Yli 10 kg laihduttaneet! Mistä saitte tsemppiä urakkaanne?

Mulle se oli kuin uskonnollinen herätys. Kaikki muut kerrat yrittää laihduttaa oli vaan sellaista yritystä - plääh - joka meni seuraavana päivänä ohi. Tai alkoi aina huomenna. Mutta sitten kerran se vaan napsahti. Tunsin itseni yhtäkkiä ihan kuin heränneeksi, euforiseksi, tajusin mitä halusin ja jotenkin varmaan uskovaiset kokee samanlaisen "herätyksen". Pystyinkin olemaan vahva ja pääsemään mielihaluista eroon. Tai ei eroon, vaan pystyin elämään niiden kanssa sortumatta.

En tiedä olenko kuitenkaan tyypillinen laihduttaja, sillä olin lihonut tosi nopeasti tupakoinnin lopetuksen jälkeen. Nopeesti tuli kilot ja nopeesti sit lähtikin kilot. Lähes 20 kiloa.

Liki 30 kiloo tiputin.. motivaatio lähti huimaan nousuun, kun vaatteet alkoi mahtumaan päälle ja makkarat suli mahasta. Superdieettiläisenä tietty suurta tukea sai foorumilta. Ja paljon motivaatioo sain laihdutus ja liikunta blogeista. Kyllä se laihdutus on ihan vaan omasta päästä kiinni, sun täytyy oikeasti haluta sitä, loput tulee sit kuin itsestään. Se ruokkii itseään sitten, kun paino tippuu ja kunto kohoaa, niin sitten sitä haluaa tehdä vaan enemmän ja enemmän. Sit siitä tulee elämäntapa, homma alkaa sujua ihan rutiinilla ja ruokarytmit sun muut tulee ns. selkärangasta, se helpottaa elämää. Kannattaa kokeilla, elämä muuttuu. :)

[quote author="Vierailija" time="30.12.2013 klo 19:14"]

Mulle se oli kuin uskonnollinen herätys. Kaikki muut kerrat yrittää laihduttaa oli vaan sellaista yritystä - plääh - joka meni seuraavana päivänä ohi. Tai alkoi aina huomenna. Mutta sitten kerran se vaan napsahti. Tunsin itseni yhtäkkiä ihan kuin heränneeksi, euforiseksi, tajusin mitä halusin ja jotenkin varmaan uskovaiset kokee samanlaisen "herätyksen". Pystyinkin olemaan vahva ja pääsemään mielihaluista eroon. Tai ei eroon, vaan pystyin elämään niiden kanssa sortumatta.

En tiedä olenko kuitenkaan tyypillinen laihduttaja, sillä olin lihonut tosi nopeasti tupakoinnin lopetuksen jälkeen. Nopeesti tuli kilot ja nopeesti sit lähtikin kilot. Lähes 20 kiloa.

[/quote]

Joo, sä sen sanoit niin hyvin. Mietin just tossa yks päivä, että tää on verratavissa varmaan uskoon tulemiseen. Se vaan napsahti ja homma lähti sujumaan. Toki repsahduksia ja mielitekoja ja sortumisia yms. on ollut matkanvarrella, mut avain asia tässä onkin se, että sieltä suosta noustaan ja unohdetaan sortumiset ja uudella vimmalla eteenpäin. Silloin niitä tuloksia tulee.

T. 3

Nyt on lähtenyt 6 kiloa syyskuusta, vielä on kymppiin vähän matkaa. Tsemppiä kerään aina, kun näen pudonneita grammoja vaa'alla :) Ja siitäkin, että haluan tämän kohta neljä vuotta löllyneen raskausläskin pois ennen uutta raskautta ;D

Tällä hetkellä mennään mitoissa 171 cm ja 65.3 kg, bmi 22.33. Lähtö syyskuussa oli 71 kg:ssa. Tämän hetkinen tavoite on 60 kg.

Pulskat naiset ovat kauniita..

