Meillä on yksi lapsi. Onko lasta kohtaan väärin, jos emme tee hänelle sisarusta?

hänellä on serkkuja ja muuta sukua ympärillä. Läheisiä yatäviä jne.

Meillä sellainen tilanne, että suku kaukana eikä toista tule

Vaikak minulla on aina ollut hyviä ystäviä aina on tun tunut että miksei minulel suotu sisarusta. Olin oikeasti kateellinen kun kaikilla ystävilläni oli siskoja tai veljiä Ja taidan olla vieläkin. Yksinäistä oli kotona vanhempien kanssa.

Jos lapsia teette, älkää jättäkö yhteen, vähintään kaksi. Jos tuntuu että kahta ei jaksa, älkää tehkö ollenkaan. Ja on sanonut suoraan että kärsi siitä kun ei ollut sisaruksia, mutta ei tuosta nyt välttämättä mitään sen suurempaa yleistystä kannata tehdä.

Itse otin äitini neuvon todesta ja tehtiin toinen lapsi vaikkei mitään erillistä vauvakuumetta ollutkaan. Nyt pojilla ikäeroa 2,5v ja ihanan ratkaisun teimme, ovat jo nyt niin tärkeitä toisilleen.

JOS jaksaisitte toisen lapsen hoitaa, se olisi teille henkisesti ja taloudellisesti mahdollista (tai sanonpa toisin päin...jos se ei ole mahdoton ajatus), minusta silloin on väärin jättää lapsi ainoaksi.







JOS taas tunnette, että tiedän rahkeet ei jostakin syystä riitä kahden kasvattamiseen, päätös jättää lapsiluku yhteen on todella hyvä. Lapsi (tai lapset) ansaitsee hyvän lapsuuden ja jaksavat vanhemmat, se on tärkeämpää kuin sisarus.







Me olimme esikoisen syntymän jälkeen sitä mieltä, että emme aio hankkia enempää lapsia. Jos ei olisi kierukka pettänyt, meillä olisi vain yksi lapsi. Voi, miten paljon esikoinen olisi menettänytkään (ajattelen siis näin meidän perheestä, en tarkoita muiden ratkaisuja tuomita)!! Olemme ihan hirveän onnellisia, että ehkäisy petti ja esikoinen sai sisaruksen.



Teidän täytyy punnita, mikä teidän perheessänne on tärkeää, mitä haluatte, mitä jaksatte. Mukavaa pähkäilyä :)

Meidän olo vaan tuntuu nyt niin hyvältä näin, mutta tuo asia kuitenkin painaa mieltä. Lapsi on nyt 3.5v, ikäeroa sisarukseen tulisi jonkinverran. Musta vaan tuntuu, että en JAKSA toista kertaa käydä vauva-aikaa lävitse ja mies on samaa mieltä. Meidän pitäisi hankkia isompi asunto. Toisaalta rakastan lastani niin paljon, että hänen vuokseen tekisin toisen, jos tietäisin, että lapseni olisi silloin onnellisempi. Lisäksi tunnen olevani liian vanha, 31v... ap

Ennen tätä meidän ainokaista halusin kolme lasta. Mutta on kyllä ollut niin rankka tää vuosi (uniongelmien takia), että en USKALLA tehdä toista. Jos vaikka sama toistuu. Silloin kyllä ammun aivot seinälle. Parempi siis, että rakastan puhki tän ainokaisen.

Vierailija:

Meidän olo vaan tuntuu nyt niin hyvältä näin, mutta tuo asia kuitenkin painaa mieltä. Lapsi on nyt 3.5v, ikäeroa sisarukseen tulisi jonkinverran. Musta vaan tuntuu, että en JAKSA toista kertaa käydä vauva-aikaa lävitse ja mies on samaa mieltä. Meidän pitäisi hankkia isompi asunto. Toisaalta rakastan lastani niin paljon, että hänen vuokseen tekisin toisen, jos tietäisin, että lapseni olisi silloin onnellisempi. Lisäksi tunnen olevani liian vanha, 31v... ap

Jos olo nyt jo on molemmilla tuollainen, että ei jaksaisi käydä vauva-aikaa enää läpi, vauva-aika voi todellisuudessa olla sitten todella rankka. Jos vanhemmat väsyvät, ei se ole esikoiselle eikä vauvalle kummallekaan hyvä asia. Ja voi pahimmillaan johtaa paljon isompiinkin ongelmiin.

Ensisijaisesti sisaruksen hankkiminen on erittäin hyvä asia esikoiselle, mutta jos tunne on se, että toista vauvaa EI JAKSA, on esikoisellekin parempi, että sitä vauvaa ei väen vängällä hankita. En usko, että lapsenne ihan hirveästi riutuu ratkaisunne vuoksi. Toki (mielestäni) menettää hirveän paljon, mutta onpa tuota karmeampiakin kohtaloita kuin syntyä ainokaiseksi.

