Voiko lapsena koettu traumaattinen kokemus unohtua.

mitä tuo dissosisaatio "kansan kielellä" tarkoittaa?

[quote author="Vierailija" time="15.02.2014 klo 06:39"]mitä tuo dissosisaatio "kansan kielellä" tarkoittaa?

[/quote]

Sitä että mieli siirtää liian tuskalliset asiat itseltään piiloon. Sitä sanotaan myös lohkomiseksi. Näitten lohkojen kanssa on hirveän vaikea elää koska niiden sisältöä ei tiedä ja silti ne edelleen oma-aloitteisesti reagoivat uhkaaviksi koettuihin tilanteisiin. Itsekin epäilen tulleeni seksuaalisesti hyväksikäytetyksi, ehkä eräällä leirillä jonka jälkeen oirehdin. Seksi on hirveän vaikeaa koska seksuaalinen tilanne laukaisee valtavan paniikin ja halun tapella, huutaa, raapia, päästä pois... Suostun seksiin kumppanini kanssa vain siten että koko ajan tiedän mitä seuraavaksi tapahtuu, eli mennään saman kaavan mukaan aina. Poikkeamat aiheuttaa liian suuren paniikin.

Kuulostaa tosiaan dissosiaatiolta. Olen kovin pahoillani puolestani, jos jotain epäilemäsi tapaista on tapahtunut. Sen pulpahtaminen mieleen voi tarkoittaa, että olet nyt valmis käsittelemään asiaa. Se on hyvä juttu, koska vaikka et olekaan muistanut tapausta niin se on varmasti vaikuttanut elämääsi joillain ikävillä tavoilla. Kannattaa hankkiutua terapiaan! Juttele asiasta työterveyslääkärin kanssa, niin saat varmasti lähetteen! Tsemppiä!

Ihmisen psyykkeellä on paljon puolustuskeinoja (defenssejä). Se että unohtaa pahoija asioita on yksi niisstä, ja dissosiaatiota jo mainittiinkin.
On tavaista suojella itseään niin että ei muista tapahtunutta ollenkaan, ja vasta aikuisen muistot pyrkivät pinnalle. Esimerkiksi oma raskaus ja äidiksi tuleminen voi olla sellainen asia joka saa muistot "heräämään". 

Seksuaalirikosten vanhenemisaika on 10vuotta siitä kun uhri täyttää 18v. 
Tämä sen takia että tosiaan voi olla että vasta aikuisena tiedostaa asiaa, ja löytää itsellään riittävät voimavarata asian käsittelemiseen ja eteenpäin viemiseen (jos näin haluaa tehdä): 
Tarkennan vielä siis, että vaikka lapsi on ollut vasta esim. 5v, niin vasta kun tämä täyttää 28 vuotta rikos vanhenee. 

Itse ihmettelen sitä miksen oikeastaan muista mitään. Lapsuudesta, nuoruudesta, nykypäivästä. Riekaleita sieltä täältä, vähän enemmän yhdestä ajankohdasta, en mitään toisesta. En muista rippikoulua, koska aloitin koulun, koska valmistuin lukiosta, amk:sta.... En edes omaa ikäni laskematta, aina. Ja älkää kysykö mitä tein toissapäivänä.

Muistoni eivät ole pimeyden peitossa. Lähinnä se tuntuu siltää kuin kaikki olisi valkoisen harson peittämää. Harsoo jonka repeämien läpi saattaa nähdä välähdyksiä elämästäni.

Miksi? Disso, varmasti näin. Mutta miksi jatkuva muistinmenetys? Miksi mikään ei tartu mieleeni? Tai jos tarttuu, miksi se harso peittää _kaiken_? En tajua.

15 lisää: pystyn kyllä siis olemaan töissä esim, ja muistan lapseni, mieheni.

[quote author="Vierailija" time="14.02.2014 klo 10:18"]

Otsikko on nyt mitä on.

