Koiraihmiset! Nahistelevat koirat puistossa:

mun mielestä ei pidä kieltää mut meidän puistossaki on ihmisiä, joitten mielestä pitää kieltää jos yhtään menee rajummaks....

Meillä koirat (siis omat) leikkii keskenään välillä tosi rajun näköisesti. Karvat pystyssä, hirvee ärinä päällä ja hampaat irvessä. Varmaan ulkopuolisista (varsinkin koirattomista) tosi pelottavan näköstä. Mut se on leikkiä. Koirat on koiria ei ihmisiä.

Toki on vaikea sanoa ap:n tilanteesta mitään, kun en oo ite ollu paikan päällä enkä tunne kyseisiä koiria. Mut koirien leikki voi olla aika rajun näköstä. Varsinkin terriereillä menee joskus överiksi ja mun mielestä silloin kyllä voi puuttuakin. Mut ei se tarkoita sitä, ettei koira tulisi toimeen toisten koirien kanssa.

Minä olen kieltänyt kaiken turhanpäiväisen rähinän (kaikki välienselvittelyhän toki ei ole turhanpäiväistä), samoin sen että urokseni nylkyttää narttuja. Minä nyt kuitenkin olen se pomo, ja silloin kun puistoissa vielä käytiin niin koira kyllä totteli. Pistin sen jäähylle joka kerta kun nuorella uroksella meni meno överiksi ja hyvin tepsi. Varsinkin siis, jos toisen koiran omistaja otti omansa myös jäähylle. Se onkin sitten hankalampaa, jos toisen koiran omistaja katselee taivaalle rööki huulessa eikä välitä yhtään mitä oma koiransa touhuaa.

Ei koirapuisto ole mikään paikka, jossa koirat saavat perseillä miten haluavat. Se on monella lailla epäluonnollinen ja stressaavakin paikka, ja kaikki koirat hyötyvät siitä, että tietävät että omistaja määrää rajat ja pitää tarvittaessa koiran puolia, eli omistajan lähellä on turvallista jos jokin asia pelottaa. Se rauhoittaa koiria ja lisää keskinäistä leikkiä ja luottamusta, kun uhatuksi itsensä tunteva koira ei ala käyttäytyä hyökkäävästi.

Mutta, koirapuistoilun pitää olla koiralle kiva ja rentouttava kokemus. Jos se on yhtä rähinää, ja koira käy kierroksilla heti kun näkee puiston ja on vielä sen jälkeenkin stressaantunut, kannattaa miettiä onko puistoilu koiralle tarpeellista. Aivan hyvin sen voi vaihtaa ennalta sovittuun leikkitreffiin tutun koiran kanssa jonka kanssa varmasti synkkaa. Kaikki koirat eivät ole puistoilukoiria, ja on väärin pakottaa ne siihen tilanteeseen jos ne eivät nauti siitä. On myös väärin, jos koko koiran puistoaika menee siihen että sen pitää alistua muille.

Mielestäni se on ok, jos se on todellakin vain leikkiä ja sinä pomona pystyt sen koska tahansa viheltämään poikki. Muussa tapauksessa kiinnittäisin huomiota siihen, että uros tietää muissakin tilanteissa sinun olevan pomo.

Käytännössä tähän voi puuttua esimerkiksi niin, että kun uros yrittää dominoida narttua, lasta yms. otat kohteen omaan haltuun eli asetut väliin suoraselkäisesti seisoen mahdollisimman rauhallisesti ja itsevarmasti, niin että uros ei pääse kohteen luokse ja osoitat näin että tämä on sinun omaisuutta, sinä olet pomo ja päätät menon

up

Kiitos vastauksista. Itselläni on siis tuo nattukoira; sosiaalinen, kiltti tyttö, joka leikkii kaikkien kanssa ja alistuu sellaisille, jotka "vaativat" alistumista. Ei ala huutelemaan isommilleen. Mutta tosiaan siis leikkii kaikkien kanssa - paitsi joskus tämän yhden uroksen. Mikä ajaa samanikäiset ja -kokoiset mutta eri sukupuolta olevat koirat nahistelemaan? Valtataisteluahan se varmaan on, mutta miksi juuri näin, kun tyttöni kuitenkin "osaa alistua" - miksi ei alistu tuolle urokselle? Tarinan uros ei siis alistu kenellekään, paitsi välillä joutuu minun tyttöni alle...

ap