Miten uskaltaa muuttaa yksin satojen kilometrien päähän
Kertokaa miten te selvisitte jos ei ollut kaveria mukana tai paikan pällä odottamassa :(
Kommentit (16)
Itse muutin opiskelemaan 500 kilometrin päähän kotoa. Pari sukulaista täällä on ja uusia kavereita saa opiskelupiireistä:)
Minä muutin parin tuhannen kilsan päähän ja hyvinhän täällä kaikki on mennyt.
[quote author="Vierailija" time="04.03.2014 klo 20:45"]
Minä muutin parin tuhannen kilsan päähän ja hyvinhän täällä kaikki on mennyt.
[/quote]
ja lisättäneen, en tuntenut ristin sielua täältä.
Siitä vaan muuttamaan, luota itseesi, että saat kavereita. Muuten jäät mamman helmoihin loppuiäksesi : (
Uudessa paikassa löytyy samanlaisia, muualta muuttaneita, joiden kanssa on alkuun helppo tutustua uuteen paikkaan. Ajateleppa, että muutat kuitenkin omassa maassa, et muuta toiseen maahan tai maanosaan kielitaidottomana. Rohkeutta vaan!
[quote author="Vierailija" time="04.03.2014 klo 20:52"]
Siitä vaan muuttamaan, luota itseesi, että saat kavereita. Muuten jäät mamman helmoihin loppuiäksesi : (
Uudessa paikassa löytyy samanlaisia, muualta muuttaneita, joiden kanssa on alkuun helppo tutustua uuteen paikkaan. Ajateleppa, että muutat kuitenkin omassa maassa, et muuta toiseen maahan tai maanosaan kielitaidottomana. Rohkeutta vaan!
[/quote]Sehän riippuu ihan siitä mihin muuttaa. Jos johonkin tuppukylään, niin ei siellä kohtalotovereita ole.
Minä muutin työni takia 4 vuodeksi Bostoniin ja hyvin meni. Ihminen pärjää ihan missä vaan siitä ei ole epäilystäkään.
Hyvin meni. Ketään en tuntenut, mutta kun muutin opiskelujen perässä, niin äkkiähän niitä tuttuja ja ystäviä ilmestyi. Jos olisin muuttanut työn perässä, olisi sittnekin varmasti löytynyt. Ehkä vähän hitaammin, riippuen tietenkin työpaikan koosta.
Hyvin meni. Ketään en tuntenut, mutta kun muutin opiskelujen perässä, niin äkkiähän niitä tuttuja ja ystäviä ilmestyi. Jos olisin muuttanut työn perässä, olisi sittnekin varmasti löytynyt. Ehkä vähän hitaammin, riippuen tietenkin työpaikan koosta.
Hyvin meni. Ketään en tuntenut, mutta kun muutin opiskelujen perässä, niin äkkiähän niitä tuttuja ja ystäviä ilmestyi. Jos olisin muuttanut työn perässä, olisi sittnekin varmasti löytynyt. Ehkä vähän hitaammin, riippuen tietenkin työpaikan koosta.
Muakin aluksi vähän jännitti muutttaa yksin 400 kilsan päähän vanhasta elämästä, mutta nyt olen tosi onnellinen että lähdin=) Oikeasti, elämä on paljon hauskempaa täällä..ja se yksin muuttaminen pakotti hankkimaan uusia tuttuja ja ystäviä. Nyt minulla onkin laajempi sosiaalinen verkosto kun on elämää kahdessa kaupungissa.
Ja aina pääsee takaisin, muutto ei ole sellainen lopullinen valinta ettei sitä voisi perua ja palata kotikaupunkiin.
Hyvin se menee, miksi ei menisi? Puhelimet ja fb on keksitty, ja lisää kavereita saat varmasti. Suuri osa ihmisistä on joskus muuttanut yksin jonnekin, ja ymmärtää miltä sinusta tuntuu, kun kerrot että olet vasta muuttanut kaupunkiin etkä tunne ketään. Jos tunnet itsesi yksinäiseksi, lähde mukaan opiskelijatoimintaan tai järjestötoimintaan.
Muutimme paljon jo lapsuudenperheeni kanssa. Osaltaan se on tehnyt sen, ettei minulla ole kovinkaan montaa koko elämän kestänyttä kaverisuhdetta. Yksin on pitänyt oppia pärjäämään ja yksinäisyyttäkin sietämään. Toisaalta tunnen ihmisiä eri vaiheilta elämääni, mutta kovinkaan laajaa ystäväpiiriä minulla ei ole ollut.
Valmistuttuani muutin satojen kilometrien päähän pieneen tuppukylään kolmeksi vuodeksi. Tuolloin samassa työpaikassa oli pari muutakin muualta muuttanutta ja samanaikaisesti aloittanutta kollegaa. Nämä kollegat kuitenkin muuttivat parin vuoden kuluessa pois. Onneksi tuli pari muuta sijaisuutta tekevää kollegaa tilalle. Tapasin tuon tuppukylän naapurikaupungista myös miehen, jonka kanssa seurustelin jonkun vuoden.
Jälkikäteen ajatellen, että oli hyvä kun muutin tuohon tuppukylään. Hyvää oli myös, että muutin sieltä pääkaupunkiseudulle. En ole kotoisin täältäkään, mutta työpaikan kautta on löytynyt uusia tuttuja. Kummasti sitä kuitenkin ihminen oppii elämään itselleen uudellakin seudulla.
Muutin reilun 400 km päähän kodistani, kun ensimmäisen kerran muutin pois vanhempieni luota. Opiskelujen perässä sen tein, joten tutustuin myöhemmin luokkakavereihini. Lähin kaveri asui muuttaessani 50-60 km päässä, joten olin alussa hänen kanssaan melkein joka viikonloppu. Vuoroteltiin toistemme luona.
[quote author="Vierailija" time="04.03.2014 klo 20:55"]
[quote author="Vierailija" time="04.03.2014 klo 20:52"]
Siitä vaan muuttamaan, luota itseesi, että saat kavereita. Muuten jäät mamman helmoihin loppuiäksesi : (
Uudessa paikassa löytyy samanlaisia, muualta muuttaneita, joiden kanssa on alkuun helppo tutustua uuteen paikkaan. Ajateleppa, että muutat kuitenkin omassa maassa, et muuta toiseen maahan tai maanosaan kielitaidottomana. Rohkeutta vaan!
[/quote]Sehän riippuu ihan siitä mihin muuttaa. Jos johonkin tuppukylään, niin ei siellä kohtalotovereita ole.
[/quote]
Miksi ap nyt sitten yksin tuppukylään muuttaisi, missä ei olisi muita? Minulle tuli mielikuva, että lähtee opiskelemaan? No, jos lähteekin yksin lämmittelemään mummon perintömökkiä Pudasjärven syrjäkylälle, tilanne on toinen ja on syytä miettiäkin muuttoa : )
Mä olin 16v, kun muutin ensimmäisen kerran yksin "tuntemattomaan". Tuolloin lähdin pienestä kylästä lukio-opintojen perässä melkein 200km päähän - ja hyvin tuli selvittyä :) Toisen kerran muutin sitten Helsinkiin yliopistoon tuntematta täältäkään etukäteen ketään. Avoimin mielin vaan, niin pääsee jo pitkälle :)
Opin pärjäämään yksin ja olemaan täysin riippumaton muista ihmisistä. Ymmärsin, että mulla ei ole ketään läheistä nyt eikä tulevaisuudessa. Näin se on mennyt viimeiset 10 vuotta.