Nuorisotakuu on kusetusta

[quote author="Vierailija" time="24.02.2014 klo 00:27"]

Ihmettelen edelleen näitä työpaja-juttuja. Mikä idea ja tarve "saada päivään ja elämään rytmiä" normaaleilla ihmisillä? Ja tällä sitten perustellaan "työn" palkattomuutta, että ei se palkka, vaan se kokemus!!!1. Hei ymmärrän, että tällainen olisi tarpeellista mm. mielenterveys- ja päihdekuntoutujille, mutta että muille?

En koe itse tarvetta käydä läpi arviointeja, olenko työkykyinen ja pystynkö normaaliin työtoimintaan tällaisilla "kokeiluilla". Ihan kuin se ei merkitsisi mitään, että olen ollut 15-vuotiaasta asti joka kesä kesätöissä ja muulloin ilta- ja viikonlopputöissä, myös opiskelun ohella. Kyllä, osaan myös kellonajat. Ja voi kyllä, osaan kirjoittaa työhakemuksia, kirjoitan niitä keskimäärin 10kpl/vk.

[/quote]

Mutta jos ei silt isaa töitä, on jossain jotain pahasti vialla, Suomessa kun noin 2 milj. ihmistä on töissä eli enemmän kuin työttömänä.

Oma vastavalmistuneeni teki hakemuksia max 3 /vko ja pääsi oman alansa töihin alle kuukaudessa.

[quote author="Vierailija" time="24.02.2014 klo 00:17"]

[quote author="Vierailija" time="24.02.2014 klo 00:04"]

[quote author="Vierailija" time="23.02.2014 klo 23:55"]

[quote author="Vierailija" time="23.02.2014 klo 23:52"]

Höpsis! Jokaiselle nuorisotakuun kohderyhmään kuuluvalle tarjotaan sitä, mitä luvataan. Aika moni nuori vain ei ota sitä vastaan tai sitten pelaa aikaa: ilmoittautuu työttömäksi, mutta ei tule sovitusti TE-toimistoon tai ei vastaa puhelimeen.

Jos maisterille ei löydy töitä, on työpaja ihan OK paikka. Siellä oppii ainakin hakemaan töitä.

[/quote]

Jos on maisteriksi asti kouluttautunut niin hyvin todennäköisesti ymmärtää kyllä hakea paikkoja ja osaa rustata asiallisen hakemuksenkin.. meinaan vaan, että maisteriksi ihan urpoimmat ja laiskimmat eivät päädy. Yliopiston career servicesin toimesta kyllä paukutetaan monta kertaa miten hakemus kirjoitetaan ja maisteritason opiskelija osaa kyllä googlata luotettavista lähteistä itsekin.

Tuon tason opiskelijat eivät ole enää mitään kädettömiä pikkutenavia.

[/quote]

Silti ne ei osaa hakea töitä, ei tiedä, mistä löytyy piilotyöpaikkoja, ei osaa soittaa työnantajille eikä ymmärrä, että jos sovitaan tapaaminen 9.00 niin se on 9.00 eikä 9.45

[/quote]

Aivan varmasti osaavat töitä hakea, vieläpä paremmin kuin sinä. Työttömät, etenkin juoret koulutetut työttömät  tekevät sitä työkseen, ja ovat siinä varmasti parempia kuin sinä. KUKAAN maisteriksi asti käynyt i nimittäin halua juuttua kortistoon yhtään pitemmäksi ajaksi kuin tarpeen.

Sitä paitsi asia on muuten niin päin, että jos työkkäriin on jokin palaveri sovittu, ne eivät ole ainakaan omalla kohdallani KOSKAAN alkaneet ajallaan, vaan asennevikaiset merkonomimammat ovat sitä mieltä, että sovitut ajat koskevat ainoastaan työttömiä, mutta eivät heitä.  Kun kerran ilmoitin, että jos eivät sovitut ajat pidä paikkaansa, umohdetaanpa tältä erää koko juttu ja palataan asiaan sitten, kun luulette voivanne pitääkin sovitun palaveriajan, niin alkoi sellainen räpätys, että sille nauroi koko aulan väki tätösen alkaessa paniikireaktiona puolustamaan arvovaltaansa.

[/quote]

Siinä saamassasi kortissa sanotaan, että "sinulle on varattu aika". Siinä ei siis sanota, että palaveri (sinulle pakollinen, TE-toimiston AMK-sosionomille laskutettavaa työtä) on klo 10.00 - 10.45.

