Lue keskustelun säännöt.
Nyt diagnosoikaa mun mies.
21.02.2014 |
Tapasin aivan käsittämättömän ihanan miehen. Nopeasti todettiin että tässä jutussa on jotain speciaalia. Nähtiin usein ja se on vaan semmoista tuijottelua, todella syvällisistä ja aroista asioista juttelua.
Mies on aika hajamielinen. Lentelee hiukan eri sfääreissä, on sellainen taivaanrannan maalari, supersponttaani, hiukan adhd. Mutta toisaalta aivan käsittämättömän aito, rehellinen , elää hetkessä, puhuu tunteistaan, osoittaa niitä. Hänellä on ehkä hiukan huono itsetunto koska oli raastavassa parisuhteessa ennen minua. Viimeksi kun nähtiin kysyi, voimmeko oikeasti olla yhdessä. Vastasin tietysti että voimme, se olisi ihanaa.
MUTTA SE ONGELMA.
Mies ei juuri koskaan ota yhteyttä. Suunnittelee seuraavaa tapaamistamme kun nähdään, esim. viimeksi kun oltiin yhdessä, mies halusi että mikäli hänellä ei ole yhtä työkuviota seuraavana päivänä illemmalla, hän haluaisi nähdä. Sovittiin että mies on sitten yhteyksissä kun hänen kuviot selviää. Mitään ei kuulunut.
Minä saan olla aina se joka laittaa viestiä jne. Mies näkee todella mielellään, hänelle aina sopii mutta hän ei itse koskaan ehdota mitään esim. textareilla tai facebookissa. Jos minä ehdotan tapaamista, se käy ja mies on aivan taivaassa kun tapaamme. Kuten myös minä. Mutta olen tottunut siihen että yhteydenpito on molemminpuolista. Ei vain niin että minä ehdotan, minä haluan nähdä jne.
Olen alkanut miettiä, onko tässä kuviossa jotain hämärää.
Kommentit (9)
[quote author="Vierailija" time="21.02.2014 klo 09:21"]
mies voi todellakin olla niin uppoutunut omiin ajatuksiinsa ja spontaani että sovitut asiat unohtuu. Mieti miten toivottava ominaisuus tuo on kumppanille...
[/quote]
Mies ON juuri tällainen. Hän itse myönsi sen heti alkuun. Ja hän on äärettömän hajamielinen. Mutta ainakin toistaiseksi mä pystyn elämään tämän asian kanssa.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies kirjoittelee niin innokkana nettiin ja juttelee siellä muiden miesten ja naisten kanssa siitä että mikä tapaus tämä näinen oikein on ettei muista hajamielisyyksissään pitää yhteyttä.
Tai hänelle neuvottu netissä että anna naisen ottaa yhteyttä.
Hän vain nettiajan tuote. Ei mitään ihmeellistä.
Ainut järkevältä kuulostava selitys on se, että mies uppoutuu niin netissä keskustelemaan siitä millainen tapaus tämä uusi nainen on, mitä sen kanssa tehdä, ettei huomaa pitää yhteyttä. Miehet kehottavat häntä heti luukuttamaan naista oikein olan takaa ja naiset pitämään etäisyyttä, jotta toisen tunteista saa niin varmuutta.
Mies saattaa itse kirjoitella ja kysellä että onko nainen lähesiriippuvainen kaheli. Jotkut ovat sitä mieltä, mutta osa pitää naista aivan järjissään olevana ja käskee miestä aktiivisuuteen sekä lopettamaan asian vatvominen netissä.
Kuulostaa ihan minun miehelle :) Kun alettiin tapailla, homma oli just tuommoista. Muutaman kuukauden sitä jaksoin ja sit jonku puolen vuoden päästä kerran kilahdin että nyt oikeesti koita päättää että ootko tässä jutussa mukana vai en, että tää on nyt tosi ykspuoleista! Sitte se muuttu :) tsemppii!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.02.2014 klo 09:02"]
Tapasin aivan käsittämättömän ihanan miehen. Nopeasti todettiin että tässä jutussa on jotain speciaalia. Nähtiin usein ja se on vaan semmoista tuijottelua, todella syvällisistä ja aroista asioista juttelua.
Mies on aika hajamielinen. Lentelee hiukan eri sfääreissä, on sellainen taivaanrannan maalari, supersponttaani, hiukan adhd. Mutta toisaalta aivan käsittämättömän aito, rehellinen , elää hetkessä, puhuu tunteistaan, osoittaa niitä. Hänellä on ehkä hiukan huono itsetunto koska oli raastavassa parisuhteessa ennen minua. Viimeksi kun nähtiin kysyi, voimmeko oikeasti olla yhdessä. Vastasin tietysti että voimme, se olisi ihanaa.
MUTTA SE ONGELMA.
Mies ei juuri koskaan ota yhteyttä. Suunnittelee seuraavaa tapaamistamme kun nähdään, esim. viimeksi kun oltiin yhdessä, mies halusi että mikäli hänellä ei ole yhtä työkuviota seuraavana päivänä illemmalla, hän haluaisi nähdä. Sovittiin että mies on sitten yhteyksissä kun hänen kuviot selviää. Mitään ei kuulunut.
Minä saan olla aina se joka laittaa viestiä jne. Mies näkee todella mielellään, hänelle aina sopii mutta hän ei itse koskaan ehdota mitään esim. textareilla tai facebookissa. Jos minä ehdotan tapaamista, se käy ja mies on aivan taivaassa kun tapaamme. Kuten myös minä. Mutta olen tottunut siihen että yhteydenpito on molemminpuolista. Ei vain niin että minä ehdotan, minä haluan nähdä jne.
Olen alkanut miettiä, onko tässä kuviossa jotain hämärää.
[/quote]
Minä en ainakaan enää yhteyttä pitäisi- jostain syystä saa se toinenkin osapuoli osoittaa kiinnostusta. Jos ei soita, en minäkään enää soittaisi tms.
Höh, ei suhde ole mikään peli. Voit ihan kysyä. Ja ystävällisesti, ei mitään kilahtamista. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tuossa mitään ihmeellistä ole. jotkut ihmiset vaan on vähemmän aloitteellisia kuin toiset. Aika monet odottaa että se toinen ottaa yhteyttä ja pitävät sitä itsestäänselvyytenä. Jos asia häiritsee niin keskustelkaa--
mies voi todellakin olla niin uppoutunut omiin ajatuksiinsa ja spontaani että sovitut asiat unohtuu. Mieti miten toivottava ominaisuus tuo on kumppanille...