka eivät "halua enää passata ketään".
En mäkään haluaisi uutta parisuhdetta jos erottaisiin mieheni kanssa (niin kuin varmaan joskus erotaankin). Olen ollut naimisissa yli kymmenen vuotta, sitä ennen pariin otteeseen avoliitossa, ja alan vähitellen uskoa ettei muiden kanssa asuminen noin ylipäänsä ole minusta kovin kivaa. Lapset ovat vähän eri asia, ne tuntuvat melkein osalta itseäni, mutta toisen aikuisen jatkuva läsnäolo kodissani ärsyttää. Mieheni on ihan ok tyyppi, mistä syystä olen hänen kanssaan edelleen naimisissa vaikka lakkasin rakastamasta jo kauan sitten. En usko että tämä on hänen vikansa vaan minun - en ole parisuhdetyyppiä.
Voisin kyllä deittailla jos niikseen tulisi (ei niin että siihenkään mitään kiirettä olisi), mutta en enää ikinä haluaisi mennä naimisiin tai varsinkaan asua kenenkään kanssa.
Ihanaa että lapset on jo tehty, oli aika ahdistavaa nuorempana kun halusin lapsia mutta aloin epäonnistuneiden suhteitteni perusteella jo epäillä ettei minusta ehkä olisi elämään parisuhteessa ikuisesti.