Ruusunpunaiset lasit ja nettideitit

Ajauduin uusiosinkkuna kokeilemaan deittisivustoa ja sitä kautta muutamille treffeillekin. Alkuun kokemukset olivat aika hirveitä, mutta sitten...

Tavattiin baarissa, sain kukkia. Jotenkin hämäävää, noin yleensä ottaen pidän elettä kornina mutta tämä vaan osasi tehdä sen niin luontevasti. Juteltiin niitä ja näitä, mitä nyt treffeilllä jutellaan.

Kävi ilmi, että on syntyjään savolainen (eikä edes peitellyt sitä mitenkään, puheenparsi oli hyvin mutkittelevaa ja levveetä). Ammatikseen oli kouluttautunut insinööriksi.

Jatkoimme tapailua, nämä jo ilmitulleet asiat jäivät vähän taka-alalle, kun ällistyneenä istuin sohvalla sen aikaa, kun mies laittoi ruokaa. Erään kerran hän jopa kysyi, saako laittaa tiskikoneen päälle (siis ei "miksi tiskikone ei ole päällä" tai "miten tiskikone toimii?")

Vuosipäivämme kunniaksi kävimme kaupunkilomalla, jonka hän oli yllätykseksi järjestänyt.

Juuri, kun olen alkanut uskoa että kaikista puutteistaan huolimatta tämän ihmisen kanssa voisi elää kävi ilmi seuraavaa: vanha kaverinsa oli muuttanut paikkakunnalle ja he ajattelivat kokeilla, vieläkö vanhan bändin saisi kasaan. Ja tämä minun löytöni... on bändin BASISTI.

Kertokaa, voiko tämän kaiken oikeasti sulattaa? Mitä teen?