Oma äiti " auttelemassa" kotona - argh!!!!!!!!!!!!!!
J--lauta että osaa ketuttaa. Saanhan kaataa kaiken p--skan niskaanne?!?! Äitini on ollut meillä muutaman päivän auttelemassa nuorimmaisen hoidossa, kun olemme koko porukka on ollut kipeänä. Niin ihania kuin nämä tukiverkostot ovatkin, niin täytyypä sanoa että just nyt tuntuu siltä että kaikkea muuta!!!!!!!!!! Mä olen NIIN kyllästynyt äitini lastenkasvatusmetodeihin, että taas muistan kyllä että vasta äärimmäisessä hädässä pyydän apua seuraavan kerran.
Siis j-lauta, välillä tuntuu että olen itse konservatiivisempi ja tiukkapipoisempi kuin lähes kuusikymppinen äitini, varsinainen 70-luvun boheemi, mutta kai sen rajan jossain pitää mennä?! Olen sitä mieltä, että isovanhemmat saavat hemmotella, ja tehdä asiat monessa suhteessa omalla tavallaan, mutta mun äitini on kyllä välillä niin helvetin ääliö, että oikeasti mietityttää, uskaltaako hänelle oikeastaan lapsia kohta antaakaan hoitoon. Muutaman päivän satoa on esim. se, että kun lapsi on kipeä tai ollut kipeä niin pah, mitäs siitä turhaa välittämään, eihän se mitään haittaa jos lapsella on aamulla ollut kuumetta mutta iltapäivällä ei, hyvin voi 2,5-vuotias juosta iltapäivällä t-paita päällä ilman vaippaa, housuja ja kenkiä pihassa illalla syyskuun puolivälissä. Rauhallinen rataslenkki seuraavana päivänä tarkoittaa sitä, että mennään järven rantaan, missä lapsen voi antaa kävellä polviaan myöten vedessä vaatteet päällä ja sitten kulkea tunnin märissä vaatteissa ja kengissä, ja sitten ihmetellään suureen ääneen kun lapsella on taas seuraavana päivänä kuume neljässäkympissä ja mieletön rohiseva yskä. (Mummo kun ei edes huomannut, että lapsi käveli järvessä vaatteet päällä, huomasi märät housut ja kengät vasta kotona kun äiti asiasta huomautti, sittenkin pitää tottakai väittää vastaan, että ei pidä paikkaansa!)
Mummun pieni on myös elänyt suklaadieetillä monta päivää, ja taas ihmetellään yhtä suureen ääneen kun poika ei ole syönyt yhtä ainutta kertaa oikeaa ruokaa (!!) keskiviikon jälkeen. Kuuleviin korviin ei tietenkään voi ottaa, kun vanhemmat yrittävät kertoa muka-tosiseikkoja, että muutenkin huonoruokainen lapsi on aina sellainen, että pullan, suklaan ja karkin syöminen tarkoittaa 99.9% varmuudella ja automaattisesti, että ruoka ei enää maistu. Hui hai, kyllähän nyt vähän jäätelöä ja ihan vähän karkkia pojalle voi antaa!
Vanhemmathan eivät tietenkään myöskään tiedä mitään lapsen päiväunitarpeesta, kunhan liioittelevat " kun eihän se edes näytä yhtään väsyneeltä" ja ylikierroksilla käynti päivällähän ei missään tapauksessa voi tarkoittaa sitä, että lapsi olisi väsynyt, hänhän on vain vilkkaalla tuulella! Sitten ihmetellään suureen ääneen kun lapsi on niin väsynyt että kaatuilee ja lopulta saa ammottavan haavan silmäkulmaansa ja sammuu väsyneenä puolessa minuutissa sänkyyn viedessä kello kuusi illalla mummon vielä paasatessa oven takana että " eihän se edes ole väsynyt."
2,5-vuotias voi myös hyvin juosta sakset tai terävä keppi kädessään, eikä ole myöskään mitään syytä valvoa tai kieltää lasta koskemasta sahaan, pihteihin, teräviin nupinauloihin tai työkoneisiin, joita on remontin takia talon takapihalla, jonne lapsilla ei ole normaalioloissa mitään asiaan juuri remontin takia. Tottakai lapset saavat kävellä missä tahansa, " hehän vain katsovat." Ja kyllä lasten täytyy saada kulkea kaikissa mahdollisissa vaatteissa missä tahansa, oho no jos se lapsi kävi lapioimassa muovilapiolla semettisäkistä sementtijauhoa ensimmäistä kertaa päällä oleville samettifarkuille (jotka oli tietenkin pakko ottaa päälle pihaleikkeihin) niin voi voi, eihän hän sellaista huomannut.
Nih. Kylläpäs helpotti.
