Tukiperheen hakeminen ? kannattaako

Ainoa mikä sitten pelottaa että kun siitähän tehdään automaattisesti lastensuojelun asiakkuus, ettkä kuinka paljon lastensuojelu puuttuu asiaan ja onko tukiperheellä oikeus informoida asioita lastensuojeluun?

onko kellään kokemusta taikka vikkejä oisi tosi hienoa saada tietää ??

En huoli vaikka annettaisiin. Ensin ollaan mielin kielin, mutta sitten aletaan etsiä kotioloista kaikkea vikaa. Lapsilta udellaan varkain kaikkia asioita. Lopulta menee siihen, että pikkuhiljaa ovat jo koululaisten lomatkin siellä ja lopulta tehdään huostaanotto. Kiero systeemi. Lisäksi vielä tukiperheetkään eivät ole sitä miltä näyttää. Tämänkin kyseisen perheen omat lapset ovat pahemman luokan koulukiusaajia. Ikävä katsella sivusta moista. 

Rahan vuoksihan sitä tehdään. Hyvät kulukorvaukset, ruokarahat+ erityislapsesta tuplana. Ulkona syömisetkin ja huvipuistot sossu maksaa heille. Eipä tarvitse perheenäidin lähteä muualle töihin vaikka omat koulussa.

Olen numeron 4 kanssa samoilla linjoilla. Valitettavasti tuo ennaltaehkäisevä tarkoitusperä helposti vesittyy. Auttamisen sijaan traagisesti viedään oikeudet olla oman lapsen ensisijainen huoltaja. Läheltä seurannut,muuten en tiedä. Ja tämäkin on vain minun mielipide, totuutta en tiedä. Mutta ei kannata olla sinisilmäinen.

Epäilen, ettette saa tukiperhettä. Realiteetti on, että teillä on kahden vanhemman perhe ja asiat kai kunnossa valmiiksi. Miksi ihmeessä yhteiskunta maksaisi teille hoitoapua? Vaikka miehesi on sairaseläkkeellä, niin onko hän kuitenkin toimintakykyinen? (ettei ole pyörätuolissa, sun omaishoidettavana jne.?) Ei teidän tilanne ole sen pahempi kuin perheiden, jossa mies käy tössä.

Mun näkemys näistä tukiperhekuvioista on romahtanut tässä parin vuoden aikaan. Patalaiskojen vanhempien tapa rutista lisää lapselle hoitopaikkoja. Virallisesti ollaan niin pirun tukiverkottomia, mutta sitten paljastuukin, että lapsi on mummuilla jatkuvasti, sukulaisilla jne. Halutaan vaan yksi hoitopaikka lisää, ettei vaan tarvisi itse hoitaa. yksikin tälläinen lapsi, jolla ei muka ollut tukiverkostoa, paljastui, että biologinen isä toisin kuin äiti väittää, otti lasta hyvin säännöllisesti. Lisäksi kesällä oli viikkoja mummulassa, kummivanhemmat piti melkein joka toinen vkl jne. Silti tukeperhettä haetaan huutaen sitä, että kukaan ei koskaan jeesaa. Sitten paljastuukin, että takana on vain patalaiska vanhempi, jolla on poikkeuksellisen laaja tukiverkosto. Yksi toinen porasi, että kun mummut ei ota ja isää ei kiinnosta. No, sitten lapset kyllä kertoo olleensa mummulla jatkuvasti päiviä ja isälläkin käyvät joka toinen vkl.

Jos ei halua lastensuojelun asiakkuutta (mitä ette varmaankaan tarvitse), niin kannattaa kysellä tukiperheitä/tukiaikuista ihan näitä erilaisilta yhdistyksiltä.

On kokemuksia tukiperheistä. En nyt kyllä allekirjoita edellä esitettyjä väitteitä siitä, että tukiperheasiakkuus lisäisi lastensuojelun puuttumista asiakasperheen asioihin. Tai että tukiperheasiakkuus johtaisi esim. huostaanottoon. Tukiperheet ovat kuitenkin suurelta osin ihan tavallisia perheitä ja ihmisiä.

Lastensuojelun tukiperheet ikäänkuin purkavat sitä lastensuojeluun kohdistuvaa painetta ennaltaehkäisevästi, mutta toimivat sangen itsenäisesti. Melkein toivoisi, että tukiperheitä valvottaisiin hieman tarkemmin, mutta tähänkään lastensuojelulla ei ole varaa, koska perheistä on huutava pula. Niinpä tukiperheissä on hajontaaa ja monenlaista lapsikenneliä mahtuu mukaan.

[quote author="Vierailija" time="23.02.2014 klo 09:01"]En huoli vaikka annettaisiin. Ensin ollaan mielin kielin, mutta sitten aletaan etsiä kotioloista kaikkea vikaa. Lapsilta udellaan varkain kaikkia asioita. Lopulta menee siihen, että pikkuhiljaa ovat jo koululaisten lomatkin siellä ja lopulta tehdään huostaanotto. Kiero systeemi. Lisäksi vielä tukiperheetkään eivät ole sitä miltä näyttää. Tämänkin kyseisen perheen omat lapset ovat pahemman luokan koulukiusaajia. Ikävä katsella sivusta moista. 

Rahan vuoksihan sitä tehdään. Hyvät kulukorvaukset, ruokarahat+ erityislapsesta tuplana. Ulkona syömisetkin ja huvipuistot sossu maksaa heille. Eipä tarvitse perheenäidin lähteä muualle töihin vaikka omat koulussa.