[quote author="Vierailija" time="30.12.2013 klo 19:18"]

Liki 30 kiloo tiputin.. motivaatio lähti huimaan nousuun, kun vaatteet alkoi mahtumaan päälle ja makkarat suli mahasta. Superdieettiläisenä tietty suurta tukea sai foorumilta. Ja paljon motivaatioo sain laihdutus ja liikunta blogeista. Kyllä se laihdutus on ihan vaan omasta päästä kiinni, sun täytyy oikeasti haluta sitä, loput tulee sit kuin itsestään. Se ruokkii itseään sitten, kun paino tippuu ja kunto kohoaa, niin sitten sitä haluaa tehdä vaan enemmän ja enemmän. Sit siitä tulee elämäntapa, homma alkaa sujua ihan rutiinilla ja ruokarytmit sun muut tulee ns. selkärangasta, se helpottaa elämää. Kannattaa kokeilla, elämä muuttuu. :)

[/quote]

Samoin minulla. :) Alkuun motivoi punnitseminen joka aamu ja lukeman ylös laittaminen. Se, kun alkoi nähdä, että kiloja tosiaan lähtee pois. Pienempien vaatteiden päälle pukeminen toi aivan huippu fiiliksen ja innosti vain lisää laihtumaan. Laihtumisen (liikunta ja terveellisempi ruoka) myötä myös jaksoi huomattavasti paremmin ja pysyi pirteänä.

[quote author="Vierailija" time="30.12.2013 klo 19:14"]Mulle se oli kuin uskonnollinen herätys. Kaikki muut kerrat yrittää laihduttaa oli vaan sellaista yritystä - plääh - joka meni seuraavana päivänä ohi. Tai alkoi aina huomenna. Mutta sitten kerran se vaan napsahti. Tunsin itseni yhtäkkiä ihan kuin heränneeksi, euforiseksi, tajusin mitä halusin ja jotenkin varmaan uskovaiset kokee samanlaisen "herätyksen". Pystyinkin olemaan vahva ja pääsemään mielihaluista eroon. Tai ei eroon, vaan pystyin elämään niiden kanssa sortumatta.

En tiedä olenko kuitenkaan tyypillinen laihduttaja, sillä olin lihonut tosi nopeasti tupakoinnin lopetuksen jälkeen. Nopeesti tuli kilot ja nopeesti sit lähtikin kilot. Lähes 20 kiloa.

[/quote

kerro lisää laihdutustavastasi!!! :)

[quote author="Vierailija" time="30.12.2013 klo 19:23"]

[quote author="Vierailija" time="30.12.2013 klo 19:18"]

Liki 30 kiloo tiputin.. motivaatio lähti huimaan nousuun, kun vaatteet alkoi mahtumaan päälle ja makkarat suli mahasta. Superdieettiläisenä tietty suurta tukea sai foorumilta. Ja paljon motivaatioo sain laihdutus ja liikunta blogeista. Kyllä se laihdutus on ihan vaan omasta päästä kiinni, sun täytyy oikeasti haluta sitä, loput tulee sit kuin itsestään. Se ruokkii itseään sitten, kun paino tippuu ja kunto kohoaa, niin sitten sitä haluaa tehdä vaan enemmän ja enemmän. Sit siitä tulee elämäntapa, homma alkaa sujua ihan rutiinilla ja ruokarytmit sun muut tulee ns. selkärangasta, se helpottaa elämää. Kannattaa kokeilla, elämä muuttuu. :)

[/quote]

Samoin minulla. :) Alkuun motivoi punnitseminen joka aamu ja lukeman ylös laittaminen. Se, kun alkoi nähdä, että kiloja tosiaan lähtee pois. Pienempien vaatteiden päälle pukeminen toi aivan huippu fiiliksen ja innosti vain lisää laihtumaan. Laihtumisen (liikunta ja terveellisempi ruoka) myötä myös jaksoi huomattavasti paremmin ja pysyi pirteänä.