Kommentit (16)
Muakin alkoi naurattamaan hulluna kun luin näitä viestejä, kai se on sitten se sukupolvien välinen kuilu vaan joka saa mummohermon joskus kireälle. Ei oikein tiedä itkeäkö vai nauraa välillä, mutta tuo kaakelien saumausaineiden poishinkkaaminen alkoi kyllä naurattamaan :-D Samaten pienet kipot jääkaapissa :-D
Ristiriitaiseksi tilanteen tekee se, että lapset tietenkin tykkäävät yli kaiken boheemimummustaan, joka tekee kummallisia asioita ja antaa lastenkin tehdä kummallisia asioita ja jolta saa karkkia ja herkkuja joka päivä (ja hampaitahan EI tarvitse pestä, ei ole niin noponuukaa...) Mutta jos itsellä suunnilleen sydäntä kylmää välillä ne touhut, niin vaikea tietää mitä pitäisi tehdä. ap.
tässä yksi tyypillinen esimerkki: äiti tuli auttamaan kun toinen lapsi syntyi. olin vaihtamassa vaippaa vauvalta ja kuulin kun ovi kolahti. huusin äidille että karkasko se 2v pihalle, voitko katsoa. jonkun ajan päästä äiti tulee takaisin ja sanoo että kyllä se ulos meni. kysyin että miten sisään sait ilman huutoa. äiti totesi että hän jätti just 2v täyttäneen yksin ulos. oli kuulemma käskenyt pistää kumpparit jalkaa kun oli paljain jaloin. ja meillä menee pihan vieressä autotie. kävin sitten hakemassa isomman sisään.
äiti on itsekin myöhemmin todennut että ei hänestä taida enää lasten hoitajaksi olla. viihdyttää kyllä muksuja ja leikkii, mutta pidän aina silmällä jos äiti meillä on kylässä.
ja anoppi on sitten ihan toista ääripäätä. terveydenhoitajana kyslee lasten kasvukäyrät ja jaksaa huomautella vitamiiinien saannista, kalaöljyistä ja kodin siisteydestä ihan ahdistukseen asti.
Kuulostaa hurjalta - pikaista paranemista vain!
ei tuo ole mitään boheemiutta vaan vastuuttomuutta, välinpitämättömyyttä sekä ymmärtämättömyyttä.
Ihan totta, tommonen lapsenvahtina on kävelevä aikapommi. JOku kerta sun lapsella on ne sakset kurkussa tai koko lapsi siellä järvessä. lopeta ajoissa hoitovastuun jakaminen äitisi kanssa. mummu voi olla muuten mummo, mutta ilman mitään vastuuta kanssa, kun on kerran vastuuton! kanna vastuusi äitinä:)
Vai onko boheemius tiedostamatonta?
esim. lapsi menossa päikyille ja jokeltelee ennen unen tuloa sängyssään. Niin mutsi paineessa kyselee " itkeekö se, täytyykö sitä mennä katsomaan.." AAARRGGH. Lapsi tottunut nukahtamaan yksinään ja äitini pitäisi tämä tietää.
Ja lapsi seisoskelee tukea vasten niin mutsi on koko ajan lapsen kimpussa, ettei vaan kaadu tai satu mitään.
Tälle mummolle ei kyl lasta voi antaa pitemmäksi ajaksi. Ei vaan haltsaa perusjuttuja.
Ihmettelen syvästi miten olemme 70-luvun lapset ylipäätään hengissä.
Siis jotenkin kamala tilanne, toisaalta koska hän on oikeastaan ainoa sukulainen, joka koskaan edes auttaa tarvittaessa, toisaalta koska hän ihan vilpittömästi tykkää lapsista ja rakastaa kaikkia lapsenlapsiaan ja on nimenomaan itse vapaaehtoisesti valmis aina auttamaan. Jokainen pienen lapsen tai lasten vanhempi tietää varmasti, että välillä on tilanteita, jolloin apu kotona ja lasten kanssa olisi todella tervetullutta, mutta mitä ihmettä tehdä tällaisessa tilanteessa. Mikään järkipuhe ei oikeastaan auta, sitä olen sekä minä että siskoni kokeilleet moneen otteeseen. Äitini on fiksu ja älykäs nainen melkein jokaisessa mussa suhteessa, mutta tämä lastenhoito on jotenkin aivan käsittämätöntä säätöä. Ikäänkuin äitini ei jotenkin itse tajuaisi syy-yhteyksiä, nytkin esim. just itse puhui kuinka oli lukenut artikkelin hyvin vilkkaista lapsista (jollainen meidänkin nuorimmaisemme on) ja siitä, miten tärkeää esim. rutiinit ovat sellaisten lasten arjessa. Hyvä ja asiantunteva artikkeli, kuulemma. Heti sen jälkeen hän tekee taas jotain ihan ääliömäistä. Mua ei todellakaan häiritse se, että joskus päiväunet menevät sekaisin ja että karkkia mätetään naamaan ja vaikka valvotaan puoleen yöhön - joskus. Mutta arki se on oltava lapsellakin, ja kun väsymys ja syömättömyys alkavat näkyä lapsella ihan hysteriana, niin luulisi jonkun sytyttävän. ap.