[/quote]

Okei :) Me toimimme tukiperheenä kahdelle pienelle pojalle. Minä kyllä joudun käymään silti itse töissä. Ehkä sitten saamme liian vähän korvauksia näistä viikonlopuista, mutta todellakaan en katso korvausten olevan huippuluokkaa. Mielestäni tätä ei voi tehdä rahan kiilto silmissä vaan ihan puhtaasta halusta auttaa. Ja minusta on vähintäänkin kohtuus, että esimerkiksi ne huvipuistokäynnit tukilasten osalta meille korvataan. Itse luonnollisestikin maksamme omien lastemme liput.

Ärsyttää vaan lukea tällasta soopaa. Jos se kerta sinun mielestä on niin tuottavaa puuhaa, niin mikä estää sinua ryhtymästä tukiperheeksi. Tukiperheitä tarvitaan aina vaan lisää. Vai estääkö kenties jokin omissa olosuhteissasi tukiperheeksi ryhtymisen vai mistä tämä katkeruus kumpuaa?

Tuntuu, että jotkut tässä ovat sekoittaneet keskenään sijaisperhetoiminnan ja tukiperhetoiminnan! Minulla on koulutus molempiin ja aivan eri asioita nuo kattavat.

Sijaisperhe on perhe johon lapsen lastensuojelun kautta sijoitetaan. Sijoitus voi olla lyhytaikainen tai pidempi ja siitä maksetaan jonkin verran enemmän korvauksia kuin tukiperhetoiminnasta, sillä vähintään toisen vanhemman on oltava ainoastaan kotona. Kunnan lastensuojelu tekee nämä päätökset.

Tukiperhe voi toimia myös kunnan kautta, mutta yleensä kuitenkin kyse on yhdistyksistä kuten MLL tai PeLa. Korvauksia maksetaan aika minimaalisesti ja tätä katsotaan enemmänkin vapaaehtoistyöksi - ei tuota rahan takia kukaan tee! Tukiperheenä voi ottaa luokseen käymään toisen perheen lapsia viikonlopuiksi, lomien ajaksi tai voi olla kyse ihan parista tunnista. Lastensuojelulla ei näiden kanssa ole mitään tekemistä. Tukihenkilö ei raportoi kenellekkään mitä käynneillä tapahtuu. Tukiperheillä ei ole mitään motiivia "omia" lapsia itselleen eikä Tukiperheille suunnattu valmennus oikeuta heitä toimimaan sijaisperheenä. Sijaisperhe boi taas vuorostaan saamallaan koulutuksella toimia tukiperheenä.

Tukiperhettä on aika vaikea saada - olipa missä päin Suomea tahansa. Tukiperheet valitsevat itse keitä he haluavat hoitaa, joten yleensä ne haastavimmat tapaukset jäävät vaille hoitopaikkoja. Eli kyse ei niinkään ole uskallatteko laittaa itseänne jonoon vaan tuletteko koskaan edes saamaan tukiperhettä.

Ollaan oltu tukiperheenä kahdelle lapselle Helsingin lastensuojelusta ja niin höynäytetty olo jäi kummastakin!

Ensimmäinen oli just tuollainen että lapsi vaikka missä mökeillä äidin ja mummon kanssa. Ja audilla kuskattiin meille. Toinen lapsi paljastui, että asuivat rikkaalla alueella meren ja jahtisataman rannalla ja huoneistossa ylimääräinen huone ja kylppäri isovanhempien tiuhoja vierailuja varten.

No, kaikkeahan en tiedä mutta meille jäi todella tyhmä olo. Mihin meitä selvästi paljon rikkaammat tarvitsivat ilmaista yhteiskunnan tukea? ?

Lähdimme toimintaan koska mieheni oli todella köyhä lapsi ja olisimme halunneet antaa elämyksiä jollekin vastaavista oloista tulevalle. Tuli sellainen olo että olimme ilmaisia lastenvahteja rikkaille. :(

Hei!

Me olemme olleet tukiperheenä 6 vuotta. Meillä aloittaneet lapset käyvät vieläkin eikä me olla kyllä heitä omimassa tai mitään selvityksiä tehdä mihinkään. Korvaus on muutama kymppi/päivä/lapsi joten verojen jälkeen raha riittää ihan hyvin heidän ruokiin ja vaikka uimahallireissuun, mutta huvipuistoreissuja tai mitään muutakaan ei korvata erikseen. Eikä niihin siis korvaukset riitä, mutta moneen muuhun kyllä: mökkeilyyn omalla mökillä, metsäretkiin, makkaran ja vaahtokarkin paistoon pihalla, kirjojen lukemiseen, discon pitämiseen illalla eli tälläisiin mitkä eivät vaadi muuta kun mielikuvitusta ja aikuisen aikaa ja viitseliäisyyttä.

Viimeiset 3vuotta on toimittu myös toisen perheen lapsille tukiperheenä, he tulivat eräs kesä ns. kesälapsina ja jäivät sitten siitä "tukilapsiksi". Näiden perheiden lapset käyvät eriaikaan ja molemmat siis sen kerran kuukaudessa.

Ihan kivaa hommaa, kummasti sitä tykästyy myös vieraisiin lapsiin ja hyvinmielin heitä odotetaan aina kylään vaikka tokia omia haasteitakin viikonlopuissa joskus on. Lapset tulevat mielellään meille ja se on paras kiitos sekä se että näkee lastenvanhempien nauttivan vapaastaan ja luottavan meihin (ja me heihin)