[/quote]

Mulle oli just se pienempien vaatteiden mahtumisen se paras motivaatio juttu. Shoppailin omassa vaatekaapissa :) Mulla oli joitakin tavoitefarkkuja ja joitakin sovitin oikeasti lähes joka aamu ja riemun määrä, kun ne sit mahtui jonakin aamuna kunnolla päälle :) Sit kävi myös niin, että laihduinkin sit joidenkin tavoitevaatteiden ohi, eli jäivät liian suuriksi, en ehtinyt niitä koskaan käyttää :) Se vasta huikeeta olikin :D Mut tää laihtuminen oli parasta mitä mulle koskaan tapahtunut. Vaatekoko muuttui XL -> M kokoon. Elämä on huomattavasti helpompaa kaikinpuolin.

3

Sain motivaatiota "salaa" tippuneesta 12 kilosta. En siis itse huomannut missään, enkä käy vaa'alla, mutta työterveyshoitaja punnitsee mut noin vuoden välein.

Innostuin niin, että pyysin päästä puntarille puolen vuoden välein ja terkka suostui. :)

Omalla vaa'alla ravaan harvase päivä ja masennun, kun tuloksia ei tule ja sitten pitääkin tilata pitsa ja kebab ja omnomnom.

puolen vuoden jälkeen olin taas laihtunut 15 kiloa. Vieroitin itseni suolasta, niin eipä tehnyt pitsoja ja sipsejä ja graavilohia jatkuvasti mieli.

Nyt alan pikku hiljaa liikkumaan ja kiinnitän annoskokoihin huomiota.. Nää on siis kaikki omia juttuja. Se terkka vaan punnaa ja kuuntele, vaikka ihanaa niinkin! :)

Joten ensi töikseni

Sairastuin syöpään. Painoni putosi, koska ruoat haisivat kuvottavalle saamieni lääkkeiden vuoksi. Join lasin piimää päivässä ja söin palan vesimelonia.

En suosittele metodia.

No kyllä se oli lähinnä se miten helposti paino lähti tippumaan. Eli kun aloitin karppaamisen, niin ekana lähti ylimääräiset nesteet, joten ekan viikon aikana lähti heti pari kiloa. Sittenkin vauhti oli vikkelä, kilo viikossa ja kun ei tarvinnut laskea kaloreita eikä olla nälillään. Bonuksena tuli sitten vielä hyvä olo, jäi närästys, ilmavaivat, ummetus, pms-oireet lievittyivät ja se energisyys oli niin uskomatonta. Mä kun olin vaan ajatellut olevani laiska ja vähän saamaton. Yhtäkkiä ei mennytkään iltapäivä puoliunessa, vaan töistä tultua jaksoin lähteä lenkille, uimaan tms. Ja muutenkin sain aikaan paljon enemmän kuin ennen.

Nyt tuntuu hullulta ajatella, että olin joskus ylipainoinen ja väsynyt, oikea sohvaperuna. Enää en voisi kuvitella elämää ilman jokapäiväistä liikuntaa. Yhtä outo ajatus kuin se, että 8 v sitten farkkuni olivat kokoa 44, nyt 38.

Meillä oli silloisen miehen kanssa yhteisenä projektina tiputtaa kaikki ylimääräset kilot, kun oltiin molemmat ihan pöhöttyneitä. Vedettiin tiukkaa linjaa ruokien kanssa: ruoka-aineissa ei ollut rajoituksia, mutta kalorit laskettiin eikä saanut ylittää. Tämän lisäksi lenkkeiltiin. Oli kyllä hyvin tehokasta, ja sain sulatettua 13 kiloa pois muutamissa kuukausissa. Auttoi tosi paljon, kun kumppani oli projektissa mukana, eikä tarvinnut yksin painia mielitekojen kanssa.

Tämän jälkeen repsahdimme molemmat, ja kilot tulivat takaisin. Liikunta jäi ja kebu maistui.

Sit oon laihdutellut kerran-kaks tommosta kymmentä kiloa. Mulla ei oo itsekuria riittävästi, jotta pitäytyisin säännöllisessä liikunnassa ja ruodussa ruokavalion suhteen. Suklaa ja roskaruoka on vaan liian hyvää. Oon varmasti ikuinen jojoilija, mutta mitä sitä ei tekis ruokanautintojensa eteen.

Aloin käymään joka päivä vaa'alla sen jälkeen kun tajusin että BMI-lukemani oli paukkunut normipainosta yli. Tunsin myös häpeää, kun tajusin että olin päästänyt itseni erittäin huonolla ruokavaliolla lösähtämään.