Meillä kanssa mummi paljon apuna, mutta luojan kiitos ei ole tuollanen.
että siis kokoajan pitää antaa vaan tosi terveellistä ruokaa ja päälle puetaan aina liikaa ettei palellu ja nukkumassakin pitää olla koko ajan kun pieni tarvii unta jne. vaikea kuvitella että tialnne olisi päinvastanen!
* lapset tosiaan puolialasti kelillä kun kelillä
* jos itsellä lyhyt pinna lasten kanssa, niin hänellä vielä lyhyempi (vaikka näkee lapsia max 1/kk tai 2kk).
* kyllähän nyt aina pienen palan voi omenaa syödä, vaikka oliskin allerginen
* tiskaa kaiken käsin, vaikka meillä on tiskikone
* vaikka muuten kova touhuamaan, niin koskaan ei ole meillä esim. imuroinut tai muuten siivonnut/leiponut
* kutoo kaiket päivät jotain, vaikka olen nimenomaan tarttenut lastenhoitajaa (ts oletan, että leikkisi myös lasten kans - mut eihän se osaa vieläkään leikkiä!) - niin kutakuinkin katsoo että lapset hengissä, mutta keskittyy lapasiin, sukkiin jne :(
* todella huumorintajuton ja harmaa tyyppi
* ärsyttäviä tapoja kaivella esim. sukkapuikolla hammasvälejä, putsata kynsien alusia toisella kynnellä niin että kauhee rapse ja vinkuna kuuluu, kuorsaa ihan tajuttoman kovaa jne...
HUH - ei kai mustakin tuu tollane!!
Hän on sitä mieltä että on, minä taas en välttämättä. Kai se oli sitä tavallista 70-luvun tyyliä...ihmettelen joskus minäkin, kuinka me olemme edelleen hengissä :-) ap
Vierailija:
Vai onko boheemius tiedostamatonta?
Lohdutuksena voin todeta, että meillä lähes yhtä kummallinen mummo. Ikää vasta 60v. ja muuten ihan järjissään, mutta lasten kanssa aivan kuin menisi aivot pois päältä. Lapsilla pitää olla AINA hauskaa, ellei ole niin suklaa auttaa. Ja mitäs ruoka-ajoista, annetaan jotain pientä kivaa, vaikka jätski. Mummo on kanssa kova touhuamaan, mutta hänen jäljiltään on kaapin ovet täynnä rasvaisia sormenjälkiä ja jääkaappi täynnä pieniä ruuantähdekuppeja. Niin, ja käsiä ei tarvitse IKINÄ pestä, mitä sitä turhia. Huokaus.
-Raapii paistinpannut teräs lusikalla (teflon pannut)
-Pyyhkii kaiken tiskirättiin esim kenkänsä, lattiat, kissanhiekkalapion ym.
-Pesee pesuhuoneen lattian ja seinät, jonka seurauksena laastit on poissa kaakeleiden väleistä.
-Tuo vastasyntyneelle vauvalle aikuisten tyynyn yöunille.
-Ostaa käyttö kelvottomia vaatteita lapsille esim. niin löysiä sukkia, että putoaa jalasta.
-Vauhkoilee puistossa, että lapsi ei saa kiivetä mihinkään kiipeilytelineeseen, ettei vaan poutoa, keinuminen on kieletty samaisesta syystä lapset 4 ja 5v.
-Poika ei saa leikkiä autoilla, ettei naapurit suutu metelistä.
-Lapset ei saa juosta eikä touhuta mitään mistä syntyy meteliä.
-Suihkussa ei saa käydä klo 21 jälkeen saati sitten muutenkaan käyttää vettä, ettei naapurit taaskaan häiriinny.
-Kaihtimet pitää olla koko päivän suljettuna, ettei ne naapurit vahtaa. Kiva pimeyden loukku koko asunto.
-Jakaa lapsille karkkia ennen ruokaa ja kesken ruuan esittelee niitä sitten kaapista ja muistuttaa karkeista puhumalla. Ihmettelee sitten kun lapsi ei syö. Karkki touhu alkaa jo aamupalalla.
Näitä on niin paljon mitä mummu touhuaa.
Mut tosisti, mummot kuriin