Ehdoton yläikäraja minkä jälkeen et enää tekisi lapsia?

Sitten kun ikä alkaa kolmosella en halua lapsia ja aion steriloida itseni. Ihan jo sen takia, että esikoisen sain vähän alle 20v, enkä halua elää liian kauaa elämästäni lapsiperheenä. Toista lasta ei olla ajateltu lainkaan. Luulen, että sijaislapsi joskus on seuraava lapsemme

Siis sain esikoisen vähän alle 21v, mutta samapa tuo :) nro 32

sanotaan että 43-44v. Olen nyt 40v ja lapseni ovat 4v ja 1.5v.... joskus muinoin sitä ajattelin että lapset "hommataan" 30-35v ikäisenä. No, löysin mieheni vasta 32v ikäisenä, ja lapset sain 35 ja 38-vuotiaana. Ei mene aina elämä niinkuin suunnittelee.... Lapsiluku saa jäädä kahteen. Kolmaskin olisi toki ok, mutta kun ei ole turvaverkkoja niin näillä mennään. Olen enemmän kuin onnellinen noista kahdesta lapsestani <3

Sain esikoisen 29 v, nyt 31 v syntyy ihan pian toinen. Luultavasti lapsiluku jää tähän, mutta pienenpieni optio on vielä siinä noin 35-vuotiaana kolmannelle. Joten vastaan 36 on omalla kohdallani ehdoton yläikäraja.

Onko niin, että jotkut naiset eivät osaa elää, ellei ole koko ajan joku hoidettavana. Ihmettelen vain joskus salaa mielessäni näitä tuttuja, jotka on tehneet ensimäisen sarjan alle 30v ja sitten pykätään kauheassa vauvakuumeessa se iltatähti päälle nelikymppisenä ja hoetaan, kuinka on hyvässä kunnossa ja kyllä jaksaa.

Onko se pelkoa siitä, että mitään ei ole miehen kanssa enää jäljellä, kun lapset lähtee?

Kunhan salaa vain joskus mietin. Ääneen en uskalla koskaan tällaista tietenkään sanoa.

32. Haluamme vielä miehemme kanssa kolmannen. Ei tosin vielä, itse olen 25, joten tässä on vielä hyvin aikaa!

[quote author="Vierailija" time="24.02.2014 klo 12:49"]

Onko niin, että jotkut naiset eivät osaa elää, ellei ole koko ajan joku hoidettavana. Ihmettelen vain joskus salaa mielessäni näitä tuttuja, jotka on tehneet ensimäisen sarjan alle 30v ja sitten pykätään kauheassa vauvakuumeessa se iltatähti päälle nelikymppisenä ja hoetaan, kuinka on hyvässä kunnossa ja kyllä jaksaa.

Onko se pelkoa siitä, että mitään ei ole miehen kanssa enää jäljellä, kun lapset lähtee?

Kunhan salaa vain joskus mietin. Ääneen en uskalla koskaan tällaista tietenkään sanoa.

[/quote]

Tämä on niin totta! Itse pohdin samaa. Onko tämä jotain 40-kriisiä tai todistelua siitä, ettei ole vielä vanha tms. Ei halua irtautua pikkulapsivuosista tai välttelee töihinmenoa vielä kolme vuotta vai mitä?

En vaan ymmärrä; niille iltatähdille ja ensimmäisen sarjan lapsille tulee niin suuri ikäero, ettei ne tule olemaan kauhean läheisiä kuin ehkä aikuisina. Puhumattakaan riskistä saada iäkkäämpänä enää terveitä lapsia. Mitä jos se viimeinen onkin ikuinen lapsi?

Sitä myös mietin, että entä jollei itse ehdi edes näkemään/tukemaan tarpeeksi tätä viimeisintä lastaan aikuisena, koska teki sen niin myöhään.

Se iltatähti sitten hoitaa vanhempansa, kun on paljon nuorempi muita. Siksi se tehdään. Jos teet lapset parikymppisinä, ne on kuuskymppisiä, kun olet vanha. Se iltatähti on vasta 40v ja jaksaa oivasti hoitaa vanhempansa

[quote author="Vierailija" time="24.02.2014 klo 12:23"]

Milloin on ihon palautumisen jälkeen liian myöhäistä? Ihon kimmoisuushan vähenee jo alle kolmekymppisenä. Itse olen joskus etäisesti harkinnut lapsen tekemistä, mutta en haluaisi löysää vatsanahkaa, ja alan olla jo 30-vuotias.

