Miten saada sekä perhe että ura?

Lapset, ura, omat harrastukset, hyvä parisuhde: valitse kolme.

Mum mielestä se on vaikeaa. Toinen kärsii aina siinä kilvassa, vaikka monet sanoo että molemmat voi saada. Tosiasiassa uran eteen voi joutua tekemään hirveästi työtä ja uhrata aikaa joka on perheeltä pois. Oma työni ei ole uratyö, mutta teen silti suuria myönnytyksiä työn suhteen perheeni takia tulevaisuudessa. Sain lapsen 21v vanhana kesken opintojen ja 'urani' kannalta se oli paras ratkaisu ikinä. Lapsi on 5 kun siirryn työelämään, tosin en niihin hommiin mistä olen haaveillut. Niiden aika on sitten kun lapsi on isompi koululainen. (Kolmivuorotyö yliopistosairaalassa) Itse en ole valmis ainakaan ottamaan molempia, joku kärsii aina.

Me saatiin lapset päälle kolmekymppisenä. Opiskelin ensin pari tutkintoa, jonka jälkeen olin ensin pätkätöissä, tällöin saatiin eka lapsi. Näytti ettei pätkillä ollut jatkoa ja muuta ei ollut tiedossa, joten silloin tai ei ikinä oli ajatuksena. Kun lapsi oli 1v sain yhtäkkiä kepillä jäätä kokeilemalla oman alan vakipaikan. Otin sen vastaan, koska alallani on työpaikat kiven alla ja oltuani 2 vko:a plussasin toisesta lapsesta. Koska nykytyöelämä on niin raakaa, odotin 4kk koeajan yli ja vasta sitten kerroin esimiehelle odottavani toista lasta. Ehdin olla noin 8-9kk siis töissä ennen äitiyslomaa. Palasin töihin kun kakkonen oli 1v8kk ja nyt siitä on kulunut jo 3v aikaa eli olen ihan hyvä ja kykenevä työntekijä.

Ihanne tilanne varmasti olisi, että saisi opintojen jälkeen heti vakkari työn, olisi siinä muutaman vuoden ja sen jälkeen tekisi lapset. Mutta nykyisin työelämä ei anna tähän mahdollisuutta, joten pitää "tehdä riskillä" ja yrittää luottaa, että asiat järjestyvät.

Vaikeinta on ollut sitten se kodin ja uran yhdistäminen. Lapset tarvitsevat huomiota, on ollut paljon sairaspäiviä lasten takia (myös miehellä) ja silti töitä olisi saatava tehdyksi. Töissä kovat paineet. Eli elämä on ollut yhtä vaatimusten välissä tasapainoilua. Siltikin olen tyytyväinen, että asiat meni näin. Olin saanut 30v ikään mennessä elää riittävästi sitä vapaata aikaa, opinnot oli ohi ja halusi elämältä muutakin. Suomessa pitäisi vain enemmän kannustaa vanhempia tekemään osa-aikaisena, vaikka onkin vaativa ura, firmojen pitäisi ottaa se osaksi yrityskulttuuria. Nyt teen 80% työaikaa ja saan jatkuvasti kokea, että se haittaa työntekoa, en saa tarpeeksi aikaiseksi (no en saa täyttä palkkaakaan vaan 80%) ja s.posteja joudun hoitelemaan hoitovapaapäivänäkin, jotta asiat etenevät (ilman korvausta). Mutta silti kyllä se ura ja perhe on mahdollista yhdistää. :)

Se onnistuu ihan loistavasti, kunhan sulla on tasa-arvonen parisuhde ja järkevä näkemys ulkopuoliseen (ostetttuun ja sukulaisten vapaaehtoiseen) apuun. Myös töissä on hyvä oppia johtajuuden vaativin asia eli delegointi heti varhaisvaiheessa.

