Lue keskustelun säännöt.
Miten tulla onnelliseksi?
06.03.2014 |
Olen 25-vuotias opiskelija. Ahdistus ja masennus tulivat elämääni sen jälkeen, kun lukio oli takana ja muutin pois kotoa. Olen hyvin ujo ja kärsin varmaankin jonkilaisesta sosiaalisesta pelosta. En ole onnistunut hankkimaan yhtään ystävää aikuisiällä ja ystävyysvälit lapsuuden ystäviin ovat katkenneet jo vuosia sitten. Olen yksinäinen ja masentunut. Opinnot masentaa (opiskelen yliopistossa) ja tuntuu, ettei vapaa-aikaa ole, vaikka todellisuudessa käyn koululla vain muutaman tunnin viikossa. En tajua, mihin vapaa-aika kuluu! Vietän sen yksin kotoa tietokoneen ääressä. Väsyttää kauheasti, vaikka nukun kymmenen tuntia.
En tiedä, miten kestän tätä elämää enää. Seitsemän vuotta olen jo kestänyt liian pitkään. Olen harkinnut itsemurhaa, mutta en pysty sellaista tekemään. Ja kuitenkin toiveissa olisi vielä parantua masennuksesta ja saada onnellinen elämä kasaan. Ehkä tällaisellekin rumalle sosiaalisesti vammaiselle naiselle löytyisi jostain mies.
Mitä minun kannattaisi tehdä? Miten te muut masentuneet yksinäiset erakot olette saaneet elämänne kasaan ja onnistuneet saamaan ystäviä?
Kommentit (19)
Mikä ilahduttaa sinua? Mikä on parasta elämässäsi? Miten käyttäisit aikasi jos voisit tehdä ihan mitä haluat? Mitkä ovat hyvät puolesi? :) Älä yritä sovittaa itseäsi mihinkään muottiin vaan yritä selvittää mitä haluat ja hyväksyä itsesi sellaisena kuin olet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taistelin masennuksen kanssa pitkään, kävin terapiassa ja popsin lääkkeitä ja välillä oli sairaalajaksoja. Erosin ja muutin uuteen paikkaankin, hetken meni hyvin mutta sitten kaikki alkoi taas alusta, samanlainen kierre. Ei oikein ollut ystäviä eikä tiennyt mitä elämällä tehdä.
Mutta sitten yksi päivä pysähdyin ja mietin että tätäkö haluan. Haluanko antaa tämän jatkua. Päätin että ei, se loppuu tähän. Aloin taistella. Käsittelin asiat järjestelmällisesti MIKSI on näin ja mitä voisin tehdä erilailla, puhuin suoraan ihmisille jotka olivat minua loukanneet tai jotka vaikuttivat jollain tavalla olooni. Rekisteröidyin nettitreffipalstalle, sieltä löysin enemmän ystäviä kuin olin uskonutkaan. Ja sieltä löysin myös puolisoni. Mietin mitä haluan oikeasti tehdä työkseni ja aloin opiskella sitä.
Yhtäkkiä huomasin että en tarvitse lääkkeitä enkä terapiaa. Olen onnellinen.
Tiedän miten inhottavaa se on kun joku sanoo masentuneelle että "otat itseäsi niskasta kiinni." Mutta niin se vain on! Kaikki lähtee sinusta itsestä, sinulla on se voima muuttaa elämäsi suunta. Tsemppiä!
Täällä ainakin on yliopistoliikunnalla aloittelijoiden kursseja, joissa kokeillaan eri liikuntamuotoja. Sellainen voisi olla kiva sinulle; ehkä löytäisit vaikka jumppakaverin. Muutenkin sinun olisi hyvä saada kunnon päivärytmistä kiinni, kävisit yliopistolla vaikka syömässä ja säännöllisesti jumpassa tms.
Kiitolliset ihmiset ovat tutkitusti onnellisia, joten kannattaa joka ilta miettiä, mistä on kiitollinen, noita voi kirjoittaa ylöskin.
YTHS on tietysti hyvä paikka käydä juttelemassa.
Asut sentään yliopistokaupungissa. Minulla muuten sama tilanne, mutta asun persereijässä, jossa ei ole edes harrastusmahdollisuuksia, eikä minulla ole autoa, tai mahtavaa mahdollisuutta opiskella. Olen siis senkin ajan minkä sinä saat olla koulussa, yksin kotonani tai lenkillä.
Itse en ole sairastunut masennukseen mutta voin kertoa miten muutama ystäväni on selvinnyt voittajaksi.