Jos olet niin ihmeen etevä etsimään töitä, niin silloinhan nuorisotakuu ei kosketa sinua lainkaan, koska se antaa lupauksen vain työttömille. Ei kaltaisillesi, jotka käyvät TE-toimistossa, vaikka ovat jo töissä. Mitä ihmettä varten muuten olet sinne sopinut palaveriaikaa, jos et ole työtön?

Av:lla mammoilla on hätä kertoa, että kaikille löytyy kyllä töitä. Suomessa on tällä hetkellä yli 400 000 ihmistä työttömänä (päivän Hesarissa on virhe, olikohan tahallinen?).

Olen itse parikymppinen ja iso osa oman alani kavereista (mm. opiskeluajalta) on nyt työttömänä. Me emme valmistuneet media-alalle tai merkonomeiksi, vaan duunariammattiin, josta saa paskaa palkkaa mutta ala on kutsumus joten siitä emme valita. Todella viehättävää että vakityösuhteissa olevat, vanhemmat naiset meitä haukkuvat kilpaa, kuvittelevat että mielummin istumme kotona työttöminä kuin olisimme töissä! Joo, tämähän on yhtä luksusta elää minimituilla, yrittää perustaa perhettä, pitää oma pää kunnossa ja vakuutella ettei meissä ole vikaa vaan systeemissä...

Työkokemusta on jokaisella, lähinnä pätkätöistä. Niissä tulee ilmi usein sama ongelma: epävarmuus kaikesta. Tänään voi olla töitä, huomenna ei. Osalla kavereistani on ollut työsuhde firmaan, joka oli konkurssissa ilman että siitä kerrottiin ajoissa työntekijöille. Osa on ikuisia vuokratyöläisiä ja vaikka olisi kolmekin vuotta tehnyt hommia jollekin firmalle, ei kukaan vakinaista vaikka tarve olisi. Oletteko te vakitöissä olleet ikinä miettineet, mitä tekee yhteiskunnalle tilanne, jossa nuoret ihmiset eivät pääse kiinni normaaliin elämään?? Mitä tapahtuu, kun perhettä ei ole varaa perustaa (paitsi jos elää valmiiksi sossunrahoilla), ei pääse töihin kuin sijaisena joskus? Mitä kaikki tämä tekee ihmisen moraalille, itsekunnioitukselle, jaksamiselle? Ja ympärillä te muut huutelette, kuin tilanne olisi oma vikamme...

Viime työpaikka, johon hain, sai yli 200 hakemusta. En saanut työtä, kuten ei kukaan kavereistanikaan. Sitä edelliseen työpaikkaan haettiin työntekijää eräänä torstaiaamuna ja kun soitin, oli paikan päällä jo joku tekemässä harjoitusvuoroa. Miten se on mahdollista, en osaa sanoa, koska hakemuksen jättämisestä oli reilu vartti...

Maailma on nykyään ihan kamala paikka. Kaikesta pitää vaan kisata, olla "nälkäinen menestyjä". Omassa sukupolvessani on ennätysmäärä niitä, jotka eivät halua kilpailla kaikesta vaan tehdä vain itselleen sopivaa työtä vuodesta toiseen. Tämmöiselle asenteelle ei ole tilausta nykyään: työpaikan eteen pitää antaa kaikkensa, oli se sitten terveys tai loputon joustaminen työvuoroissa. Totuus kuitenkin on, että 99,9% ihmisistä tekee jotain työtä saadakseen siitä rahaa elämiseen, ei uhratakseen kaikkea työnantajan alttarilla.

Vähän faktoja peliin:

Työmarkkinatuki EI OLE "jopa tuplasti" sossuntukeen nähden, kuten joku kateellinen väitti ekalla sivulla. Nelosella alkaa nettomäärä alhaisimmillaan, kuten sossuntuki myös.

Iso osa nuorista aikuisista OSAA kyllä herätä ajoissa ja hoitaa itsensä sekä asuntonsa. Pleikkarin pelaaminen on harrastus tietylle sukupolvelle, kyllä, mutta se ei eroa mitenkään vaikkapa neulomisesta (paitsi mielikuvissa).

Oma kokemukseni päiväsairaalasta, jonne jouduin burn-outin jälkeen:

Iso talo, jossa kasa ihmisiä ikäryhmässä 20-70 vuotta. Ohjaaja, jolla joku luova koulutus, ei todellisia taitoja joilla luotsataan ihmisiä eteenpäin. Rutiini päivästä toiseen sama: yhdeksältä paikalle, aamupiiri, näennäistä vapaaehtoista puuhastelua tai pelkkää oleskelua kuten itselläni, jossei mahdu mukaan puuhasteluryhmiin. Lounas. Jos ilma on hyvä, puolen tunnin kävely. Yleensä ei. Kahdelta tai kolmelta kotiin.