Vaihda sukupuolta :)

[quote author="Vierailija" time="22.02.2014 klo 13:32"]

Vaihda sukupuolta :)

[/quote]

Joo, näin pitäis tehdä :D

Tuntuu vaikealta yhdistelmältä, kun haluaisi saada 2-3 lasta, muttei haluaisi laittaa nuorintakaan ihan pienenä hoitoon. Tämä taas tarkoittaa, että on pois työelämästä vuosikaudet. Parisuhde on tasa-arvoinen, muttei miehet voi kuitenkaan synnyttää ja imettää.

ap

Mies voi jakaa hoitovapaita heti kun lapsi ei enää ole täysimetyksellä, yleensä siis viimeistään puolivuotiaasta lähtien. Lapsille voi palkata kotiin hoitajan, jos sitä kodin ulkopuolista maailmaa pelkää. Voi myös palkata siivoojan tai autonkorjaajan jolloin itse ehtii joko olla perheen kanssa tai tehdä parempipalkkaisia töitä. Töissä kannattaa muistaa myös, että pitkien toimistotuntien sijaan urakehityksessä painavat nykyään tulokset.

Unohda, ei onnistu. Tai ei ainakaan jos haluat myös yhtään "omaa elämää" eli harrastuksia, ystävyyssuhteita tms. Ura ja perhe tarkoittaa että juokset kieli vyön alla koko ajan ja pienikin vastoinkäyminen sekoittaa koko pakan ( lennon myöhästyminen tai vatsatautivirus tai pesukoneen rikkoutuminen) Parempi palkka kuluu siihen ulkopuoliseen apuun ja siltikään et tee tarpeeksi. Et töissä, et kotona, et äitinä, et puolisona

Ura onnistuu ilman perhettä; parisuhteessakin huonosti

Mietin tätä samaa, kun oon nyt 25 v ja ensimmäisen vuoden korkeakouluopiskelija. 

Mun päätös on se, että nyt sais tulla vauva jos ois tullakseen. Ehkä toinenkin opiskelujen lomas tai sit iltatähti 10 vuoden päästä. 

Tämä siksi, että en halua odottaa pitkälle päälle 30 vuotiaaksi voidakseni aloittaa yrittämisen, koska lapsi on mulle tärkein haave elämässä.

Jos taas odottaisin vain siihen asti, että valmistun, eli n. 30 vuotiaaksi, niin sitten tulis aika paha tyhjiö siihen vastavalmistumisen ja työllistymisen väliin ja ois varmaan työmarkkinoilla vaikeempi pärjätä, ellei olis alan työkokemusta ja valmistumisestakin olis vierähtänyt päälle vuoden.

En usko että on niin huono asia jos on pienet tulot kun lapset on pieniä, kunhan pärjää ja lapsi saa sosiaalisesti sen mitä tarvitsee. Enemmän niihin lapsen harrastuksiin, oman tilan tarpeeseen (oma huone) ja leluihin ym. vaatteisiin täytyy rahallisesti panostaa sitten, kun lapsi on koulu-ikäinen. 1-5 vuotias painelee menemään vähän niukemmissakin olosuhteissa :)

Äitiysvapaa on kolme kuukautta. Sen jälkeen isä jää kotiin, niin voit hoitaa uraa :)

Mitä tarkoitat uralla? Takoitatko uraohjuksen elämää? 

Viestissä 8 on suurin pelkoni, että elämä on pelkkää suorittamista eikä mikään elämän osa-alue tuo enää iloa. Ja ettei sillä edes lopulta saavuta mitään.

Onko kaikki sitten menetetty, jos on valmistumisen jälkeen esim. 6 vuotta pois työelämästä?

ap

Ensin opiskelut valmiiksi, sitten vakkarityöpaikassa jokunen vuosi ja sen jälkeen lapset.

Minustakin oleellista on kysymys "mitä tarkoitetaan uralla?". Työelämä ja perhe on "normaalissa" työssä soviteltavissa yhteen, kun kumpikin puoliso on valmis tekemään kompromisseja ja osallistuu lasten ja kodin hoitoon. Mutta jos ura tarkoittaa 50-tuntisia työviikkoja ja runsasta matkustelua, perhe jää vääjäämättä sivurooliin ja tällöin tarvitaan joko erittäin paljon osallistuvaa puolisoa tai ostettua apua (lastenhoitaja) tai isovanhempia. Tässä tapauksessa ei kyllä ehdi kovin paljon osallistua lasten arkeen ja nähdä heidän kasvuaan ja kehitystään.

