Masennus, onko täällä läpi käyneitä?

Justiinsa 16 -.-

Itsekkin sairastan parasta aikaa, en ole työkuntoinen, ties kuinka kauan vielä.

Terapiassa käyn viikottain ja lääkitys on.

Vaikka tuntuu ettei aina jaksa, Koitetaan kuitenkin mennä hetki kerrallaan :)

Itse olen ollut masentunut kohta vuoden. Hae apua terveyskeskuksesta ensin ja sitten kallonkutistajalta. Saat myöskin lääkkeet, jotka auttavat suosta pois.

Monet kerrat olen käynyt läpi.

Terveydenhuollosta saat ensiapuna lääkityksen, vaadi myös keskusteluapua. Netissä on vertaistukipalstoja, joihin kirjoittaminen voi olla hyvä keino prosessoida masennusta. Voit kokeilla myös tukinet-palvelua.

Arjessa auttaa, jos jaksat tehdä pienenkin asian päivässä, olipa se sitten maitotölkin ostaminen tai astioiden paneminen koneeseen.

Voimia.

Oikeaa apua on aika vaikea saada muuta kuin lääkkeiden muodossa. Nekin kyllä kannattaa kokeilla.

Itse nostin itseni tuosta suosta mutta koko ajan kyllä pelko takaraivossa että mitä jos taas yllättää jostain puun takaa, nyt kun on lapsikin ja kaikkea. Tsemppiä sulle Ap sinne sängyn pohjalle. Se on aika kamala vankila, toivottavasti saat voimia nousta ylös.

joo, tiedän tunteen. koita jaksaa. 

Voimia sulle nousta sieltä sängystä! Kyllä sä pystyt siihen vielä.

ÄLÄ TEE ITELLESI MITÄÄN PAHAA, ÄLÄ TAPA JA ÄLKÄ EDES AJATTELE ITSARIA. TEE JOTAIN POIKKEAVAA TÄNÄÄN, MITÄ MITÄ ET OO PIITKÄÄÄN AIKAAN TEHNYT. NO, EKA SUIHKU, KAHVIT JA SIT ULOS. MENE SHOPPAILEMAAN, KÄY KAHVILASSA... TARKKAILE MUITA IHMISIÄ JA USKALLA NAURAA NIILLE, ESIM VAATETUSTYYLILLE TAI JOTAIN. HAE ITTESTÄS HIENOJA PUOLIA, KOROSTA NIITÄ.... UUS KAMPAUS TAI LEIKKAUS TAI VÄRI HIUKSIIN. JA NYT TÄRKEIN; SOITA JOLLEKIN KAVERILLE JONKA OOT TUNTENUT KAUAN KAUAN SITTEN, SELLAISELLE JOTA ET EDES HUOMANNUTKAAN... NI SIITÄ SE YSTÄVYYS  JA AVUNANTOSOPIMUSALKAA! KASVATATTE TOISTENNE ITSETUNTOJANNE. USKO POIS, KANNATTAA AINAKIN KOKEILLA. P.S. TÄÄLLÄ JOSSAIN MINÄ AINASKIN AJATTELEN TOIVON SULLE PARASTA...

Oon käynyt läpi. Monta vuotta meni kuin sumussa, eristäytyneenä ja todellisuutta paeten. Kaikki itketti.  Onneksi se on nyt menneisyyttä.

En usko, että masennun enää. Kävin läpi monivuotisen terapian ja ajatteluni muuttui, uskon pystyväni kohtaamaan, mitä elämä heittääkin eteen. Olen vahvempi nykyään, paljon vahvempi kuin ennen masennusta.

Hae apua, se kannattaa. Ei pelkkiä lääkkeitä vaan myös terapiaa. Siihen pitää panostaa itse paljon ja on rankkaakin ja kärsivällisyyttä vaativaa, mutta kannattaa.

Kyllä mä käyn suihkussa. Ja töissä, koska on PAKKO. Mulla on pieni lapsi, joka käy täällä kerran-pari viikossa, muun ajan on isällään koska minä en jaksa. Yritän, yritän niin helvetisti.

