Minkä ikäisenä olit ulkonäkökeskeisimmilläsi

varmaan 16-19 v

Itse 15-19, kumppanib suhteen en koskaan. Nyt 29 v

16-22

16-18 vuotiaana luultavasti itseni suhteen, tosin en silloinkaan mikään pahin mahdollinen. Miesten suhteen varmaan vähän myöhemmin, eli 18-22 vuotiaana.

Joskus 17-20 v. Kumppanin suhteen en kai koskaan. Menin niin nuorena naimisiin.

Olen ollut aina, mutta ehkä se on lisääntynyt tuossa 30 -vuotiaasta asti.

Kumppaneiden suhteen joskus parikymppisenä, nythän niitä ei enää ole.

35

Ikävuodet 13-15 pakkomielteistä ulkonäön murehtimista; kropan muoto, vaatteet, ihon kunto, hikoilun näkyminen jne. Kamalaa aikaa.

Toinen ulkonäkökeskeisyyden paraatipaikka 18-21-v, eli opiskeluelämän aloittaminen ja sen koukerot; bileissä huomaa nopeasti, kuka on kaveriporukan kaunein ja huomioiduin, kuka taas se vähemmän kaunis seinäruusu. Realismi löi vasten kasvoja.

Nyt vasta alkaa helpottaa, vuosi vuodelta jaksan enää vähemmän ajatella ulkonäköä ja kauneutta, omaa tyyliä tai viehättävyyttä. Tärkeäksi on noussut etenkin henkinen hyvinvointi ja mielenrauha. Fyysinen terveys on myös arvokas asia, kun minulla sellainen toistaiseksi on. Ulkonäköön suhtaudun nyt jokseenkin terveemmin; olen ihan tavallinen nainen, laitettuna nättikin, mutta en jaksa enää vaivata päätäni asialla.

Teini-iän epävarmuus omasta ulkonäöstä oli jotain megalomaanista; toivottavasti muistan ne ajat vielä silloinkin, jos itse joskus saan lapsia.

up

Vähentynyt päälle 40 v, mutta edelleen voimakkain kiihotin.

Itseni suhteen varmaankin juuri nyt, 34-vuotiaana. Miesten suhteen olen ollut aina melko tarkka ulkonäöstä, mutta luulen, että jos nyt pitäisi alkaa taas miestä etsiä (olen siis naimisissa), niin olisin vieläkin tarkempi mitä nuorempana.