Aloin syömään raakoja kasviksia nälkään - tavoitteena saada aineenvaihdunta sopeutumaan vähäkalorisempaan ruokaan ja samalla suoliston mikrobitoiminta normaaliksi. Kun tässä onnistuin, opin hyvin nopeasti kuuntelemaan kroppaani ja syömään sen mukaan mitä elimistö haluaa.

Tämän jälkeen en enää voinut syödä suklaata tai juustoa nälkään - tarvitsen tuoreita kasviksia joka aterialla, koska kroppa niin käskee. Kuulostaa varmaan vähän intiaanidieetiltä, mutta suosittelen silti lämpimästi, jos haluat tutustua itseesi ja kehoosi. 

Nyt on tippunut 13 kiloa huippupainosta ja olen ollut tavoitepainossani jo yli puoli vuotta. Voin paremmin kuin koskaan.

Se eka 10 kiloa on se kaikkein vaikein! Sen jälkeen on monta motivaattoria jatkaa ja homman osaa.

Mulla se tsemppi tai herätys tai mikä lie lähti siitä, kun löysin itselleni oikean tavan laihduttaa ja löytää uusi parempi elämäntapa.

Olen kokeillut kaikenlaista paastoamisesta, nutrileteista, painonvartijoista, virallisterveellisestä ja huomannut aina, että en halua laihtua millään kitukuureilla tai vippaskonsteilla. Ongelmani oli makeanhimo ja se kaatoi aina kaikki yritykset.

Sitten keksin karppauksen ja taivas aukeni. En voinut tajuta, että syömällä hyvää ruokaa mahan täydeltä, voi päästä eroon niin monesta vaivasta: makeanhimo katosi, läskit lähti, kutinat ja kolotukset ovat historiaa, aterian jälkeinen väsymys ja vilu poissa, vatsavaivat helpottaneet.

Tässä kirjoittaessa nautiskelin vähän iltapalaa; Paahtoleipää kinkulla, tuorejuustolla, kurkulla ja paprikalla. Omenapiirakkaa. Teetä. Kaikissa taatusti rasvaa, mutta hiilaria ei nimeksikään. Ei gluteenia, ei lisättyä sokeria.

oon tiputtanu kaks kertaa painoo, ekal kerral 22kg, toisel 23 kiloo, liikunnasta tuli vaan ku huume mulle, siit tuli niin energinen olo ja kun halu oli kova, oli myös lisänä asia päässä et haluun toisenkin lapsen kun tota ikää jo on itsellä, halusin nähdä onko laihduttamisesta apua, todennäköisesti oli :) mut nyt pitäs alottaa eka päivä uus samanlaine laihis, oon yrittäny n. vuoden alottaa, mut ei oo ollu helppoo enää ottaa niskast kii, mut nyt alotan ihan oikeesti ja saa lähtee n. 20 kg

Sairastumisesta. Oli pakko tehdä jotain.

[quote author="Vierailija" time="30.12.2013 klo 19:14"]

Mulle se oli kuin uskonnollinen herätys. Kaikki muut kerrat yrittää laihduttaa oli vaan sellaista yritystä - plääh - joka meni seuraavana päivänä ohi. Tai alkoi aina huomenna. Mutta sitten kerran se vaan napsahti. Tunsin itseni yhtäkkiä ihan kuin heränneeksi, euforiseksi, tajusin mitä halusin ja jotenkin varmaan uskovaiset kokee samanlaisen "herätyksen". Pystyinkin olemaan vahva ja pääsemään mielihaluista eroon. Tai ei eroon, vaan pystyin elämään niiden kanssa sortumatta.

En tiedä olenko kuitenkaan tyypillinen laihduttaja, sillä olin lihonut tosi nopeasti tupakoinnin lopetuksen jälkeen. Nopeesti tuli kilot ja nopeesti sit lähtikin kilot. Lähes 20 kiloa.

[/quote]

Tunnistan tuon napsahduksen. Se on outoa, mistä se napsahdus tulee. Sitä en osaa sanoa.