Ehdoton yläikäraja minkä jälkeen et enää tekisi lapsia?

40v. Olen 27-vuotias eikä minulla ole vielä lapsia. Saatan haluta ehkä yhden lapsen joskus 35+-vuotiaana, tai sitten jään lapsettomaksi :)

Mulla oli nuorena 30 v. Sitten tuli vielä "vahingot" 36v ja 41v. Kohta täytän 46 v ja eieiei, nyt olen selibaatissa kunnes lisääntymisikä on taatusti ohi.

Nimim. ei osaa käyttää ehkäisyä

[quote author="Vierailija" time="24.02.2014 klo 08:55"]

Mun omakohtainen ikäraja on ehdottomasti 38 v.

Ja tämä on ehdoton, koska olen sen ikäinen ja kolmas lapsi mahassa. Tämän jälkeen en missään tilanteessa ikinä enää aio olla raskaana. Tämä pienokainen on toki tervetullut vielä. 

43-vuotta on musta muuten ihan ok ikä vielä. 

[/quote]

Ja olet sitten menossa kohdunpoistoon heti, kun se on mahdollista?

Ehkä 50v.

Tai jos lapsia ei vielä olisi siihen ikään mennessä ja kävisi tärppi niin tottakai "tekisin" tietysti sen lapsen!

[quote author="Vierailija" time="24.02.2014 klo 10:28"][quote author="Vierailija" time="24.02.2014 klo 09:19"]

Vähän asian vierestä kysyn. Te, jotka ette kertomanne mukaan jaksa enää aloittaa alusta, mitä tekisitte, jos lapsenlapsenne tarvitsisi sijaiskodin? Ottaisitteko vauvan tai isomman lapsen hoiviinne tuollaisessa tilanteessa? Vai sanoisitteko, että en enää aloita alusta?

[/quote]

No pakkohan se silloin olisi. Mutta kun ei itse halua enää aloittaa vauva-aikaa uudelleen, kun lapset on jo isoja, niin minkä ihmeen takia kaikkien pitäisi vääntää nykyisen ehkäisyn mahdollistettua lapsia sinne vaihdevuosiin asti.

Elämä on valintoja ja kaikki nyt eivät halua enää vapaaehtoisesti alkaa imetystä ja vaipanvaihtoa päälle nelikymppisenä. Elämässä voi tehdä muutakin. Mutta pakkotilanteessa sitä alkaa vaikka miehensä omaishoitajaksi, jos se vammautuu. Sekään ei ole omasta halusta kiinni.

Miksi vanhoja vauvojen äitejä häiritsee noin kovasti, jos joku toinen haluaa tehdä vanhempana elämässään muuta kuin vauvoja. Se kai varmaan on pariskunnan yhteinen päätös, että jossain vaiheessa se vauvojen tulo on lopetettava. Heillä on varmaan elämässä muita intressejä niille vuosille.

[/quote]

En minä mitenkään arvostellut. Mietin vaan sanavalintaa. Ei jaksa tai ei halua. Ne ovat molemmat ihan hyviä syitä. Tuohon kysymykseeni palatakseni. Toivottavasti kukaan ei pakota itseään tuohon tilanteeseen. Se olisi lapselle väärin.

Ensimmäinen ja viimeinen eli just just sain 44 vee ja hyvin olen jaksanut. Olin pitkään kotona ja en kadu ja nyt työelämässä. Paljosta olisin jäänyt paitsi ellei olisi lasta. Kiitos.

[quote author="Vierailija" time="23.02.2014 klo 23:57"]

Kovasti tulee hajontaa vastauksissanne. Ihan hyvä kai niin. Itselläni yläikäraja oli aina nuorempana se 30 vuotta. Nyt olen 33 mutta tunnen itseni hyvin nuoreksi ja jaksavaksi yhäkin. Mielipiteeni on siis kai muuttunut tämän asian suhteen. Muuttuukohan se kokoajan sitä mukaa kun ikää tulee...

[/quote]

Mä ajattelin aina nuorempana, että ehdoton yläikäraja on 30 vuotta (siltikin vaikka kaikki sukumme naiset ovat saaneet lapsensa vasta YLI 3-kymppisinä). Nyt olen kohta 34 v. ja ajattelen, että ehdoton yläraja on 35. Joka päivä pohdin, vieläkö haluaisin yhden lapsen, koska se pitäisi tehdä NYT. Muut lapseni syntyivät ollessani 25, 28 ja 31.

Tuota 35 yläikärajaa en ajattele niinkään sen kannalata, etten jaksaisi tai minkään ikäerojutun vuoksi, mutta 35 vuodesta alkavat raskauteen, synnytykseen ja lapsen terveyteen liittyvät ongelmat yleistyä radikaalisti (ja tämä on ihan biologinen fakta, ei oma mielipiteeni).