Sain itse turhautumisesta johtuvan raivarin ekan viikon jälkeen tuolla: istuin vaan kaikki päivät oleskelutilassa vailla tekemistä, aina kun yritin auttaa esim. lounaan kattamisessa, minut häädettiin pois etten veisi kielitaidottoman mamun (ilmais/tuki)töitä. Joukossa oli sekä itseään etsiviä nuoria, loppuunpalamisen kokeneita, pari tärisevää vanhusta jotka olisivat kuuluneet ikänsä puolesta ennemmin hoitokotiin. Paljon keski-ikäisiä, pahansisuisia naisia, jotka tiesivät kaiken kaikesta (muka). Muutama alkoholilta haiskahtava keski-ikäinen mies. En kokenut kuuluvani paikkaan mutta stressasin myös koko homman turhuutta: samaan aikaan kun kulutin kolmisen tuntia istumalla penkillä, olisin voinut olla kotona vaikkapa pesemässä pyykkiä. Ohjaaja muistutti joskus maireasti, miten "täällä oppii päivärytminkin". Siihen sanoin joka kerta, että olen ihan normaaliälyinen ihminen ja 7-vuotiaasta asti käynyt koulua, eli eiköhän se rytmi ole kunnossa...

Eräs asia, joka harvemmin tulee puheeksi, kävi ilmi tässäkin paikassa: paikkaa myytiin minulle sympaattisena harrastuspaikkana, jossa hoitajat huolehtivat lääkityksestäni ja lääkärin voi tavata koska vaan. Paikalla ei ollut ainuttakaan koulutettua hoitajaa; pari lähäri-opiskelijaa muutamana aamuna viikossa kylläkin, ja yksi lääkäri, joka oli ma-ke paikalla. Lääkkeistä piti huolehtia itse, harrastusmahdollisuuksia ei käytännössä ollut. Jos olisi halunnut huovuttaa, olisi pitänyt maksaa itse materiaalit ja lukea neuvot monisteelta, edes hyödytön ohjaajamme ei hommassa olisi neuvonut.

Kuka tällä tienaa..?

[quote author="Vierailija" time="24.02.2014 klo 12:57"]

Av:lla mammoilla on hätä kertoa, että kaikille löytyy kyllä töitä. Suomessa on tällä hetkellä yli 400 000 ihmistä työttömänä (päivän Hesarissa on virhe, olikohan tahallinen?).

Olen itse parikymppinen ja iso osa oman alani kavereista (mm. opiskeluajalta) on nyt työttömänä. Me emme valmistuneet media-alalle tai merkonomeiksi, vaan duunariammattiin, josta saa paskaa palkkaa mutta ala on kutsumus joten siitä emme valita. Todella viehättävää että vakityösuhteissa olevat, vanhemmat naiset meitä haukkuvat kilpaa, kuvittelevat että mielummin istumme kotona työttöminä kuin olisimme töissä! Joo, tämähän on yhtä luksusta elää minimituilla, yrittää perustaa perhettä, pitää oma pää kunnossa ja vakuutella ettei meissä ole vikaa vaan systeemissä...

Työkokemusta on jokaisella, lähinnä pätkätöistä. Niissä tulee ilmi usein sama ongelma: epävarmuus kaikesta. Tänään voi olla töitä, huomenna ei. Osalla kavereistani on ollut työsuhde firmaan, joka oli konkurssissa ilman että siitä kerrottiin ajoissa työntekijöille. Osa on ikuisia vuokratyöläisiä ja vaikka olisi kolmekin vuotta tehnyt hommia jollekin firmalle, ei kukaan vakinaista vaikka tarve olisi. Oletteko te vakitöissä olleet ikinä miettineet, mitä tekee yhteiskunnalle tilanne, jossa nuoret ihmiset eivät pääse kiinni normaaliin elämään?? Mitä tapahtuu, kun perhettä ei ole varaa perustaa (paitsi jos elää valmiiksi sossunrahoilla), ei pääse töihin kuin sijaisena joskus? Mitä kaikki tämä tekee ihmisen moraalille, itsekunnioitukselle, jaksamiselle? Ja ympärillä te muut huutelette, kuin tilanne olisi oma vikamme...

Viime työpaikka, johon hain, sai yli 200 hakemusta. En saanut työtä, kuten ei kukaan kavereistanikaan. Sitä edelliseen työpaikkaan haettiin työntekijää eräänä torstaiaamuna ja kun soitin, oli paikan päällä jo joku tekemässä harjoitusvuoroa. Miten se on mahdollista, en osaa sanoa, koska hakemuksen jättämisestä oli reilu vartti...