Olin 9vuotiaana pitkällä n.kuukauden pitusella lomalla isäni luona ulkomailla josta yksi viikko vietettiin sukuloiden. Mä en muista reissusta juuri mitään (selittyy varmaan sillä ,että olin niin nuori) ,mutta sen muistan että "jouduin" nukkumaan setäni (ei olla läheisiä ja ollaan nähty ehkä 3kertaa lapsuuden aikana) vieressä ilmatäytteisellä patjalla(tän patjankin muistan selvästi).

Kotiin palatessa mulla oli kauhea kasa uusia nättejä vaatteita. Olin kuitenkin jotenkin tosi järkyttyny matkasta enkä halunnu pukea uusia tai niitä vanhoja matkalla päällä olleita vaatteita päälle ollenkaan. Äiti yritti moneen kertaan suostutella ,mutta lopulta annettiin vaatteet eteenpäin.

Mä en ole ajatellu koko juttua pitkiin aikoihin ,mutta tässä jonkin aikaa sitten ihan yhtäkkiä mulle tuli tunne ,että jotain sattui tuolla reissulla. Setä yritti jotain nukkuessa. Argh emmä tiedä!

Tää on kauheeta ja oon yrittäny vaan unohtaa koko asian ,mutta tää epätietoisuus vaan jäi nyt kummittelemaan.

Onko kellään omaa kokemusta tai tiedättekö voiko oikeesti niin ison asian kun hyväksikäytön tmv vaan työntää kokonaan taka-alalle, UNOHTAA kokonaan lapsena niin ,että se vasta aikuisiällä muistuisi mieleen.

Ällöttävää.

[/quote]

Tutkimusten mukaan muistot eivät ole usein luotettavia, vaan ne värittyvät varsinkin ajankuluessa valemuistoiksi.

Joillakin vaan oikeesti on huono muisti. Sen olen todennu minen ihmisen kanssa kun muistellaan laspuusmuistoja. Ja ei niitä kaikkia ole kyllä käytetty hyväksi :).

Kuinka vanha setäsi oli? Lapsi itsekkin?

Voihan olla että sinua ahdisti muutenkin se matka. Vieras paikka ja kulttuuri ja äitiä ikävä. Muistatko muka kaiken muun lapsuudestasi oikein hyvin? Ja 9-vuotias ei ole kyllä niin pieni.

Mun mielestä on vähän omituista nyt yhtäkkiä kuvitella että syy on hyväksikäytössä. Niin omituista, että voi olla tottakin...

[quote author="Vierailija" time="15.02.2014 klo 08:59"]

Itse ihmettelen sitä miksen oikeastaan muista mitään. Lapsuudesta, nuoruudesta, nykypäivästä. Riekaleita sieltä täältä, vähän enemmän yhdestä ajankohdasta, en mitään toisesta. En muista rippikoulua, koska aloitin koulun, koska valmistuin lukiosta, amk:sta.... En edes omaa ikäni laskematta, aina. Ja älkää kysykö mitä tein toissapäivänä.

Muistoni eivät ole pimeyden peitossa. Lähinnä se tuntuu siltää kuin kaikki olisi valkoisen harson peittämää. Harsoo jonka repeämien läpi saattaa nähdä välähdyksiä elämästäni.

Miksi? Disso, varmasti näin. Mutta miksi jatkuva muistinmenetys? Miksi mikään ei tartu mieleeni? Tai jos tarttuu, miksi se harso peittää _kaiken_? En tajua.

[/quote]

Onko sinulla jokin muistisairaus? Jos siis tuo on alkanut nyt viimeaikoina. Joskus muistisairaus voi tull nuorellekkin ihmiselle. Kuulostaa vaan huolestuttavalta jos et muista mitä on tapahtunut pari päivää takaperin tai omaa ikää.

Itse olen piloillani sanonut että sairastan varhaisdementiaa mutten ole ihan varma että onko se pelkkää pilaa... Mielestäni asiat ovat aina olleet näin. En ole oikein koskaan muistanut mitään. Mutta en voi muistaa koska se on alkanut, koska; en muista.

