Lue keskustelun säännöt.
Monikieliset perheet, kysymys!
11.02.2014 |
Onko kenelläkään tilannetta että äiti puhuu lapsille omaa kieltään, isä omaansa ja vanhemmat puhuvat keskenään kolmatta kieltä? Miten teillä on toiminut? Meillä on tämä tilanne ja kolme vuotta mennyt jo ihan ok. Nyt kuitenkin anoppi on alkanut vaahdota että meidän kaikkien pitäisi puhua miehen kieltä. Että lapset vain menevät sekaisin nyt näistä kielistä. Lapset puhuvat eniten isänsä kieltä joka on myös maan kieli jossa asumme. Ymmärtävät täysin minua, eli siis suomea. miehen kanssa puhumme englantia ja olen ajatellut että se tulee lapsille vähän niinkuin passiivisena ekstrakielenä. Ymmärtävätkin yllättävän hyvin!
Kaikki artikkelit ja asiantuntijoiden mielipiteen joita olen lukenut ovat sitä mieltä että lapset oppivat hyvinkin pari kolme kieltä ja mitä nuorempana sen parempi.
miten käytännössä on toiminut teillä joilla enemmän kuin kaksi kieltä perheessä?
Kommentit (19)
Joidenkin lapseni kavereilla tuo tilanne, ja naapurilleni. Ihan hyvin on lapset oppineet kielet. Esim naapurini o ruotsalainen, vaimo suomalainen japuhuvat keskenään englantia. Ei ole haitannut. Tai ttuttavaperheen jossa vanhemmat puhui unkaria keskenään, vaikkei siis ollut kummankaan äidinkieli. Lapset jo aikuisia, erittäin kielitaitoisia:-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meilla toimii oikein hyvin. Lapsien kielellinen kehitys ei ole millään tavoin viivästynyt vaan ovat jopa keskivertoa etevimpiä.
Tärkeää on puhua lapselle omaa äidinkieltään! Näin ollen sinä puhut Suomea, mies omaa kieltänsä ja yhdessä Englantia. Simple! Näytä anopillesi vaikka Väestöliiton julkaisema ohje mitä kieltä lapsille tulisi puhua monikielisissä perheissä, eiköhän ole lähteenä aika luotettava... On myös tärkeää puhua sen tähden imaa äidinkieltään lapsille, koska se on kieli jolla parhaiten ilmaiset tunteita. Tsemppiä ja pidä pääsi!
Me asumme Suomessa ja lapset käyvät kouluansa suomeksi. Minä tietenkin puhun heille suomea. Isänsä puhuu arabiaa. Keskenämme me puhumme edelleen pääasiassa ranskaa, vaikka mies puhuu nykyään jo ihan kohtuullista suomeakin. Mutta hän ei silti halua lasten kuulevan sitä "huonoa" suomeaan, koska pelkää sen jotenkin tarttuvan. Jos emme asuisi Suomessa saattaisin jakaa hänen huolensa, mutta en nyt. Toisaalta minusta on kiva puhua ranskaa, joten ihan hyvä näin. Nyt ensimmäisellä lapsella alkoi koulussa jo toinen vieras kieli ja loistavasti menee. Ranskaa lapset eivät lue, eivätkä puhu, mutta ymmärtävät sitä yllättävän paljon ja heillä on siihen varmasti hyvä pohja, jos joskus päättävät sitä alkaa lukea. Meille aikanaan sanottiin, että jos ei ilmene mitään häikkää kielenkehityksessä, niin antaa palaa.
Ma puhun lapsille suomea, mies omaa aidinkieltaan joka on myos mun ja miehen yhteinen kieli mutta asuinmaamme kieli ei ole kumpikaan noista joten lapset mm kayvat koulua kolmannella kielella, hyvin sujuu.
Lapset 16, 14 ja 6
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ma puhun lapsille suomea, mies omaa aidinkieltaan joka on myos mun ja miehen yhteinen kieli mutta asuinmaamme kieli ei ole kumpikaan noista joten lapset mm kayvat koulua kolmannella kielella, hyvin sujuu.
