Lue keskustelun säännöt.
Mitä mieltä olet naisesta joka on koko ikänsä kotirouva/kotiäiti?
Kommentit (58)
Mä olen sellainen. Tosin en tiedä olenko kotona koko loppuelämäni. Tiedän, että monet tuomitsevat mut laiskaksi luuseriksi, joka siipeilee miehensä rahoilla.
Mä itse olen mielestäni hieman kunnianhimoton ja tykkään olla kotona. Rakastan lapsiani ja haluan heille mahdollisimman turvallisen ja mukavan lapsuuden.
Pakko oli vastata, vaikka en tunnekaan muita kotirouvia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mitään. Meillä kaikilla on vain yksi elämä ja jokainen elää sen niin kuin tahtoo. Ei se oo aima niin vakavaa. Loppupeleissä kun miettii.
Ihan ok. Minusta tuli itsestäni sellainen pitkän linjan kotiäiti vaikka kovasti yritin työpaikaa nuorempana saada. Työäidiksi halusin kotirouva minusta tuli.
No eihän kukaan voi koko elämäänsä olla kotiäiti, vaan jokainen on elänyt joskus jonkun toisenlaisenkin vaiheen. Luotan siihen, että ihminen joka tämän valinnan tekee, tekee sen omien kokemustensa ja oman järkensä mukaan. Jokaisella on vain yksi ainoa elämä, sen saa elää kuten parhaaksi näkee, kun ei vahingoita muita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietin, että millainen on sellaisen ihmisen elämänsisältö. Siivousta, pyykkäystä ja tiskausta päivästä toiseen. Satunnaisesti jotain päiväohjelmaa, mutta eihän sitä joka päivä voi shoppailla tai istuskella kahviloissa. Ystävät ja tutut ovat kuitenkin päivät töissä, joten sosiaalinen elämä on aika rajoittunutta. Suurin osa päivistä muistuttaa toisiaan, ja pian ei erota yötä päivästä eikä arkea pyhästä.
T: mammalomalainen
En mitään, jokaisen oma valinta. Mutta anoppi on ollut ja on nyt 65v todella tyytymätön valintaansa (ja elämäänsä).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielipiteeni kotiäidesitä riippuu siitä miksi nainen kotiin on jäänyt. Laiskuuttaan kotiin jääviä en ymmärrä. Kunnolla lapsistaan huolehtivat, uutterat ja ahkerat kodinhengettäret taas saavat pelkkää arvostusta. Oletan, että kotiäiti/rouva ei nosta yhteiskunnantukia vaan elää miehensä palkalla tai säästöillään.
Olen itsekin pohtinut kovasti kotiäidiksi jäämistä. Tykkään kuitenkin työstäni todella paljon ja olen tehnyt työssäni situmuksia jotka estävät minua jäämästä kotiin kokonaan. Nyt olenkin alkanut selvitellä osa-aikatyön mahdollisuutta. Kahden työssäkäyvän perheessä elämä tuntuu todella stressaavalta ja älyttömän kiireiseltä. Olen joutunut olemaan muutaman kuukauden sairaslomalla ja lapset ovat saaneet tehdä lyhyempää päivää ja viettää välillä vapaa päiviä vointini mukaan. Olemme kaikki rauhallisempia ja iloisempia. Ei tarvitse koko ajan hoputtaa ja kiirehtiä.
Mainittakoon vielä, että emme ole kovin varakkaita, ns. keskiluokkaa. Meillä työnvähentämiseni laskee elintasoa joiltakin osin, mutta on ehkä mielestäni sen arvoista.
[quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 11:14"]
No eihän kukaan voi koko elämäänsä olla kotiäiti, vaan jokainen on elänyt joskus jonkun toisenlaisenkin vaiheen.
[/quote]
Ai miten niin ei voi olla koko elämäänsä? Kyllä ainakin mun eräs sukulaiseni on ollut koko ikänsä kotiäiti/kotirouva. Koulusta lähdettyään teki lapsen ja myöhemmin lisää. Hoiti lapsia kotona. Nyt lapset aikuisia ja tämä nainen edelleen kotona. On jo eläkeiän ylittänyt, joten ei tule koskaan olemaankaan mitään muuta kuin kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anteex 7, vahingossa tabletilla sulle alapeukku :(
Ihmettelen miten joku jaksaa olla kotona niin kauan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 11:17"]
En mitään, jokaisen oma valinta. Mutta anoppi on ollut ja on nyt 65v todella tyytymätön valintaansa (ja elämäänsä).
[/quote]
Joo niin vihaan minäkin elämääni mutta sairauksien ja vammojen takia minusta ei muuhun ole. Itsemurhaa mietin aina toisinaan. ap
Tatkoitat siis pitkäaikaistyötön?
En arvosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 11:16"]
Mietin, että millainen on sellaisen ihmisen elämänsisältö. Siivousta, pyykkäystä ja tiskausta päivästä toiseen. Satunnaisesti jotain päiväohjelmaa, mutta eihän sitä joka päivä voi shoppailla tai istuskella kahviloissa. Ystävät ja tutut ovat kuitenkin päivät töissä, joten sosiaalinen elämä on aika rajoittunutta. Suurin osa päivistä muistuttaa toisiaan, ja pian ei erota yötä päivästä eikä arkea pyhästä.
