Lue keskustelun säännöt.
tuntuu kuin olisin pettänyt miestäni :(
06.03.2014 |
Jouduin n.vuosi sitten seksuaalisen rikoksen uhriksi. Koko vuoden olen kamppaillut mielenterveyteni kanssa stressireaktiosta, paniikkihäiriöstä vakavaan masennukseen. Lääkitys on, mutta ei omasta mielestäni oikein auta. Rauhoittavista on apua fyysisiin oireisiin.
painajaiset raiskauksista ja kidutuksista ovat kammottavia, ne ovat niin eläviä. Joka aamu herään tunteeseen että olen vastoin tahtoani pettänyt miestäni. Tämä tunne vain vahvistuu koko ajan.
mitään läheisyyttä ei minun ja mieheni kanssa ole ollut vuoteen. En pysty ns. ottamaan vastaan enää hänen läheisyyttä, en halausta en suukkoja en mitään.
vuosi sitten olin elämää rakastava energinen rakastava vaimo. Nyt vain raato, joka yrittää selvitä päivä kerrallaan. Olen tuhonnut avioliittomme, elämämme.
tiedän etten ole miestäni pettänyt, eikä syy ole minussa, Se on tehty jo selväksi oikeudessa sekä terapiassa satojen tuntien aikana. Mutta en pääse tästä tunteesta eroon. Odotan vain sitä päivää, kun olo normaali ja saan taas jatkaa elämääni rakastamani miehen kanssa niin kuin se oli 14 vuotta ennen tätä kaikkea.
koska tämä helvetti loppuu.....
Kommentit (27)
http://www.kognitiivinenpsykoterapia.fi/?page_id=4
Tyttäreni on käynyt terapeutilla vuosia ja ei saanut apua ennen kuin sai lähetteen kongitiiviseen psykoterapiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten voi olla että nämä teidän kirjoituksenne tuovat minulle enemmän lohtua ja toivoa tulevasta, kuin terapeuttini? Tai siis tarkoitan, että tuli Sellanen ihan hetkellinen olo, että kyllä tämä tästä. Olen lukenut nyt varmaan kymmeniä kertoja nämä tekstit läpi. Alkaa olla jo vaikeaa lukea/kirjoittaa näiden kyyneleiden läpi...
Onko mulla ollut todella niin huono ammattiauttaja. En ole päässyt elämässä yhtään eteenpäin, jäänyt ns.levy pyörimään siihen yhteen kamalaan kohtaan josta en ole yli päässyt.
ja kiitos sinulle joka laitoit tuon linkin tuosta psykoterapiamuodosta.
ap
Nyt vaihdat terapeuttia samantien! Meillä oli aikoinaan pariterapeutti, joka käski jauhaa samaa asiaa uudestaan ja uudestaan. Ongelmat syvenivät ja nyt olemme asumuserossa.
Ja ihan oikeasti: kyllä tämä tästä! Minä olen kokenut saman kuin sinä enemmän kuin kerran ja kyllä sekin siitä. Asiat eivät unohdu kokonaan, mutta niistä tulee asioita, ne eivät ole enää samalla tavalla tunteita. Niille on paikkansa, pieni lokero muistissa, ja sekin pienenee vuosi vuodelta.
16
Tapahtuma ei missään nimessä ole sinun vikasi, mutta vain sinä voit pelastaa liittosi ja mielenterveytesi. Aurinko nousee huomennakin vaikka sinä et nousisikaan. Älä jää tapahtuman vangiksi, toipuminen on tahdon asia. Jos tahtoa löytyy, löydät kyllä tervehtymisen avaimet sisältäsi. Terveisin saman kokenut ja vahvistunut
Kaikki tunteet eivät ole totuudenmukaisia. Ala iskostaa päähäsi totuus, eli se että olet täysin 100% syytön mihinkään.