9

itseltäni. Mua ahdisti olla kotona, pelotti, mikään ei kiinnostanut ja tästä seurasi kauheat riidat miehen kanssa ja melkein ero. Kun lapsi oli 1.5v. alkoi kaikki helpottamaan, mutta siihen saakka oli todella rankkaa mulla henkisesti. En kestäisi jos sama toistuu. Siltikin mietin... ap

Jos itse et ole halukas aloittamaan kaikkea alusta niin älä enään mieti koko asiaa vaan nauti ja rakasta sitä yhtä. Ethän voi edes taata hänelle tervettä sisarta, vaan voihan olla, että tuleva vie ykköseltä vanhemmat (ajallisesti, voimallisesti) kokonaan? Eikä sisaret ole aina parhaita kavereitakaan, niin monet kerrat olen kuullut kateellisista ja mustasukkaisista sisarista.

Vierailija:

Vaikak minulla on aina ollut hyviä ystäviä aina on tun tunut että miksei minulel suotu sisarusta. Olin oikeasti kateellinen kun kaikilla ystävilläni oli siskoja tai veljiä Ja taidan olla vieläkin. Yksinäistä oli kotona vanhempien kanssa.

ja joka ikinen päivä halailevat ja ovat niin onnellisia toisistaan, että sydän on pakahtua.



Itse olen nelilapsisesta perheestä ja lisäksi minulla on siskopuoli ja sisarukset ovat minullekin tosi rakkaita ja tärkeitä ja he myös auttavat ja tukevat monin tavoin elämässä.

On täysin väärä lähtökohta saattaa maailmaan lapsi vain siksi, että hänen pitää olla sisarus esikoiselle!

Lasta pitää haluta muutenkin, ei vain sisarusfunktion takia!

Tunnen ainoita lapsia, jotka ovat onnellisia ilman sisaruksia.

Tunnen ainoita lapsia, jotka olisivat halunneet sisaruksia.

Tunnen " sisaruksellisia" lapsia, jotka ovat onnellisia sisaruksistaan.

Tunnen " sisaruksellisia" lapsia, jotka olisivat halunneet olla ainoita lapsia.

Kaikki on mahdollista. Etukäteen ei voi tietää mikä on oikein, mikä väärin. Sääliä ei kannata (ulkopuolistenkaan) vaan toimia omien voimavarojen mukaan, ja siten mikä tuntuu teistä mukavalta.

meillä myös 1 lapsi ja tähän jää... tämä on ollut todella rankkaa aikaa ja päätimme ettei meille lisää lapsia tule.

rakastan lástani niin paljon että hän ansaitsee täyspäisen äidin!



itselläni on 3 sisarusta eikä olla mitenkään erityisen läheisiä, ei se ole mikään automaatio että sisarukset ovat parhaat kaverit, ei meillä ainakaan!



teet juuri niinkuin itsestä tuntuu hyvälle, ei ole millään lailla itsekästä että on vain yksi lapsi!

ja jos nyt tuntuu raskaalta, mieti jos seuraava lapsi olisin vaikka vammainen....

monien epäonnistuneiden hoitojen jälkeen ihan luomusti lopuksi matkaanlähtenyt rukouksenkin voimalla saatu ihana pakkaus. vauva on ollut ns. helppo. en osaa sanoa haluanko toisen ja onko se niin varmaa että tuliskokaan niin vain. aika näyttää mitä meille on tarkoitettu. nyt eletään tätä päivää näin.

mitä mieltä ihmiset on ja sitten nämä kertoo, mitä mieltä ovat, niin mitä kauheeta siinä on?

Ei todellakaan ole väärin tekemistä ettei toista lasta hanki. Miksi ihmeessä olisi?



Onko sisarusten velvollisuus huolehtia toistensa psyykkeestä ja olla toiselle seurana? Höpö höpö. On äidin ja isän tehtävä hankkia ja luoda lapselle hyvä elinympäristö, seuraa ja muuta puuhastelua. Ei siihen sisaruksia tarvita.



Itselläni on kaksi sisarusta ja kaksi lasta, mutta en tosiaan vieritä mitään lapsieni niskoille. Itse huolehdimme lastemme hankisestä hyvinvoinnista, ei sisaret.

Omia kokemuksiani: itselläni on ollut aina paljon iloa veljestäni ja hyviä kavereita ollaan edelleen. Ja munkin paras kaveri valitti aina sitä ettei hänellä ollut sisaruksia ja teki sitten itse kaksi lasta ihan putkeen. Hänestä myös näki, että oli ainoa lapsi. Useinhan he pitävät itseään maailman napana, kun eivät ole kotona joutuneet kilpailemaan vanhempien huomiosta tai jakamaan asioita. Siihen seikkaan varmaan kannattaa kiinnittää huomiota ainokaisenne kasvatuksessa, jos päätätte olla hankkimatta sisarusta, koska aika rasittavaa on lapsellekin saada kuulla sitten jatkuvasti, että " olet tyypillinen ainoa lapsi" (kaverilleni sanottiin aina niin vaikkei se hänen vikansa ollut että oli ainoa).

myös tarjota lapsille perhe-elämää, sekä sille ensimmäiselle että meidän tapauksessa toiselle. Kolmaskin on tervetullut.



Minusta yksilapsinen perhe oli tosi outo ja keinotekoinen, eikä se tuntunut vielä ollenkaan perheeltä. Aikuinen ei voi tarjota samanlaista sosiaalisen kasvun paikkaa kuin sisarus, eikä ystävä tai kaverikaan ole sama asia.