[quote author="Vierailija" time="24.02.2014 klo 09:21"]

Ikää ei sitäpaitsi pysty välttämättä päättelemään fyysisestä tai henkisestä olemuksesta. Muutama vuosi sinne tänne, ei sitä huomaa. ikääntyminen on niin yksilöllistä. Ja oikeasti akateemiset erittäin harvoin saavat lapsia akateemisena. Itsekin meinaan lapselleni sanoa, että opinnot ensin, sitten vasta lapset. Tiedän monia nuorena äidiksi tulleita, jotka katuu, kun ei ole ammattia, koulutusta ja se nuoruuskin jäi elämättä. Itse opsikelin yliopistossa ja kävin viihteellä. Eipä tarvi nyt enää "vanhana" äitinä surra että oma elämä jäi nuorena elämättä lasten takia. Olen nyt paljon kärsivällisempi, viisaampi ja elämää ymmärtävämpi äiti kuin kaksikymppisenä.

[/quote]

Minäkin opiskelin yliopistossa, vieläpä lääkäriksi. Silti sain opiskeluaikana kaksi lasta (25- ja 28-vuotiaana). En todellakaan ole katunut. Valmistuin, sain töitä ja elämä rullaa ihan normaaliin tapaan! :)

Ei minulla ole sellaista. Sitten kun siltä tuntuu tai ei enää voi saada lapsia on kaiketi se ikäraja. En mieti tuollaisia.

30 v

40 v.

Sain kuopuksen 30v ja se oli yläikäraja minulle.

[quote author="Vierailija" time="24.02.2014 klo 09:19"]

Vähän asian vierestä kysyn. Te, jotka ette kertomanne mukaan jaksa enää aloittaa alusta, mitä tekisitte, jos lapsenlapsenne tarvitsisi sijaiskodin? Ottaisitteko vauvan tai isomman lapsen hoiviinne tuollaisessa tilanteessa? Vai sanoisitteko, että en enää aloita alusta?

[/quote]

yli 30v en halunnut enää omaa vauvaa mutta lapsenlastani olen hoitanut syntymästä lähtien paljon, viikkoja yhteenputkeen.

Ei me vanhemmat äidit oteta nokkiimme. Toki ajattelisin itse aivan samalla tavalla omalle kohdalleni, jos olisin saanut ne lapset silloin kun ensimmäisen kerran yritin, joskus 32-vuotiaana. Tuli keskenmenoja, ero ja hoitoja. Paljon suruja ja nyt pitäisi sitten surra sitä, että minussa on äitinä vikaa, kun olen liian vanha. Tottakai se mietityttää, mutta en meinaa antaa joidenkin mielipiteiden lannistaa itseäni. Hyvä äitiys on jostakin ihan muusta kiinni kuin iästä. Ja se juuri on tärkeintä, olla hyvä äiti, on sitten 20-vuotias tai 40-vuotias. Mutta kun elämä ei lopulta ole meidän käsissämme, lapsia ei todellakaan tehdä vaan saadaan. Olen onnellinen, että edes näin vanhempana sain lapset. Olen ehtinyt tehdä kaikkea sitä jo aiemmin, mitä ehkä nuoret äidit haaveilevat tekevänsä sitten, kun lapset ovat isoja. Minusta olisi mukavaa, jos ihmiset nyt yleensä olisivat ymmärtäväisiä toisiaan kohtaan, eivätkä niin kovin negatiivisesti arvostelisi toistensa elämää, niin tässäkin asiassa. Kaikki mikä poikkeaa keskiverrosta, aiheuttaa joissakin ihmisissä hirveästi negatiivista energiaa.  Onko se huonoa itsetuntoa? Korostamalla omien valintojen oikeellisuutta ja muiden vääryyttä pönkitetään omaa pientä itsetuntoa. Veikkaan myös, etteivät lapset pysty kauheasti ulkoisesti arvioimaan kuka nyt on 3-10 vuotta vanhempi äiti kuin joku muu. So not? Teineille kaikki vanhemmat on ikäloppuja kalkkiksia, ne silloin nelikymppisetkin. Jotkut syntyy vanhoina ja jotkut on mieleltään nuoria ja leikkisiä vielä vanhuksinakin. Siihen itse pyrin. Ei voi antaa itsensä lössähtää, kun on vielä tässä iässä pieniä lapsia. Terv. 43 v. esikoislapsen äiti, joka meinaa antaa kaiken rakkautensa pienilleen.

Milloin on ihon palautumisen jälkeen liian myöhäistä? Ihon kimmoisuushan vähenee jo alle kolmekymppisenä. Itse olen joskus etäisesti harkinnut lapsen tekemistä, mutta en haluaisi löysää vatsanahkaa, ja alan olla jo 30-vuotias.

Varmaan se 40v. Nyt olen 31v. ja minulla on yksi lapsi.

35v

Vaihdevuodet.

45v

Vaikea kysymys...koska olen saanut kolmannen ja viimeisen lapsen kolmekymppisenä. Kyllä mä sanoisin, että viimeistään nelikymppisenä pitäis lapset olla jo tehty..