Maailma on nykyään ihan kamala paikka. Kaikesta pitää vaan kisata, olla "nälkäinen menestyjä". Omassa sukupolvessani on ennätysmäärä niitä, jotka eivät halua kilpailla kaikesta vaan tehdä vain itselleen sopivaa työtä vuodesta toiseen. Tämmöiselle asenteelle ei ole tilausta nykyään: työpaikan eteen pitää antaa kaikkensa, oli se sitten terveys tai loputon joustaminen työvuoroissa. Totuus kuitenkin on, että 99,9% ihmisistä tekee jotain työtä saadakseen siitä rahaa elämiseen, ei uhratakseen kaikkea työnantajan alttarilla.

[/quote]

Kun minä olin lapsi, pätkätyöt oli ihan normaali asia. Harvalla oli virka ja  sen kautta töitä toistaiseksi. Suurin osa teki erilaisia pätkiä: kesällä raksalla, talvella metsurina tai vaikka osa vuotta vanhainkodissa, osa vuodesta koulun keittiössä. Monissa töissä tehtiin töitä urakkamaisesti, vaikka palkan sai tunneista. Joku lumenauraaja saattoi olla töissä 16 tuntia putkeen, nyt säädökset estävät työpäivien venymisen.

Siksi minusta on kummallista, että lapsuuteni normaalista olotilasta on tehty asia, jonka vuoksi nuoret eivät sitten mene töihin lainkaan. Mieluummin valitusta ja ruikutusta kuin työntekoa.

Suomessa on 400 000 työtöntä ja samaan aikaan yli 2,4 miljoonaa työssäkäyvää. Suurin osa ammattikoulutetuista nuorista on työttömänä alle 3 kk. Jostain syystä ne pitempää työttömät pitävät olotilaansa muiden aiheuttamana.

[quote author="Vierailija" time="24.02.2014 klo 14:20"]

Kun minä olin lapsi, pätkätyöt oli ihan normaali asia. Harvalla oli virka ja  sen kautta töitä toistaiseksi. Suurin osa teki erilaisia pätkiä: kesällä raksalla, talvella metsurina tai vaikka osa vuotta vanhainkodissa, osa vuodesta koulun keittiössä. Monissa töissä tehtiin töitä urakkamaisesti, vaikka palkan sai tunneista. Joku lumenauraaja saattoi olla töissä 16 tuntia putkeen, nyt säädökset estävät työpäivien venymisen.

Siksi minusta on kummallista, että lapsuuteni normaalista olotilasta on tehty asia, jonka vuoksi nuoret eivät sitten mene töihin lainkaan. Mieluummin valitusta ja ruikutusta kuin työntekoa.

[/quote]

Tuohon aikaan tilanne oli kuitenkin erilainen. Kun syksy tuli ja rakennustyöt loppuivat, tiedossa oli metsätöitä samassa paikassa kuin edellisinä talvina ja tiedossa oli sekin, että ensi kesänä on taas todennäköisesti rakennustöitä luvassa. Nykyään pätkätyöläisen elämä on täysin epävarmaa: ei ole mitään tietoa siitä, milloin pääsee seuraavan kerran töihin, mihin ja kuinka pitkäksi aikaa.

[quote author="Vierailija" time="24.02.2014 klo 14:47"]

[quote author="Vierailija" time="24.02.2014 klo 14:20"]

Kun minä olin lapsi, pätkätyöt oli ihan normaali asia. Harvalla oli virka ja  sen kautta töitä toistaiseksi. Suurin osa teki erilaisia pätkiä: kesällä raksalla, talvella metsurina tai vaikka osa vuotta vanhainkodissa, osa vuodesta koulun keittiössä. Monissa töissä tehtiin töitä urakkamaisesti, vaikka palkan sai tunneista. Joku lumenauraaja saattoi olla töissä 16 tuntia putkeen, nyt säädökset estävät työpäivien venymisen.

Siksi minusta on kummallista, että lapsuuteni normaalista olotilasta on tehty asia, jonka vuoksi nuoret eivät sitten mene töihin lainkaan. Mieluummin valitusta ja ruikutusta kuin työntekoa.

[/quote]

Tuohon aikaan tilanne oli kuitenkin erilainen. Kun syksy tuli ja rakennustyöt loppuivat, tiedossa oli metsätöitä samassa paikassa kuin edellisinä talvina ja tiedossa oli sekin, että ensi kesänä on taas todennäköisesti rakennustöitä luvassa. Nykyään pätkätyöläisen elämä on täysin epävarmaa: ei ole mitään tietoa siitä, milloin pääsee seuraavan kerran töihin, mihin ja kuinka pitkäksi aikaa.