Aina kun muksu on tulossa, siivoan. Muun ajan kämppä lainehtii roskia, tiskejä, pyykkejä, pölyä. Koiran vien ulos kun on ehdoton pakko, saattaa olla 20 tuntia kusematta. Tuntuu pahalta, mutta en jaksa. Ostan lapselle eineksiä, en jaksa kokata. Itse en syö.

Avaamattomien laskujen pino sen kun kasvaa. Mietin joka päivä itsemurhaa. Kaikki ystävät asuvat satojen kilometrien päässä, sosiaalista elämää ei ole. Enkä jaksa edes yrittää. Makaan vaan tässä sängyssä. En nuku ilman lääkkeitä. Mitä vittua mulle oikein tapahtui. Voi kun vois vaan nukahtaa ja olla heräämättä.

[quote author="Vierailija" time="04.03.2014 klo 07:10"]

ÄLÄ TEE ITELLESI MITÄÄN PAHAA, ÄLÄ TAPA JA ÄLKÄ EDES AJATTELE ITSARIA. TEE JOTAIN POIKKEAVAA TÄNÄÄN, MITÄ MITÄ ET OO PIITKÄÄÄN AIKAAN TEHNYT. NO, EKA SUIHKU, KAHVIT JA SIT ULOS. MENE SHOPPAILEMAAN, KÄY KAHVILASSA... TARKKAILE MUITA IHMISIÄ JA USKALLA NAURAA NIILLE, ESIM VAATETUSTYYLILLE TAI JOTAIN. HAE ITTESTÄS HIENOJA PUOLIA, KOROSTA NIITÄ.... UUS KAMPAUS TAI LEIKKAUS TAI VÄRI HIUKSIIN. JA NYT TÄRKEIN; SOITA JOLLEKIN KAVERILLE JONKA OOT TUNTENUT KAUAN KAUAN SITTEN, SELLAISELLE JOTA ET EDES HUOMANNUTKAAN... NI SIITÄ SE YSTÄVYYS  JA AVUNANTOSOPIMUSALKAA! KASVATATTE TOISTENNE ITSETUNTOJANNE. USKO POIS, KANNATTAA AINAKIN KOKEILLA. P.S. TÄÄLLÄ JOSSAIN MINÄ AINASKIN AJATTELEN TOIVON SULLE PARASTA...

[/quote]

myös minä.

Niin siitä avun hakemisesta. Koska käyt töissä niin voit mennä työterveyshuollon kautta. Pääsee nopeasti hoitoon ja ne kyllä neuvoo sulle, miten edetä, riippuu työterveyssopparin laajuudesta. Luultavasti saat myös saikkua. Tsemppiä! T. ysi

Nyt ap. työterveyshuollon kautta lääkärille ja jos ei teillä jostain syystä ole työterveyshuoltoa, niin tk:n lääkärille. Alkuun lääkitys ja sairasloma. Pyydä saada myös keskusteluapua, alkuun vaikka työterveyspsykologi tai terveyskeskuspsykologi. Helpottaa kummasti kun pääset jonkun ulkopuolisen kanssa miettimään kuinka sieltä suosta noustaan! Sun ei tarvi jaksaa yksin!!!

Sairasloma antaa sinulle aikaa kerätä voimia. Nyt pinnistelet, että jaksat käydä töissä, mutta sairaslomalla voisit käyttää tuon energian itsesi hoitamiseen, terapiaan, päivittäiseen liikkumiseen ja terveellisen ruoan syömiseen.

Lapselle sa syöttää eineksiä jos ei jaksa tehdä muuta ruokaa. Olet korvaamattoman tärkeä lapsellesi, joten hae nyt apua! Elämä tulee helpottumaan jollakin aikavälillä, ihan varmasti!!! Ainoa askel mikä sinun nyt täytyy jaksaa ottaa, on avun hakeminen.