[/quote]

En tiedä, milloin on, mutta ei minulla ainakaan ole löysää vatsanahkaa. Ikää on 34 vuotta, kolme lasta saatu vähän alle ja vähän yli kolmenkympin.

Sen verran on jo elämänkokemusta että tajuan ettei näitä asioita voi lopultakaan hirveästi suunnitella. En kysele muiden syitä. Keskenmenot ja muut tragediat ovat niin yleisiä ja myöskin niin henkilökohtaisia juttuja että veikkaan että monen tutunkin ihmisen "ratkaisujen" takana on jotain minulle tuntematonta surua ja kärsimystä. Ehkä hoitoja, jatkuvia pettymyksiä, parisuhdehuolia, terveysjuttuja ja tosiaan niitä keskenmenoja. Osaan kuvitella nämä ilman että minulle kerrotaan niistä enkä sanele koska pitäisi lisääntyä ja koska ei. Jos en tiedä muiden ihmisten asioiden taustoista, se johtuu varmasti juuri ko. asioiden intiimistä luonteesta ja kipeydestä. En koskaan puhu teiniäideistä tai mummoäideistä, miten minä voisin edes tietää, miten moninaiset ja ehkä vaikeatkin syyt ovat johtaneet noihin tilanteisiin. Yritän sen sijaan keskittyä olemaan omassa elämässäni läsnä. Ettei elämä menisi muiden nopeaan tuomitsemiseen ja muuhun negatiivisuuteen.

[quote author="Vierailija" time="24.02.2014 klo 12:12"]

[quote author="Vierailija" time="24.02.2014 klo 09:21"]

Ikää ei sitäpaitsi pysty välttämättä päättelemään fyysisestä tai henkisestä olemuksesta. Muutama vuosi sinne tänne, ei sitä huomaa. ikääntyminen on niin yksilöllistä. Ja oikeasti akateemiset erittäin harvoin saavat lapsia akateemisena. Itsekin meinaan lapselleni sanoa, että opinnot ensin, sitten vasta lapset. Tiedän monia nuorena äidiksi tulleita, jotka katuu, kun ei ole ammattia, koulutusta ja se nuoruuskin jäi elämättä. Itse opsikelin yliopistossa ja kävin viihteellä. Eipä tarvi nyt enää "vanhana" äitinä surra että oma elämä jäi nuorena elämättä lasten takia. Olen nyt paljon kärsivällisempi, viisaampi ja elämää ymmärtävämpi äiti kuin kaksikymppisenä.

[/quote]

Minäkin opiskelin yliopistossa, vieläpä lääkäriksi. Silti sain opiskeluaikana kaksi lasta (25- ja 28-vuotiaana). En todellakaan ole katunut. Valmistuin, sain töitä ja elämä rullaa ihan normaaliin tapaan! :)

[/quote]

No sinä teit näin, mutta yleensä akateemiset eivät tee. Jotkut kyllä, mutta korkea ensisynnytysikä korreloi aivan selvästi koulutustaon kanssa. Opiskelit "vieläpä lääkäriksi". Pakko kysyä pidätkö jotenkin hienompana ja vaativampana lääkäriopintoja kuin muita akateemisia opintoja?  . :)

30v.

40v.

32v.

38 v.

35v

Ehkä 40. Kovasti kuitenkin toivoisin, että muksut ois max.yhtä lukuunottamatta tehty alle 39v. Vaan eipä näitä tosin voi koskaan täysin ennustaa...

T. Vielä ylioptimisesti elämään suhtautuva 23v

Siis alle 30v... T. 6

No ehkä "ehdoton" olisi 40v, mutta tällä hetkellä en kyllä näkisi olevan todennäköistä kuin ehkä 32v-vuotiaaksi asti. Nyt olen 29v ja on jo kaksi lasta.

Mulla se oli 35... Sitten tapasin 38-vuotiaana mieheni, ja nyt olen 40 ja odotan esikoista ;-) Eli ei niitä omia ehdottomia takaikärajoja niin kauhean vakavasti kannata ottaa...