Kohtalo laittoi sut koetukselle, mutta kun tästä selviät niin olet entistä vahvempi! Sitä paitsi tuolla kirjoituksella olet saanut minutkin ajattelemaan asiaa. Näin miehenä sitä ei ihan heti edes ymmärrä minkälaisia tunteita kaiken näköiset hyväksikäytöt voi aiheuttaa naisille. Vaikka tietysti vihaankin niitä hyväksikäyttäjiä yli kaiken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla takana myös samanlainen tapaus, mutta erona Se että mies syytti minua myös. Raiskauksen jälkeen olin sairaalassa, useita murtuneita luita ja naama ihan tohjona, raiskattuna ja shokissa kun mies tuli katsomaan ja teki ilmeillä ja eleillä selväksi että minä olen tehnyt jotain väärää, vaikka sanoilla lohduttikin.
Kotona yritettiin pitkään, minä olin hajalla ja mies kiukkuisen oloinen. Jossain vaiheessa kun puhuin hänelle terapiassa käytyjä asioita, hän totesi että ihan itse olen siihen tilanteeseen hakeutunut ja voin syyttää vain itseäni, ja kuulemma varmasti nautinkin raiskauksesta ja sen jälkeisestä huomiosta. Hajosin täysin, mulla oli itsellä suuri syyllisyys jo valmiiksi, ja mies todisti ettei oli samaa mieltä ja ei ollut mun tukena.
Tämän jälkeen vielä jatkettiin, ja puhuin miehen käytöksestä terapiassa. Lopulta me päädyttiin eroon, ja tunsin että mun paraneminen voi alkaa. Tästä on nyt 3 vuotta, edelleen käyn terapiassa, syön lääkkeitä enkä pysty käymään töissä, mutta olo on jo parempi. Mulla on taustalla jo entuudestaan ocd, ahdistusta Ym. Mikä varmaan on pidentänyt toipumista.
Tästä ei nyt välttämättä ole sulle mitään hyötyä kyllä, mutta uskoisin että jos mä pikkuhiljaa paranen, niin sulla on varmasti vielä enemmän toivoo, kun on mies tukena ja jos olet aikaisemmin ollut terve päästäsi
Ap, paljon voimia sinulle. Et ole tehnyt mitään väärää. Raiskaus on aina rikos. Toiseen ihmiseen ei voi kajota ilman tämän suostumusta. Ja sinulla on oikeus surra ja käydä asiaa läpi juuri niin kauan kuin tarvitaan. Ei ole mitään aikarajaa. Ei ole kiire mihinkään. Miehesi on aikuinen ihminen ja pärjää, sinun ei tarvitse murehtia hänen puolestaan. Parasta mitä voit nyt tehdä on keskittyä oman hyvinvointisi lisäämiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna vanteeksi. Viuh vauh väsyttää. Prööt mahaa vääntää.
Minutkin on raiskattu puukolla uhaten. Se on kamala paikka kun pelkää kuolevansa.
olen muutamassa vuodessa toipunut aika hyvin ilman terapiaa tai lääkkeitä.
se tapahtuma muutti minua ihmisenä mutta se kasvatti myös todella paljon.
ehkä terapia ja lääkkeet ei ole hyvä juttu? itselläni auttoi ihan vaan itsekseen pohdiskelu ja aika. en halua turruttaa itseäni lääkkeillä. alkoholia meni paljon mutta päätin että olen paljon paljon muuta kuin joku raiskauksen uhri, ja nykyään en enää juo. En halua muistella koko asiaa. vaikka tiedän että se vaikutti syvästi minuun niin se teki minusta myös vahvemman ihmisen.
toivon että pääset lääkkeistä eroon. ajan kanssa helpottaa ja olet vahvempi nainen :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei ap!
Otan osaa. Kurja tilanne, jossa sinä et ole syyllinen millinkään vertaa.