Aloita sillä, että soitat nyt sieltä sängystä työterveyden tai terveyskeskuksen ajanvaraukseen ja varaat itsellesi ajan lääkärille! Tsemppiä! Asiat alkavat mennä parempaan suuntaan. Voisit saada myös kodinhoidossa apua yms... on paljon tukipalveluita, joista ihmiset eivät tiedä, mutta apua tarjoavat tahot niitä pystyvät tarjoamaan.

Itsetuhoiset ajatukset kertovat sinun toivottomuudesta ja näköalattomuudesta, yksin et nyt selviä...masennus on hoidettavissa oleva sairaus, joten ole kiltti ja hae apua!!!

[quote author="Vierailija" time="04.03.2014 klo 08:19"]Kyllä mä käyn suihkussa. Ja töissä, koska on PAKKO. Mulla on pieni lapsi, joka käy täällä kerran-pari viikossa, muun ajan on isällään koska minä en jaksa. Yritän, yritän niin helvetisti.

Aina kun muksu on tulossa, siivoan. Muun ajan kämppä lainehtii roskia, tiskejä, pyykkejä, pölyä. Koiran vien ulos kun on ehdoton pakko, saattaa olla 20 tuntia kusematta. Tuntuu pahalta, mutta en jaksa. Ostan lapselle eineksiä, en jaksa kokata. Itse en syö.

Avaamattomien laskujen pino sen kun kasvaa. Mietin joka päivä itsemurhaa. Kaikki ystävät asuvat satojen kilometrien päässä, sosiaalista elämää ei ole. Enkä jaksa edes yrittää. Makaan vaan tässä sängyssä. En nuku ilman lääkkeitä. Mitä vittua mulle oikein tapahtui. Voi kun vois vaan nukahtaa ja olla heräämättä.

[/quote]

Mulla on samantapainen tilanne. Sain masennuslääkkeet. Itsemurha-ajatukset vain kummallisesti jäivät. Aloin suunnitella tulevaa ja tykätä aivan uusista asioista. Nyt olisi edessä vielä psykoterapia, mutta päätin, etten mene. Miksikö? Se on niin pirun kallista. Mieluummin käytän rahani johonkin sellaiseen mikä tuo mulle mielihyvää heti.

On tutkittu, että masentuneella puuttuu joku välittäjäaine, joka normaalisti tuo mielihyvää. Masennuslääkkeet auttaa nimenomaan tuohon välittäjäaineeseen. Toivottavasti jaksat mennä hakemaan lääkkeitä, joilla saat lisäaikaa elämällesi!

Masennuslääkkeet ilman psykoterapiaa toimivat about yhtä hyvin kuin placebo (tosin placebokin toimii aika hyvin). Pysyvää parannusta niistä ei tule. Suosittelisin kyllä, että tekisit sijoituksen tulevaisuuteesi ja menisit sinne terapiaan. Mutta asenteen pitää olla kunnossa, terapia on kovaa työtä joka on pitkälti itsestä kiinni. 

Mun täytyy selventää, olen siis yrittäjä joten mitään mahdollisuutta sairaslomaan ei ole. Eikä lomaan muutenkaan. Kaksi päivää olen nyt ollut vapaalla, enkä edes lapseni kanssa koska itken vaan. Olen paska äiti. 

Heräsin juuri tästä tunkkasesta kämpästä, sain sentään hetken nukuttua, mulla on unilääkeresepti ollut jo yli vuoden.

Kiitos kaikille neuvoista ja tsempistä, yritän saada soitettua lääkäriin. En vaan haluaisi syödä mitään lääkkeitä, ja kynnys puhua jollekin terapeutille on helvetin korkea. Mutta jos joku nappi saa mut taas jaksamaan, pakkohan se on.

Ihan kohta nousen. Makaan tässä vielä pikku hetken.

"Masennus" on yksi tämän ajan muotitaudeista, kuten homous, ADHD yms. On kuulia olla "masentunut". Hirttämällä itsensä nuokin taudit paranevat.