Samalla äidillä kaksi kohtukuolemaa:(( Todella itkettävä tarina:(

Tiedän äidin jolla kuoli ensimmäinen lapsi kohtuun, toinen lapsi syntyi elävänä, kolmas lapsi syntyi elävänä, mutta kuoli kuukauden ikäisenä kätkytkuolemaan.

Ja toisen äidin, jolla ensimmäinen lapsi syntyi terveenä, toinen kuoli kohtuun vaikeasti vammaisena, kolmas terve ja elossa, neljäs kuoli pari päivää ennen laskettua aikaa (napanuora oli kiristynyt niin pahasti hänen vartalon ympärille).

Voimia ap ja voimia muut. Mikään ei olisi niin kamalaa kuin menettää oma lapsi.

Miksi en pystynyt lukemaan toista sivua?? Miten tämä päättyi? Kuoliko toinenkin vauva siihen, että istukka irtosi? Ovatko sen jälkeen saaneet elävää vauvaa?

Mä luin tätä aamulla työmatkalla enkä voinut estää kyyneliä valumasta.

Terkkuja vaan kanssamatkustajille, jos joku ihmetteli bussissa itsekseen itkevää naista.

Nyt sain toisen sivun auki... Todella surullista :(

Minä tunnen kaksi perhettä, joissa on kuollut kaksi vauvaa massuun :(

Itkin ja luin. Kamalaa. Sitä ei edes tajunnut pelätä omien raskauksien aikana, ettei saisikaan vauvaa kotiinsa sairaalasta. Kaikki on tuntunut niin itsestäänselvältä omalla kohdalla. Minulla on neljä lasta. Tänään rakastan ja arvostan heitä kaikkia aivan erityisen paljon.

Voi miten kyyneleet vaan valui poskille kun luin. Järkyttävää. Jaksamista kaikille tämän kokeneille ♥

Miten voi hoitajat sanoa, että ei osuisi samaan perheeseen? Kyllä minäkin tiedän ihmisen, jolla on 3 vauvaa kuollut kohtuun. 1 kuoli pari kk ennen laskettua aikaa ja 1 kuoli joskus 5. raskauskuulla. 1 taisi olla keskenmeno.

9: keskenmeno ja kohtukuolema ovat eri asia, mutta  järkyttävää silti.

Luin ja itkin minäkin.

Menetin itse meidän pienokaisen n. Vuosi sitten juttua lukiessani palautu samat muistot mieleen, kun odotimme esikoista ja olimme onnellisuuden huipulla.. miten kävimme ikeassa ostamassa sänkyjä yms.. ja miten tohkeissaan sukulaiset olivat.. suunittelimme jo kaikenlaisia kivoja lasten juttuja huonetta ja kuinka se menisi joskus päiväkotiin ja kouluun jne. Kuitenkin 3 viikkoa ennen lapsen syntymää tapahtui jtn.. lääkäri ei kuullut enään sydän ääniä ja jouduin synnyttämään myös kuolleen lapseni syliin... kun sain sen syliini se näytti hymyilevän ihan kuin olisi viestinyt että älä huoli.. hautasimme lapsemme mieheni kanssa kahdestaan..

toipuminen oli ja onkin vaikeaa teen nyt töitä mahdollisimman paljon jotta miettisin jtn.muuta minullekkaan ei koskaa selvinnyt syytä kuolemaan .. en ole vielä valmis uuteen raskauteen koska se ihan oikeasti pelottaa. Pelkään että taas joudun itkukurkussa viemään lapsen tavaramme pois.. toivpn muille yhtäihanaa raskausaikaa kuin minullakin oli ja pitäkää huolta itsestänne ja pienokaisesta. Meidän enkeli lepää taivaassa ja katselee meitä sieltä..♥

Nämä on vaikeitta asioita joista ei pysty aina puhumaan..