Ensinnäkin: elämä alkaa kun poistuu mukaavuusalueelta.
Käytännössä tämä toimii niin että nämä masentuneet ystäväni ovat väkisin päättäneet lähteä niihin opiskelijarientoihin, tapahtumiin tai aloittaneet vaikka jonkun jumpan missä joutuu muiden ihmisten kanssa tekemisiin. Ala siis ajatella että minähän lähden ja minulla on, jos ei hauskaa niin ainakin mukavampaa kuin kotona.
Toiseksi: elämä alkaa kun poistuu mukavuusalueelta.
Lopeta se tietokoneella istuminen ja tee jotain. Lepuuta aivojasi informaatiotulvalta. Etsi joku mukava paikka ulkona johon menet ja anna ajatusten tulla ja mennä.
Kolmanneksi: elämä alkaa kun poistuu mukavuusalueelta.
Lemmikit toimivat myös hoitajina, oletko harkinnut sellaisen hankkimista? Lisäksi jos hankkii sellaisen lemmikin jonka kanssa voi lähteä harrastamaan jotain pääsee ihmisten ilmoille ja tutustumaan heihin.
Ja sitten se pakollinen kysymys; oletko käynyt mittauttamassa kilpirauhasarvot?
(Tuo jankuttaminen mukavuusalueelta poistumisesta on tärkeä neuvo masentuneelle, sillä se masennustila on se "mukavuusalue", eikä sieltä pääse pois ellei aktiivisesti ala poistumaan sieltä)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.03.2014 klo 22:18"]
Asut sentään yliopistokaupungissa. Minulla muuten sama tilanne, mutta asun persereijässä, jossa ei ole edes harrastusmahdollisuuksia, eikä minulla ole autoa, tai mahtavaa mahdollisuutta opiskella. Olen siis senkin ajan minkä sinä saat olla koulussa, yksin kotonani tai lenkillä.
[/quote]
Oletko vankilassa? Mikä estää etsiytymästä johonkin virikkeellisempään ympäristöön?
[quote author="Vierailija" time="06.03.2014 klo 22:26"]
[quote author="Vierailija" time="06.03.2014 klo 22:18"]
Asut sentään yliopistokaupungissa. Minulla muuten sama tilanne, mutta asun persereijässä, jossa ei ole edes harrastusmahdollisuuksia, eikä minulla ole autoa, tai mahtavaa mahdollisuutta opiskella. Olen siis senkin ajan minkä sinä saat olla koulussa, yksin kotonani tai lenkillä.
[/quote]
Oletko vankilassa? Mikä estää etsiytymästä johonkin virikkeellisempään ympäristöön?
[/quote]
Heti muuttaisin jos olisi töitä jossain, ja rahaa muutto-autoa ja takuuvuokraa varten. Se estää, ei mikään muu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.03.2014 klo 22:38"][quote author="Vierailija" time="06.03.2014 klo 22:26"]
[quote author="Vierailija" time="06.03.2014 klo 22:18"]
Asut sentään yliopistokaupungissa. Minulla muuten sama tilanne, mutta asun persereijässä, jossa ei ole edes harrastusmahdollisuuksia, eikä minulla ole autoa, tai mahtavaa mahdollisuutta opiskella. Olen siis senkin ajan minkä sinä saat olla koulussa, yksin kotonani tai lenkillä.
[/quote]
Oletko vankilassa? Mikä estää etsiytymästä johonkin virikkeellisempään ympäristöön?
[/quote]
Heti muuttaisin jos olisi töitä jossain, ja rahaa muutto-autoa ja takuuvuokraa varten. Se estää, ei mikään muu.
[/quote]
Okei no mutta jatka yrittämistä kyllä jossain vaiheessa onnistaa! Ehkä opiskelupaikan hakeminen vois olla vaihtoehto nythän on haut päällä?
Vaikka koti tuntuisi ainoalta turvalliselta paikalta, niin sieltä pitäisi kuitenkin lähteä liikkeelle, että et vain unohdu sinne. Yths:ssä on hyvät mielenterveyspalvelut, soita sinne. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itseäni helpotti ajatus siitä että ahdistus on normaali olotila. Jos ahdistaa niin älä ahdistu siitä lisää vaan ajattele, että nyt ahdistaa mutta kohta helpottaa. Tee asioita mitkä rauhoittavat sinua ja yritä etsiä nautintoa pienistä asioista. Kenenkään elämä ei ole onnea 24/7 vuodesta toiseen vaan niitä onnen hetkiä on joskus etsittävä.