T: mammalomalainen
[/quote]
Minun kokemukseni on täysin päinvastainen. Minä olen ihminen, joka olen aina etsinyt samassa elämäntilanteessa olevia ihmisiä ja laajentanut kaveripiiriäni sen mukaan miten itse kaipaan sosiaalista elämää.
Teen pätkätöitä, enkä ole koskaan halunnut, että työkavereista tulee myös ystäviä koska minulla on jo riittävä kaveripiiri. Kotiäitinä elämä oli erittäin sosiaalista, sillä joka päivä käytiin kylässä, harrastuksissa ja tapahtumissa. Vaikka aikaa ei voi/halua viettää ensisijaisesti kuluttamalla, jää silti valtavan paljon tehtävää.
Mellä on tällä hetkellä massiivinen määrä ihmisiä työelämän ulkopuolella, suurin osa ilman omaa tahtoaan. Heillä on aikaa, ja tarvetta kavereille ja heistä saa seuraa helposti vaikkapa ilmaisiin seminaari-ja luentotilaisuuksiin, liikuntaan tms.
Jos olisin jäänyt kotiäidiksi, elämäni olisi suurella todennäköisyydellä sekä sosiaalisempaa, että monella tavalla mielenkiintoisempaa kuin se on juuri nyt. Ei se mulle olisi mikää off-tila vaan vapautta elää elämää kuten haluaa, vaikkakin vähemmällä kuluttamisella.
Riippuu vähän. Kotirouva kuulostaa sellaselta rikkaan miehen vaimolta, jolla mies vaativissa tehtävissä ts. aamusta iltaan töissä. Jos on lapsia, niin voi olla ihan järkevä vaihtoehto, tietty vaimon eläkeasiat sun muut pitää miettiä kuntoon.
Kyllä sitä varmaan keksisi sisältöä elämään, jos ei rahaa oikeasti tarvisi miettiä. Voisi sitten vaikka tehdä välillä jotain hyväntekeväisyyshommaa, kun lapset isompia. Pitäisi hyvää huolta kodista, lapsista, itsestään... Kuulostaa oikeastaan aika kivalta. Mutta en tiedä kestäisinkö sitä jos en olisi ns. tasavertainen miehen kanssa. Pitäisi jotenkin muuttaa ajattelua...
Suhtaudun uteliaasti, kuten muihinkin erilailla kuin minä itse eläviin ihmisiin. Vaikka ystäväni ovat pitkälti samanlaisia kuin minä itse, tekee hyvää aina silloin tällöin kurkistaa toisenlaiseen elämäntyyliin.
[quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 11:16"]
Mietin, että millainen on sellaisen ihmisen elämänsisältö. Siivousta, pyykkäystä ja tiskausta päivästä toiseen. Satunnaisesti jotain päiväohjelmaa, mutta eihän sitä joka päivä voi shoppailla tai istuskella kahviloissa. Ystävät ja tutut ovat kuitenkin päivät töissä, joten sosiaalinen elämä on aika rajoittunutta. Suurin osa päivistä muistuttaa toisiaan, ja pian ei erota yötä päivästä eikä arkea pyhästä.
T: mammalomalainen
[/quote]
Ei ollut minun äidilläni ainakaan tuollaista. Hänellä oli myös naapurustossa muita kotirouvia, joiden kanssa istuivat toistensa kotona iltapäiväkahveilla ja konjakeilla, pelasivat korttia tai shakkia. Kävi shoppailemassa toisisa kaupungeissakin, matkusteli paljon. Harrasti mitä milloinkin huvitti: taidemaalasi, teki käsitöitä, suoritti rannikkolaivuritutkinnon, opiskeli kieliä...
Itseäni juuri kadehdutti tuollaisessa se luovuus ja elämän monipuolisuus, johon itselläni ei ainakaan ole työssäkäyvänä mahdollisuuksia eikä voimia. Mietin, että löytyisiköhän minustakin lahjoja vaikka taiteeseen, musiikkiin, jne jos vaan olisi joskus aikaa ja voimia kokeilla...
Minä jäin just kotiin. Korkeasti koulutettu ja uraorientoitunut. Työstä ei vaan enää ollut elämän sisällöksi.
7, miten niin ei voi? Ennen tuo oli ihan yleistäkin ja edelleenkin mahdollista. Äitini tekaisi esikoisen 22-vuotiaana, koulut kesken. Ei hän ikinä töihin mennyt.
No minun äitini oli. Kadehdittava osa minusta, jos on varaa siihen oikeasti eikä tarvitse tiukoilla olla. Kyllä minullekin kelpaisi rento ja vapaa luksuselämä ilman työnteon paineita... Itselläni vaan ei valitettavasti ole mahdollisuuksia, ainakaan ennen kuin saan perinnön ;-)