En ole kokenut samaa, mutta muusta syystä johtuen parisuhteeni oli tuhoutua. Kaverini suositteli silloin seurakunnan järjestämään (ilmaista) pariterapiaa. Käytiin siellä jonkin aikaa ja saatiin oma parisuhteemme jälleen raiteilleen. Toki se vaati myös paljon työtä meiltä molemmilta.
Teilläkin tuo pariterapia voisi olla se avainsana, sillä sinun miehesi kärsii myös, eikä tiedä kuinka sinua voisi auttaa.
Saatte terapiasta kotiläksyjä, panostakaa niihin täysillä. Vaikka kuinka tuntuisi pahalta, toteuta ne.
Lisäänpä vielä että tuo ei ainakaan silloin edellyttänyt seurakunnan jäsenyyttä molemmilta (jos kummaltakaan), eikä terapiassa mainittu koskaan J- sanaa. Uskonto pidettiin tuosta erossa.
Toinen asia johon toivoisin sinun keskittävän huomiosi on unilääkkeesi. Ymmärrän että näet painajaisia, eikä kierrettä ole helppo saada katkottua, mutta osa unilääkkeistä/rauhoittavista voi myös sivuoireena aiheuttaa painajaisi. Koita päästä niistä hiljalleen eroon ja keksiä joku muu tapa yön rauhoittamiseen.
Itse kärsin jaksoittaisesta unettomuudesta. Minulla auttaa mm se että annan itselleni luvan myös valvoa. Annan myös itselleni luvan nukahtaa sohvalle, vaikka tiedän että mies haluaisi että nukkuisin hänen vieressään.
Ennen kuin pääsette pariterapiaan, annan minä sinulle 2 läksyä:
1. Opettele itse halaamaan miestäsi. Sopikaa että halaaminen on nyt sinun kontollasi, mutta pidä tavoitteena 1 hali/pv. Laske mielessäsi ensin viiteen, seuraavalla kerralla kuuteen, sitten seitsemään jne. Pyri tietoisesti pitkittämään halausta.
2. kirjoita 3 kirjettä. 1. kirje sille joka tämän sinulle teki. 2. kirje miehellesi, kerro hänelle tunteesi ja ahdistuksesi. 3. kirje itsellesi vuoden päähän. Kerro vuoden vanhemmalle minällesi millainen haluaisit olla.
Kirjeitä ei tarvitse lähettää, eikä säilyttää. Pääasia että kirjoitat ne.
Toivon sinulle parempaa tulevaisuutta.
Tällä tarkoitettiin raiskaajan viimeistä silmän sulkemista.
[quote author="Vierailija" time="06.03.2014 klo 10:26"]
Kun silmäsi sulkeutuu viimeistä kertaa, minäkin uskallan unohtaa
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei,
olen niin kovin pahoillani puolestasi.
Onko sinulla keskusteluyhteys mieheesi? Voitko puhua hänelle tunteistasi rehellisesti niin, että hän todella kuuntelee sinua? Puhuuko hän sinulle, kuunteletko sinä häntä?
Voisitko kuvitella, että alkaisit opetella hänen kosketustaan uudelleen? En tarkoita seksuaalista kosketusta, vaan ihan vain kättä selällä tai hartialla, hipaisua ohimennen. Pieninä määrinä ensin, kädestä pitämistä, täysin sinun ehdoillasi? Oppisit jälleen huomaamaan, että siinä on sinun oma rakas miehesi joka hellyydellä koskettaa sinua, ei kukaan muu. Voisitko kuvitella tällaista "projektia"?
Aloita joka aamu katsomalla peiliin ja sanomalla "annan itselleni anteeksi" syy ei ole sinun mutta alitajuinen syyllisyys on vaikea asia. Auttoi minulla. Toistelin niin kauan kuin sanat tuli sielusta. Halaus sinulle, luota siihen että se helpottaa joskus!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen todella pahoillani puolestasi. Tuollaisesta on vaikea selvitä ehjänä. Uskon kuitenkin, että pikkuhiljaa saat uskosi ja luottamuksesi elämään ja ihmisiin takaisin. Kuinka miehesi on ottanut asian, tukeeko sinua? Näkisin kuitenkin hänen suhtautumisensa isona tekijänä toipumisessasi.
