Neljäs (kuudes) lapsiko?

Pohdinta käy kuumana, vieläkö mahdollisuus yhdelle jäsenelle perheen jatkoksi, vai mennäänkö vain näillä. Ikää itsellä nyt 30, miehellä viitisen vuotta enemmän. Ollaan uusperhe, jossa minun kaksi kouluikäistä lasta edellisestä liitosta, miehen kaksi koulutaipaleellaan alussa olevaa lasta, sekä yhteinen taaperomme, puolentoista vuoden ikäinen.

Isommat lapset viettävät lähes puolet ajastaan toisissa kodeissaan, on aikoja, jolloin olemme kolmin. Kun taas kaikki seitsemän ollasn koolla, hulinaa ja eloa on mukavasti.

Mietteissä on siis, josko pieninkin saisi "täyssisaruksen". Kodissa on tilaa, mutta kaksi huonetta tulisi jaettavaksi, auto menee taas vaihtoon, tosin se ei ongelma suuri liene. Se, mikä mietityttää, on ajan ja huomion jakaantuminen vielä useamman kesken, tuntuisi olevan lähinnä isoilta pois. Jaksaisiko kiitettävästi isonpien harrastuksiin kuljettamisien ja kouluasioissa tukemisen lisäksi vielä pienempien kahnaukset ja kilpailun vanhempien huomiosta.. Toisaalta sitten tuntuu että kun olemme kolmin, jotain uupuu, toisaalta myös koko perheen kesken on tunne, että kaikki ei ole vielä tässä. Ekologisuuden kannalta puolustaudun sillä, että jaamme kuitenkin lapsemme kahden muun perheen kesken :-)

Miettinyt olen pääni puhki niin että särkee. Ajatuksena siis että joko vielä yksi nyt perään tai ei ollenkaan. Apuva!