[/quote]

Ja mihin perustat tämän mielipiteen? Ei niitä metsätöitä kaikille riittänyt eikä sitä voinut olla varma, että koululle pääsee keittäjäksi. Yhtä epävarmaa se oli, mutta elämä rakennettiinkin muulle kuin kulutusjuhlalle.

Nuori sota kuu.

Kellään positiivisia kokemuksia?

No muutenkin tollaset työllistämissuunnitelmat on ihan huijausta.Niillä kokouksilla työllistetään vain työkkärin ja sossun väkeä, ei muuta vaikutusta.

Työllistymissuunnitelmaa varten ei järjestetä kokousta. Työkkäristä soitetaan, asiat sovitaan ja postissa tulee suunnitelma allekirjoitettavaksi.

Jokaiselle alle 25v ikäiselle ja alle 30v vastavalmistuneelle tarjotaan töitä, koulutusta, valmennusta, työkokeilupaikka, työpajapaikka jne. Mutta kannattaa muistaa, että työpaikat saa ne parhaat, työkkäri ei tee valintaa. Eikä työkokeiluunkaan ole pakko mennä, jos siltä tuntuu.

paikka järjestetään, mutta ethän sä sinne mene.

Kyllä mun tutut on hyötyny, mut ne on ite ollu innokkaita.

Millaisia työpaikkoja ne sieltä tarjoaa?

Ja sitten löytyy niitä vinkujia, jotka on teininä sössineet elämänsä(päihteet ja koulu kesken, koska evvk) ja päätyneet laitokseen. Sitten sossu maksaa täysi-ikäistymiseen asti ja vielä sen jälkeen jälkihuolto oliko se 21v. asti. Aika helppoa elämää.

Järjestetään kämpät ja opiskelu-/työpaikat. Mutta heidän asenteensahan on evvk, koska "mulla on nii vaikeetaaahhhh!!!1111". Kaikki tulee eteen tarjottimella, mutta kun ei kelpaa. Kaikkeen löytyy joku selitys, rasitusvamma, sos.tilanteiden pelko, lukuisat fobiat, krooninen masennus, paniikkihäiriö ja mitähän vielä...

[quote author="Vierailija" time="23.02.2014 klo 20:47"]Millaisia työpaikkoja ne sieltä tarjoaa?[/quote]

Häh? Työkkäri ei tarjoa minkäänlaisia työpaikkoja. Joskus saattaa tulla työtarjous, eli tuloste jostakin avoimesta olevasta paikasta, johon työttömän pitäisi hakea, mikäli ammattitaito, koulutus yms. paikkaan sopiii. Samaa paikkaa sittenhakea useampi sata muutakin, jos on ns. okea palkalinen työpaikka. Jos tass kyseesä onjokin kevoton hanttihomma sinne haevat ne, jotka työjjörin tarjouksen saavat, sillä jos et hae, katkeaa korvaukset.

Työkkärin tädit eivät myöskään muut opiskelupaikoiksikaan. Sitä paitsi, 60% nuoristakuun kohderyhmällä on jo korkeakoulutus.

Ainoaksi jäljellejääneeksi käytännon vaihtoehdoksi jääkin erilaiset palkattomat puuhastelut, kuten työpajat yms. ja yllätys yllätys, niitäkään ei kunnalla pystytä järjestämään, eikä niihin tosin normaalin, koulutetun, työnpuutteesta työttömän nuoren kannata mennäkään.

Niin nuorisotakuun tarkoitus on tuottaa nuorelle perusrytmi ja tekemistä arkeen. Ei sen tarkoitus ole antaa työtä mistä saa palkan. Syrjäytymistä ehkäisee se kun paikka arkisin missä pitää noudattaa sääntöjä ja olla siellä.

[quote author="Vierailija" time="23.02.2014 klo 21:43"]

Niin nuorisotakuun tarkoitus on tuottaa nuorelle perusrytmi ja tekemistä arkeen. Ei sen tarkoitus ole antaa työtä mistä saa palkan. Syrjäytymistä ehkäisee se kun paikka arkisin missä pitää noudattaa sääntöjä ja olla siellä.

[/quote]

Oi miten mieltä ylentävää päästä noudattamaan sääntöjä, vaikka sitten ilman palkkaa, eli med huonommat mahdollisuudet omaan asuntoon jiiänee...

Viime keväänä valmistuneelle yhtään haettavaa työtä ei ole osoitettu. Työharjoittelusta tai opiskelusta puhumattakaan.