Olen myös käyttänyt paljon aikaa siihen että pohdin mitä itse haluan ja mikä on minulle tärkeää. Itse olen mm. "kärsinyt" siitä että minulla ei ole mitään kaveriporukkaa, on vain muutama yksittäinen ystävä. Lopulta olen kuitenkin ymmärtänyt, että en ole koskaan nauttinut ryhmäytymisestä, en halua olla isoissa porukoissa, en pidä joukkuelajeista, en halua ystävystyä työkavereiden kanssa jne. Haluan pitää tiettyä etäisyyttä muihin, miksi siis kaipasin jotain mitä en edes halua.
Itse olen sitä mieltä että yhteiskunta asettaa liikaa odotuksia sen suhteen mitä meidän pitäisi olla ja mistä pitäisi nauttia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostit vähän itseltäni, mutta minulla ei ole masennusta vaan paniikkihäiriö joka "vähän" rajoittaa elämää ja hidastaa yliopisto-opintoja. Olen myös 25. Minulla on avomies mutta kavereita näen vain harvoin. Toisaalta tykkään olla rauhassa kotona, olen myös hiljainen ja varautunut.
Kokeile hankkia muita "sosiaalisesti vammaisia" ystäviä :) Minä esim. tapasin avomieheni (joka on myöskin ei-niin-sosiaalista sorttia) netissä ja paras näistä harvoin näkemistäni kavereistani on myös aika ujo ja hiljainen.
Voisit kokeilla jotain erityisesti ujoille suunnattuja harrastuskursseja tai keskusteluiltoja. Niitä löytyy yliopistoilta ja aikuisopistoista joskus. Netin kautta voi myös yrittää löytää ystäviä, joita nähdä sitten "oikeassa elämässä".
Ja kannattaa myös hankkiutua johonkin hoitoon jos on masennusta.
Kuten tuossa joku kirjoittikin, kaikki eivät halua mitään isoja kaveriporukoita, vaan yksikin ystävä voi olla ihan riittävä.
Oletkohan ruma ankanpoikanen? Etsi kaltaisiasi ihmisiä niin kuoriudut joutseneksi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen kännyköitä ja läppäreitä ihmiset vietti enemmän aikaa ulkona,nyt maksetaan tätä hienoutta ahdistuksrna,menkää ihmisten pariin ennakkoluulot poistaen ja vapauttakaa mielenne ajatuksille vaikka punaisista kumppareista:))
Ennenkun romahdat niin soita vaikka kriisi puhelimeen. Tai johonkin muuhun numeroon josta saa apua tilanteeseen. Tärkein asia omassa parantumis prosessissani oli PUHUMINEN. Kannustan puhumaan sun tilanteesta jollekin/jonnekin ja lähtemään ulos kävelylle. Ne on taatusti ensimmäiset parhaat lääkkeet. Tuloksia tulee varmasti. Toiseksi voisit miettiä mitä haluaisit tehdä elämässäsi ja sen jälkeen alat ruokkimaan alitajuntaa tähän tyyliin: pystyn siihen. Voitan itseni. Näytän muillekin että minusta on siihen. Ihminen on omituinen koneisto. Tuo edellä mainittu oikeasti toimii. Tsemppiä! Olet yhtä arvokas ihminen kuin kuka tahansa. Anna itsellesi mahdollisuus!
Kuulostat minulta tuossa iässä. Toivon, että sinulla on rohkeutta valita oma tiesi. Muista välittämättä.
Minulla ei tuolloin vielä ollit. Kokeilin kaikkea muuta ja valehtelin itsellenikin, kunnes kolmenkympin kriisissä romahdin.
17 jatk.
Nyt palaan samoihin unelmiin, mitä en nuorempana uskaltanut seurata. Ne eivät poistuneet mihinkään, vaikka yritin olla tavallinen ja tyytyä osaani.
17 jatk.
Nyt palaan samoihin unelmiin, mitä en nuorempana uskaltanut seurata. Ne eivät poistuneet mihinkään, vaikka yritin olla tavallinen ja tyytyä osaani.
jätä se netissä notkuminen, se masentaa! Se on ihan eka askel. Hävitä vaikka Tietokone/ kännykkä jolla pääset nettiin ja lähde vapaa aikana ulkoilemaan. Tapaat ihmisiä varmasti niin. Mene mukaan vaikka johonkin harrastusryhmään? Siellä ei tarvitse välttämättä heti puhua muille ja voi olla sivustaseuraajan roolissa alkuun. Suuri riski kuitenkin saada sieltä myöhemmin ystäviä :) tsemppiä!