Onko tuttaviesi tai ystäviesi ylipainolla merkitystä sinulle?

ei ole

Mä olen 158/67. Mua ei häirinnyt muiden ylipaino, kun olin itse normaalipainoinen. Sitten kun aloin voimaan kilojeni takia pahoin, taistelin painoa alas onnistumatta siinä, olen alkanut pitämään lihavia luusereina. Epäilen sen johtuvan siitä, että koen itse olevani maailman kaikkeuden suurin luuseri, kun vain syön ja syön, vaikka pitäisi laihduttaa ja muuttaa elämäntapoja. Jos joskus onnistun pudottamaan painoni, niin uskoisin, että en sen jälkeen enää välitä muiden ylipainosta tai muutenkaan ulkonäöstä. Olen vahvasti sitä mieltä, että jos on tyytyväinen itseensä, niin muiden ukonäkönään ei kauheasti kiinnosta.

No ei tosiaan haittaa. Elän maailmassa, jossa on monenlaisia ihmisiä, on pitkiä, lyhyitä, vaaleihoisia, tummaihoisia, lihavia, laihoja, menestyneitä ja vähemmän menestyneitä. Kaikilla heillä on omissa silmissäni sama ihmisarvo ja oma elämänsä elettävänään.  Näen ihmiset persoonina, ja se persoona ratkaisee synkkaako vai ei.

Ei ole

On, jos hän jatkuvasti jankuttaa vaikkapa laihdutuksen vaikeudesta ja silti mättää herkkuja. Ja jos haisee kauhealle, kuten monen ylipainoisen käymistilassa oleva kroppa haisee.

Positiivisessa mielessä asialla on sikäli merkitystä, että kuuntelen ystävieni laihdutusjuttuja ja kannustan heitä, koitan olla tukena. Ja toivon sydämeni pohjasta että onnistuvat!

On. Inhoan lihavia ihmisiä. Yök ja syyttävät vielä lastensaantia lihavuudestaan. 165/58 ja 5 lasta.

Ei ulkonäöllä ole mitään väliä, luonteella on. Olisihan se hullua jos olisi kaveria jonkun mulkkeron kanssa vaan sen takia että se on laiha.

Haloo. Oon aina ollut juuri ja juuri normaalipainon alarajalla tai alipainoinen, mutta miksi minua häiritsisi toisen paino. Läskit kannetaan itse.

Ei ole merkitystä. Jokainen kantaa kilonsa itse. Sen sijaan, jos saisin tietää, että on vaikka kavaltanut tai minua jotenkin pettänyt, loppuisi se ystävyys siihen.

Joskus tulee mieleen, että millainen kuva elämästä on ihmisellä, joka näkee toiset ihmiset kuin esineinä, joiden kuuluisi olla tietynlaisia kelvatakseen. Aivan kuin ei ymmärrettäisi, että jokaisen elämä on aidosti arvokas. Ihmisen ja esineen ero kun on se, että esine voi olla pilalla jos se ei ole täydellinen, mutta ihminen ei koskaan.

Kyllä mua häiritsee jos

- toinen ei muusta osaa puhua kuin painostaan ja mättää kuitenkin mässyä nassuun

- toinen on niin iso,ettei pääse liikkumaan kuin lyllertämällä, ei mahdu autoon jne. Mitä sellaisen kanssa voi muuta tehdä kuin istua tämän kotona syömässä jädeä ja kuunnella valitusta läskistä.

Mutta jos toinen on sinut kilojensa kanssa ja pystytään olemaan ja tekemään juttuja normaalisti, niin eipä mua ulkomuto enempiä häiritse.

Nuo liikkuu lyllertäen ja puuskuttaa -ihmiset kyllä saavat puistatuksia aikaan vaikken tuntisikaan... vaikka kaupassa sellaisen nähdessä tms. Tai _lihavat_ tarhaikäiset lapset, ei siis pulskat vaan oikeasti plösöt.

No ei tietenkään, mua ei ole häirinnyt edes seurustelukumppaneiden ylipaino, vaikka itse olin kohtuullisen hoikka nuorempana. (174/50)

Neljänkympin korvilla painoa alkoi kertyä itsellekin, saa nähdä kuinka lihavaksi tässä sitten päätyy, mutta onkohan sillä nyt lopulta niin väliä.

Joo, häiritsee se ikuinen jankutus kuinka hänen pitäisi laihduttaa ja häntä ahdistaa laihemmat ihmiset. Lisäksi hänen hengitysvaikeutensa ja pahanhajuinen hengityksensä päin naamaa. 

Lihavan ulkomuoto ei minua haittaa mutta jos selvästi ylipainoinen ihminen ei puhu muusta kuin laihduttamisesta (joka alkaa aina joskus tulevaisuudessa) se haittaa. Pistää miettimään, että missä kaikissa asioissa tämä ihminen huijaa minua, kun osaa pettää niin hyvin myös itseään.

Samoin jos lihavalla ihmisellä on ylipainonsa takia terveydellisiä ongelmia tai ei jaksa liikkua edes lyhyttä matkaa se häiritsee minua.

Koska olen itse nykyään vähän ylipainoinen, olen ikävä kyllä iloinen, jos joku muukin on :/

Sori kakkonen, painoin vahingossa miinuspeukkua vaikka oli tarkoitus peukuttaa ylöspäin. :)

Älytöntä! Onko teille väliä myös ystävän pituudella, hiustenvärillä tai ihonvärillä?

No kyllä on pakko sanoa, että on kivempi käydä vaikka kylässä kaverilla, joka on siisti ja puhdas kuin sellaisella, jolla on hirveä sotku. Ei viitsisi kahvia ottaa, kun kuppi on kuitenkin likainen ja pöydällä murusia.

Jsoskus lihava ihminen on epäsiisti ja haisee vaikka hielle.

Kyllä minulle on tärkeää että ystäväni huolehtivat itsestään eivätkä päästä itseään lihomaan. Enhän haluaisi sellaistakaan ystävää joka on alkoholisti, käyttää huumeita tai on väkivaltainen.

En arvota ihmisiä heidän painonsa perusteella. Ylipäätään kammoksun sellaista nykyajan trendiä, että puhutaan kauheasti siitä, miten lihavat saavat pukeutua ja miten heidän pitäisi peittää koko vartalonsa ja kulkea vain mustissa ja ajatella koko ajan, miltä he näyttävät toisten silmissä. Minusta tällainen ajattelu on ihan sairasta, koska se edistää häpeämisen kulttuuria. Osa ihmisistä on jo muutenkin todella rikkinäisiä/koulukiusattuja tms, ja tällainen ulkonäön sairaalloinen korostaminen vain pahentaa heidän oloaan.  Ehkä vähän off topiciksi meni tämä kommentti, mutta oli pakko sanoa.