Vuosi on jo takana ja parempaan päin koko ajan mennään. En oikein muuta osaa sanoa, koska en tiedä elämäntilannettasi noin muuten. Sanat usein ovat turhia, mutta kaikki myötätuntoni sinulle ja myös miehellesi.
Auttaisiko sinua ajatella, miten reagoisit, jos sama kävisi jollekkin muulle? Et silloinkaan syyllistäisi uhria, miksi siis itseäsikään? Ansaitset entisen elämänne takaisin, olet vahva kun olet vielä jaloillasi. Kaikkea hyvää sinulle <3
Voi ei :(
En tiedä auttaako tämä mitään, mutta koska muiden mielipiteet meistä itsestä merkitsevät yleensä jotain, niin kenenkään muun mielestä et ole pettänyt!
Mieheni on ilmeisesti alistunut kohtaloonsa. Alussa yritti ihan vaan halailla ja pitää hyvänä. Nyt kun tämä on minulle näin vaikeeta on hän tyytynyt vain sanomaan rakastavansa minua ja illalla antaa yhden suukon ennen nukkumaan menoa, tai siis ennen kuin unilääkkeet vaikuttaa ja olen taju kankaalla. Tietää että kosketus ahdistaa minua. Sanoo kyllä että en minä tunteilleni mitään voi mutta kyllä sen hänen ilmeestään näkee, että tilanne ei ole hänellekkään helppoa.
kovasti hän yrittää piristää ja keksiä minulle jotakin muuta ajateltavaa.
mutta itselläni on vaan Sellanen tunne että rämmin loputtomassa suossa ja lopulta uppoan kun voimat loppuvat.
ap
Miten sä olet niin pumpulissa kasvanut, että luovutat elämäsi yhden vastoinkäymisen vuoksi. Ikäviä juttuja tapahtuu aina, mutta vahvat nousevat ylös paljon pahemmistakin.
Kun silmäsi sulkeutuu viimeistä kertaa, minäkin uskallan unohtaa
Muista, että sinä olet edelleen sinä, se, joksi olet syntynyt. Raiskaus ei ole sinussa, vaan se tapahtui sinulle, siinä hetkessä. Sitä hetkeä ei enää ole. Se ei jäänyt sinuun.
Et ole pettänyt miestäsi. Ja vaikka olisit, sekään teko ei olisi sinussa vaan menneessä, kuolleessa hetkessä. Jos miehesi olisi päättänyt sen unohtaa, ei koko asiaa enää olisi.
Olet kaunis ihminen. Sinulla on tunteet jäljellä. Koska tunnet tuskaa, voit tuntea myös rakkautta. Anna hyvän kosketuksen korvata paha. Tuhat halausta korvaa satuttamisen. Vähän kerrallaan. Sinulla on siihen oikeus ja sinulla on velvollisuus rakastaa itseäsi.
Tämä on sinun elämäsi ja sinun maailmasi. Kuvittele itsesi tähden reunalle istumaan ja katsele maahan. Siellä olet sinä, yhtenä pienenä muiden joukossa. Kuvittele aikaa ja ikuisuutta. Kuinka pieni hetki siitä oli se paha hetki? Pienen pieni. Sama tapahtuu uudestaan ja uudestaan, jollekin toiselle, jonakin toisena hetkenä, ja on tapahtunut aikaisemmin. Se on väärin ja hirveää, mutta pahuus on maailmassa. Kukaan ei selviä kokonaan ilman sitä.
Toivon rakkautta elämääsi. Sinä pääset sitä yli, kun annat itsellesi luvan. Minäkin olen päässyt.