8 vastaa: 6 vuotta poissa työelämästä ei välttämättä ole ongelma, mutta palatessa sulla on 3-6v lapset. Pk-ikä on vielä helppoa mutta alakouluikä ei. Koulua on 3-5h/pv ja loppuajalle lapsi tarvitsee hoitopaikan. Lisäksi nykykoulussa vanhemmat on vastuussa läksyistä ja monesta muusta asiasta. Jos/kun omat työpäivät on 8-12h ( etkä siltikään tee tarpeeksi) niin siihen päälle läksyjen tarkistaminen ja harrastuskuljetukset vievät koko illan. Jos olet niitä onnellisia, jotka pärjää 4-5h yöunilla niin sulla on toivoa. 

[quote author="Vierailija" time="22.02.2014 klo 13:58"]

Mitä tarkoitat uralla? Takoitatko uraohjuksen elämää? 

[/quote]

Tarkoitan sitä, että voin tehdä haastavaa minua kiinnostavaa vakityötä, jossa minulla on mahdollisuus edetä. Alallani on hyvin monenlaisia urapolkuja ja mahdollisuuksia. Todennäköisesti en pääse suoraan unelmahommiini, vaan työkokemusta on ensin kartutettava töissä, jotka ovat vähän sinnepäin. 

[quote author="Vierailija" time="22.02.2014 klo 14:00"]

Ensin opiskelut valmiiksi, sitten vakkarityöpaikassa jokunen vuosi ja sen jälkeen lapset.

[/quote]

Tuo sisältää aika paljon riskejä, vaikka saattaakin kuulostaa äkkiseltään aika rationaaliselta. Entäpä jos vakityöpaikka ei heru? Pätkätyöt yhä yleisempiä monella alalla. Entäpä hedelmällisyyden heikkeneminen iän myötä? Lapsen saanti ei välttämättä ole vaivatonta kolmenkympin paremmalla puolella (vaikkei se tietenkään ole sitä aiemminkaan).

[quote author="Vierailija" time="22.02.2014 klo 14:00"]

Ensin opiskelut valmiiksi, sitten vakkarityöpaikassa jokunen vuosi ja sen jälkeen lapset.

[/quote]

Tuo sisältää aika paljon riskejä, vaikka saattaakin kuulostaa äkkiseltään aika rationaaliselta. Entäpä jos vakityöpaikka ei heru? Pätkätyöt yhä yleisempiä monella alalla. Entäpä hedelmällisyyden heikkeneminen iän myötä? Lapsen saanti ei välttämättä ole vaivatonta kolmenkympin paremmalla puolella (vaikkei se tietenkään ole sitä aiemminkaan).

[quote author="Vierailija" time="22.02.2014 klo 14:08"][quote author="Vierailija" time="22.02.2014 klo 14:00"]

Ensin opiskelut valmiiksi, sitten vakkarityöpaikassa jokunen vuosi ja sen jälkeen lapset.

[/quote]

Tuo sisältää aika paljon riskejä, vaikka saattaakin kuulostaa äkkiseltään aika rationaaliselta. Entäpä jos vakityöpaikka ei heru? Pätkätyöt yhä yleisempiä monella alalla. Entäpä hedelmällisyyden heikkeneminen iän myötä? Lapsen saanti ei välttämättä ole vaivatonta kolmenkympin paremmalla puolella (vaikkei se tietenkään ole sitä aiemminkaan).

[/quote]Ei mikään vaihtoehto ole riskitön. Voit vaikka seuraavalla kauppareissullasi jäädä rattijuopon yliajamaksi ja halvaantua loppuiäksesi pyörätuoliin. Siinä meni taas suunnitelmat uusiksi.

[quote author="Vierailija" time="22.02.2014 klo 14:08"]

[quote author="Vierailija" time="22.02.2014 klo 13:58"]

Mitä tarkoitat uralla? Takoitatko uraohjuksen elämää? 

[/quote]

Tarkoitan sitä, että voin tehdä haastavaa minua kiinnostavaa vakityötä, jossa minulla on mahdollisuus edetä. Alallani on hyvin monenlaisia urapolkuja ja mahdollisuuksia. Todennäköisesti en pääse suoraan unelmahommiini, vaan työkokemusta on ensin kartutettava töissä, jotka ovat vähän sinnepäin. 

[/quote]

Ap lisää, että työ olisi (ainakin haaveissa) normaaliin virka-aikaan tapahtuva työtä. Ongelmana siis ennemminkin on päästä etenemään haluamaani työhön.