Lapset 16, 14 ja 6
Hyvin toimii kunhan lapsille puhutaan ja luetaan paljon että kielet opitaan kunnolla. Ongelmia tulee jos lapsi ei opi mitään kielistä kunnolla. Sitten hän ei pysty ilmaisemaan itseään ja varsinkaan abstrakteja ajatuksia. Pääasia on, että lapsella on ainakin yksi vahva kieli jossa täydellinen kielitaito. Sen saaminen ei ole vaikeaa, paljon normaalia monipuolista puhumista, lukemista, pelejä, leikkejä ym.
Meillä on toiminut hyvin se, että yksi ihminen puhuu vain yhtä kieltä. Jos äiti/isä/anoppi/kuka vaan puhuu eri kieliä lapselle, se voi vaikeuttaa lasta oppimaan erottamaan kielet toisistaan.
Olen tuntenut useita tälläisiä perheitä missä äiti on puhunut suomea ja asuinmaan kieltä sekaisin lapselle. Lopputulos on se, että suomenkieli ei koskaan kehity kovin hyväksi ja kun lapsi menee kouluun ja ja käyttää suurimmaan osan ajasta muuta kieltä, niin se vähäinenkin suomi unohtuu.
Kuulostaa että teillä toimii hyvin tämä "yksi kieli, yksi puhuja". En usko että lapsellenne koituu ongelmaa kolmesta kielestä jos näette vähän vaivaa. On totta että pieni lapsi oppii kielet ongelmitta. Muistaakseni tämä tapahtuu noin 10 vuotiaaksi saakka. Sen jälkeen kielellinen "ikkuna" aivoissa sulkeutuu ja kielen oppimisesta tulee todellista opiskelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 23:20"]
Onko kenelläkään tilannetta että äiti puhuu lapsille omaa kieltään, isä omaansa ja vanhemmat puhuvat keskenään kolmatta kieltä?
[/quote]
Tämä on se järkevin tapa. Huonoimmassa tapauksessa lapsen äidinkieleksi tulee huono englanti, jos se on vanhempien ainoa yhteinen kieli.
[quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 23:20"]
Nyt kuitenkin anoppi on alkanut vaahdota että meidän kaikkien pitäisi puhua miehen kieltä.
[/quote]
Jos osaat miehen kieltä, niin miksi teillä on kolmas yhteinen kieli?
Meilla mennaan samalla lailla kuin teilla, mina puhun Suomea, mies omaa kieltaan ja keskenamme puhutaan englantia. Asutaan miehen kotimaassa. Meilla vanhempi lapsi nyt vajaa nelja ja kielellinen kehitys on kylla ollut hitaampaa. Nyt kuitenkin puhuu jo ihan ok suomea ja isan kielta. Englantia selvasti ymmartaa, mutta ei puhu. Lapsi on kaynyt yksityisessa paivakodissa 2,5 vuotiaasta ja se on kylla selvasti auttanut puheen kehityksessa. Mun mielesta taa "jako" on kylla ainoa jarkeva (vaikka tietysti valilla lipsuu ja vahingossa puhuu lapsille esim. englantia).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän vauva ei vielä puhu. Me olemme nelikielinen perhe.. Minä puhun suomea ja isä puhuu asuinmaan kieltä vauvalle, toivomme että nämä kaksi olisivat pääkielet. Puhumme kuitenkin useimmiten englantia keskenään, ja miehen suku tottakai puhuu miehen äidinkieltä... Ah niin vaikeaa.
Siskon perheessä toimii niin, että sisko puhuu lapsille suomea, mies arabiaa, keskenään englantia ja asuin maana Ranska, että se on tullut koulun puolesta.
Kaksi teini-ikäistä pärjää hyvin Suomen sukulaisten kanssa suomella ja sama juttu miehen sukuun päin arabialla. Enkkuakin ovat oppineet hyvin sivussa ja Ranska on parhaalla mallilla.
Nuorempien kanssa on toisinaan sellaista suloista sekametelisoppaa, mutta hyvin tullaan ymmärretyksi toisiamme.
Rohkeesti vaan. Kielet ovat rikkaus tässä yhä yhtyvässä maailmassamme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.02.2014 klo 01:26"]
Meidän vauva ei vielä puhu. Me olemme nelikielinen perhe.. Minä puhun suomea ja isä puhuu asuinmaan kieltä vauvalle, toivomme että nämä kaksi olisivat pääkielet. Puhumme kuitenkin useimmiten englantia keskenään, ja miehen suku tottakai puhuu miehen äidinkieltä... Ah niin vaikeaa.