Olen itse asiassa kysellyt jossain vaiheessa äidiltäni onko meidän suvussa muistisairauksia mutta ei. Ja isän puolen isoäiti on jo yli 90 ja porskutta täysissä sielunvoimissaan.

#15

On se mahdollista, mutta noin vanhat harvoin kyllä enää unohtavat... Nuoremmilta lapsilta hyvin tavanomaista käyttää selviämiskeinona asian työntämistä kokonaan pois tietoisuudesta.

Jos asia vaivaa, kannattaisi käydä ihan ammattilaisen kanssa puhumassa siitä. Nuo on vähän kaksipiippuisia juttuja siinä mielessä, että toisaalta on todella mahdollista että jotain on tapahtunut, mutta sekin on mahdollista, että oma mieli on luonut koko hyväksikäyttöepäilyn eikä se ole totta. Ei voi syyllistää setää suoraan hyväksikäyttäjäksi, mutta ei toisaalta olla varma siitäkään ettei mitään tapahtunut.

Kyllä voi unohtua. Googleta dissosiaatiohäiriö.

Olen pahoillani puolestasi. Toivottavasti sinulla on läheisiä ihmisiä, joiden kanssa voit puhua. Kannattaa ehkä myös hakeutua terapiaan.

T: Hyväksikäytetty, joka tosin on aina muistanut, mitä tapahtui

Traumatisoitumiseen ja dissosiaatiohäiriöön liittyen ohis kysyy:, onko kenelläkään kokemusta siitä, että tällaisen seurauksena minä ikään kuin jakautuu erilaisiksi osiksi, joita käytetään tilanteen mukaan? Olen vasta alussa terapian, jossa nämä osiot pyritään saamaan yhteistyöhön,

Minä ja neljä muuta

Kiitos vastauksista! On ihan mahdollista tietysti että oisinkin ite jotenki keksiny tän enkä todellakaan oo sen takia kellekkään kehdannu mitään sanoa.

Toisaalta musta on erikoista ,että en tosiaan ollu miettiny koko reissua moniin vuosiaan ja sit tämmönen tuli mieleen :( inhottavaa epätietoisuutta.

Enkä mä kehtaa kehenkään ammattilaiseen ottaa yhteyttä jos oonkin keksiny kaiken (vaikka tottakai parempi niin päin ettei mitään ookkaan sattunu)

Mä googletan ton!

Hyväksikäytetylle tsempit, en voi edes kuvitella miltä susta tuntuu muistaa kaikki :(

Miksi sedän piti nukkua 9 .v vieressä?

Oon 40v jota veli käytti hyväkseen laosena.Vasta nyt alan olemaan kasassa ja seksuaalisuus alkaa kiinnostanaan ja sallin sen itselkeni. 25v olin hiljaa ja pidin asian sisällä.

Voi aikuiseltakin. Itse jouduin kerran ulkomaill kauhean hyökkäyksen keskelle. Selvisin itse siitä vammoitta. Kun saavuin takaisin Suomeen unohdin asian täysin. Kakista muista asioista kerroin ystäville, mutta tuo hyökkäys oli täysin poispyyhitty mielestäni. No jouduin uudestaan samankaltaiseen tilanteeseen, huomattavasti lievemmän selkkauksen keskelle. yh´äkkiä edellinen hyökkäys muistui mieleeni. Kesken selkkausta jäin vain seisomaan miettimään edellistä tapahtumaa ja sitä miten olin sen voinut niin totaalisesti unohtaa. En uskoisi, ellen itse olisi sen kokenut. Ja pidän itseäni "kaiken kokeneena ja kestävänä" ihmisenä.

Voi unohtaa..eikä se katso ikää.  Oma lapsuuteni ja nuoruuteni oli  niin traumaattinen, etten muista siitä paljoakaan. Aikuisiällä tulee edelleen mieleen asioita, jotka on tapahtunut aikoja sitten.  2v kävin traumaterapiassa, se auttoi.

Kyllä vaan voi unohtaa, sekä pitkä- että lyhytkestoisia traumaattisia ajanjaksoja. Jopa vuosikaudet voivat pyyhkiytyä mielestä.