[/quote]
muistakaa että vanhemman pitäisi aina puhua lapselle omaa äidinkieltään.
Entäs jos vanhempi on kaksikielinen, eli hänellä on kaksi yhtävahvaa äidinkieltä? Voiko puhua molempia? Ystäväni on kaksikielinen, kotikieli lapsuudessa oli ruotsi, mutta puhuu lapsille suomea. Miehensä puhuu englantia, ja kotikieli on englanti. Asuvat täysin suomenkielisellä paikkakunnalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 22:55"][quote author="Vierailija" time="12.02.2014 klo 01:26"]
Meidän vauva ei vielä puhu. Me olemme nelikielinen perhe.. Minä puhun suomea ja isä puhuu asuinmaan kieltä vauvalle, toivomme että nämä kaksi olisivat pääkielet. Puhumme kuitenkin useimmiten englantia keskenään, ja miehen suku tottakai puhuu miehen äidinkieltä... Ah niin vaikeaa.
[/quote]
muistakaa että vanhemman pitäisi aina puhua lapselle omaa äidinkieltään.
[/quote] tässä meillä onkin ongelma, koska en puhu mieheni äidinkieltä ja tuntuisi todelta hassulta, että ruokapöydässä meillä ei ole yhteistä kieltä vaan puhuisimme vuorotellen..
Kyllä mä puhun mieheni kanssa englantia ja lapselle suomea. Jossain tilaisuudessa olen kyllä kysynytclapselta englanniksi tai puhunut hetken muuten vaan. Eipä tuo ole tuosta pilalle mennyt, ja kaikki kielet sujuu hyvin, on jo 13 v.
Mulla kaksi aika läheistä kolmikielistä perhettä. Hyvin menee kaikilla. Tärkeintä on että vanhemmat saavat puhua lapsensa kanssa omaa äidinkieltään, tunnekieltään.
meillä kotona äiti puhu mulle suomea, iskä saksaa ja vanhemmat keskenään englantia. asuttiin suurin osa ajasta suomessa. opin suomen ja saksan ennen kouluun menoa, joskin suomi oli ja on edelleen vahvempi. englantia osasin passiivisesti eli ymmärsin, mutten puhunut. nyt olen 23, opettelin koulussa kirjoittamaan saksaa (koska sitä ei kotona opetettu) ja valmistun pian englanti-ruotsi-opeksi. mulle monikielisyys oli/on luonnollista eikä mikään ongelma. tietenkään en osaa saksaa yhtä hyvin kuin suomea, mutta harvemmin kaksikielisten molemmat kielet ovat samalla tasolla, koska niitä usein käytetään eri yhteyksissä ja eri aiheista puhuttaessa. lasken itseni ns. kieli-ihmiseksi ja koen, että muiden kielten, kuten ruotsin, opiskelu on ollu mulle tosi helppoa, koska olen jo lähtökohtasesti kasvanu sen ajatuksen kanssa, että asioille on aina monta sanaa eikä kielioppirakenteet ole samoja kaikissa kielissä. monikielisyydestähän on tehty ihan valtava määrä erilaisia tutkimuksia (tuli luettua ihan kiitettävä määrä gradua varten) ja niissäkin johtavana lopputuloksena on se, että lapsella ei pitäis olla mitään ongelmaa oppia kahta kieltä, jos vanhemmat käyttää niitä johdonmukaisesti jo lapsen syntymästä lähtien. monet lapset sekottaa kieliä puhuessaan, mutta seki yleensä vaihtuu jossain vaiheessa tarkotuksenmukaseksi koodinvaihdoksi. että en sanois että on mitään hätää. ehkä sukulaisia häiritsee enemmän se, että lapset osaavat useampaa kieltä kuin he ja pystyvät näin halutessaan sulkemaan kielitaidottomat keskustelun ulkopuolelle :)
Anopit on näköjään kaikkialla yhtä kaikkitietäviä! Teet niin kuin itse parhaaksi näet.